Epäempaattisuus ihmisissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän se ongelma oli? Jos joku murtuu vaikkapa koiransa kuolemasta, niin ei sisaruksen menettäneenä voi ihan oikeasti muuta kuin nauraa.

Molemmat vanhempani alle kakskymppisenä menettäneenä mäkin voin varmaan nauraa sit sun vinkunalle jostain sisaruksesta?

Vanhemman menettäminen on luonnollista, näin sen kuuluu mennäkin. Mutta huolestuttavinta on, että et osaa arvottaa ihmistä koiran yläpuolelle.

 

Mun mielestä on huolestuttavampaa se, että joku nauraa toisen surulle, kun kokee, että just oma suru on se Kaikkein Tärkein.

 

Ihminen on koiraa tärkeämpi. Jos on niin juntti, että avautuu sisarensa menett

Tässähän ei ole missään kuvattu tilannetta, jossa avaudutaan koiran menettämisestä sisaruksensa menettäneelle. Sen lisäksi kaikkien ihmisten taustoja ei voi millään tietää. Jos tuleekin avautuneeksi koiran menetyksestä ihmiselle, joka on menettänyt sisaruksensa, mitä junttia siinä on? Esim. mulla on perhetuttu, joka on menettänyt sekä puolisonsa että lapsensa. Ensin puoliso meni oman käden kautta, sitten (paljon myöhemmin) molemmat lapset onnettomuudessa. Harvalle tapahtuu noin hirveitä asioita. Onko nyt niin, että kukaan ei voi koskaan kertoa hänelle mitään itseä kohtaavia suruja, kun hänellä on tuo tausta? Entä jos kertoo vahingossa? Ei hän kuitenkaan kaikille uusille ihmisille avaudu heti taustastaan.

Empatia ei ole miehekästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän se ongelma oli? Jos joku murtuu vaikkapa koiransa kuolemasta, niin ei sisaruksen menettäneenä voi ihan oikeasti muuta kuin nauraa.

No ootpas oikein empaattinen tyyppi. Eihän noita menetyksiä rinnasteta, ovat ihan kumpikin kuitenkin isoja juttuja, kun tulevat kohdalle.

 

On todella mautonta mennä itkemään piskiään ihmiselle, joka on menettänyt tärkeän ihmisen. Tuollaisella ihmisellä ei sitä empatiaa ole.

Onko kaikilla tärkeän ihmisen menettäneillä ihmisillä esim. joku rintamerkki, josta tunnistaa, että menetetty on? Ja onko joku värikoodisto, joka kertoo, kuka on hierarkiassa absoluuttisesti ylimpänä?

Ap, jotkut vain ovat epäempaattisia. Ei auta kuin etsiä ne "omat ihmiset", jotka välittävät sustakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän se ongelma oli? Jos joku murtuu vaikkapa koiransa kuolemasta, niin ei sisaruksen menettäneenä voi ihan oikeasti muuta kuin nauraa.

Molemmat vanhempani alle kakskymppisenä menettäneenä mäkin voin varmaan nauraa sit sun vinkunalle jostain sisaruksesta?

Vanhemman menettäminen on luonnollista, näin sen kuuluu mennäkin. Mutta huolestuttavinta on, että et osaa arvottaa ihmistä koiran yläpuolelle.

 

Mun mielestä on huolestuttavampaa se, että joku nauraa toisen surulle, kun kokee, että just oma suru on se Kaikkein Tärkein.

 

Ihminen on koiraa tärkeämpi

Saa olla todella epäempaattinen juntti, jos menisi avautumaan vaikkapa koiran kuolemasta tällaiselle ihmiselle. Jotain kunnioitusta pitää olla.

"Saa olla todella epäempaattinen juntti, jos menisi avautumaan vaikkapa koiran kuolemasta tällaiselle ihmiselle. Jotain kunnioitusta pitää olla."

Pitääkö nyt tulkita, että tuota samaa osaat hokea, mutta et osaa vastata asetelmaa koskeviin lisäkysymyksiin?

Tässä on tosiaan jotain hyvin suomalaista. Näkyy myös ihan politiikassa. Empatiaa ei heru kuin hetken ja sitäkin vain valitulle ryhmälle. Sen jälkeen olet omillasi, koska valtaenemmistö janoaa jo uutta draamaa, uusia uhreja, joista itkeä ja käydä julkista hyvä-paha-näytelmää. Mitään ei hoideta oikeasti kuntoon, koska ketään ei kiinnosta edes syventyä mihinkään. Tärkeintä on päästä pätemään ja kuittaamaan. Aina löytyy parempi uhri.

Huomion (empatiseerauksen) kerjääminen on yksi narsiisin työkalu.

Ovat kyllästyneet jatkuvaan narinaasi niin ei siinä enää jaksa empaattisesti kuunnella miljoonatta kertaa pskasta elämästäsi.

Pidä jatkossa turpas tukossa. Ei kannata kuormittaa ihmisiä typerillä ulinoilla. Opitpahan läksysi. 

Miehet etenkin vähättelevät. Sattuu kun esim mielenterveysongelmille hekotetaan.