Lue keskustelun säännöt.
Mies sanoo että jankutan kun yritän jutella
14.09.2024 |
Pitkä suhde takana ja säännöllisesti törmään siihen kun mies sanoo että jankutan kun juttelen jostain asiasta hänelle. Vastapuolena se että mies suurimman osan jutteluista ottaa pahalla, syytteenä itseään kohtaan, alkaa heti puolustautua. On sanonut ettei kestä erimielisyyksiä, ja ärsyyntyy nopeasti jos juttelu on syvempää kuin säästä puhuminen koska hänellä ei ole kuulema kykyjä, keinoja eikä jaksamista siihen.
Hänelle on aina ollut hankalaa jutella omista tunteistaan ja vastaanottaa toisen tunteita. Ja minä sitten olen sellainen että yritän saada toista yhteyteen, tulla kuulluksi ja ymmärretyksi kun toistan asian juttelun aikana. En ole aina toiminut noin vaan tunnistan sen tulleen siitä mitä enemmän olen saanut kokemuksia ettei toista kiinnosta minun tunteet.
Mies sanoo usein: en osaa nyt kommentoida tuohon mitään ( eikä kyllä kommentoi myöhemminkään), en jaksa juuri nyt (ei osoita parempaa hetkeä myöhemminkään), ei jaksa nyt tämmöistä, ei jaksa kuunnella tuota jankutusta ( yleensä sanoo noin sinä vaiheessa kun kyseenalaistan jotain hänen toimintaa ja siitä suuttuminen on sitten syy päästä irti tilanteesta) en ymmärrä, on kiire, huono hetki, mikä vaan...ja jos ei joku nuista ja on paikalla, minä puhun yksin ja mies kuuntelee, kunnes ei keskity enää ja alkaa hermostua.
Enkä todellakaan halua puhua yksin, minua kiinnostaa miehen ajatukset ja mielipiteet. Eikä mies palaa asiaan, sitäkin on testattu. Sanoo aina että riittää kun kerran sanoo, joo, olen sanonut kerran ja hiljaa sitten. Mutta se on siinä, ei mitään konkreettista hyötyä/ratkaisua asiaan mistä juttelin. Juttelen minusta tuntuu.., toivoisin että...ym. tyylillä
Minulla ei ole ollut vuosien aikana tarvetta höpötellä mitään typeriä vaan nämä koskee ihan yleisiä asioita mistä arjessa pitää jutella, sopia ym ja jos haluaa kertoa omista tunteistaan jotain asiaa kohtaan, ratkaisee ongelmaa tai reagoi vaikka miehen toimintaan. Joskus harvoin on ollut ihmeellinen hetki että ihan rauhassa ja vastavuoroisesti jutellaan.
Tuntuu etten tunnista enää itseänikään tuosta miten kommunikoin nykyään. Mies on itse myöntänyt että hänelle on hankalaa ns tunne yhteyden rakentaminen toisen kanssa.
Olemme miehen kanssa käyneet myös läpi miten hänen lapsuudessa asioista ja tunteista ei puhuttu. Äitinsä sellainen että suuttuu jos hänen väärää toimintaa kyseenalaistaa mitenkään eikä osaa jutella erimielisyyksistä rauhallisesti. Tottakai vaikuttaa.
Säännöllisesti myös sellaista että mies suuttuu kun reagoin syystäkin hänen esim loukkaavaan toimintaan. Hän ymmärtää että loukannut mutta ei osaa kohdata loukkaantunutta ihmistä ja siksi hermostuu.
Tuntuu etten tunnista enää itseänikään tuosta miten kommunikoin nykyään. Mies on itse myöntänyt että hänelle on hankalaa ns tunne yhteyden rakentaminen toisen kanssa. Näkyy myös lasten kanssa. Viime kuukausina olen jutellut paljon vähemmän tunteistani ym hänelle. Ei silti muutosta kommunikointiin kun sitä on.
Olemme miehen kanssa käyneet myös läpi miten hänen lapsuudessa asioista ja tunteista ei puhuttu. Tottakai vaikuttaa.
Säännöllisesti myös sellaista että mies suuttuu kun reagoin syystäkin hänen esim loukkaavaan toimintaan. Hän ymmärtää että loukannut mutta ei osaa kohdata loukkaantunutta ihmistä ja siksi hermostuu.
Jos tähän nyt vielä lisään että miehellä adhd, asperger ja on alkoholisti. Minä add tutkimuksissa. Ja kyllä, asumme jo erillään, jos joku miettii onko tuossa mitään järkeä, Halusin vain kysyä, olenko todella jankuttaja vai onko miehellä kommunikoinnissa mitään vastuuta.
Kommentit (46)
Oikeasti suurin osa suomalaisista on autisteja, kyvyttömyys kommunikaatioon tappaa jopa ihmisiä. Toisen kannalta ei hahmoteta lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli miehesi ei 1) jaksa keskittyä kuuntelemaan keskittyneesti 2) puhut hänelle väärässä vireystilassa joko toinen noista tai sitten molempia jossain suhteissa puhumattakaan sitten ongelmista nimelta alkoholismi ja lapsuuden perhetraumat.
On hienoa, että miehesi tiedostaa, että hänellä on ongelmia tunnepuolen kanssa. Sitä voi kehittää vaikka parisuhdeterapiassa, mutta koska taisit jo kirjoittaa että ette elää enää yhdessä, niin ehkä se ei teitä enää auta. Eikä muutenkaan pidä jäädä alkoholistin elämää mahdollistamaan. Se on vakava sairaus eikä siitä parannuta sillä, jos puoliso on siinä arjessa auttamassa häntä elämään, jossa voi edelleen jatkaa alkon juomista. Karu fakta, mutta niin se vain on. Tuo mies varmasti tarvitsee itselleen ammattiapua ja hyvä, että olet tehnyt oman ratkaisusi.
En ota kantaa siihen jankutatko sinä vai et, minusta se on nyt sivuseikka. Ette vain sovi toisillenne. adhd + add voi olla hankala yhdistelmä, koska toinen on ulkoisesti vilkas, toinen sisäisesti.
Miehellä on välttelevä kommunikaatiotyyli. Lisäksi nämä: miehellä adhd, asperger ja on alkoholisti. Mä olisin jo jättänyt tälläisen hepun.
Ja sinusta, ap, mies on leiponut jankuttavan akana, kun vain yrität keskustella normaaleista asioista. Sinussa ei ole vika, vaan tossa miehessä. Sinulla on oikeus kertoa miltä sinusta tuntuu ja kunnollinen, normaali puoliso ottaisi tämän huomioon ja kuuntelisi sinua. Paljon tarvitsee vaivaa että tuosta tulisi muuttumaan. Ja mies tuskin itse haluaakaan muuttua.
Herää kysymys, että miksi ihmeessä pilaat elämääsi moisen ongelmakimpun kanssa...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti suurin osa suomalaisista on autisteja, kyvyttömyys kommunikaatioon tappaa jopa ihmisiä. Toisen kannalta ei hahmoteta lainkaan.
Minä ymmärrän kyllä nykyään mieheni piirteitä
Kuulostaa narsistiselta tyypiltä tuo sun mies. Miks oot tuollaisessa suhteessa kun ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta oli kyllä ihan hyvä saada kommentteja myös omastakin ilmaisu tyylistä. Voin miettiä ja alkaa tiedostaa sitäkin. Ei oikeastaan enää edes huvita toistaa toiselle samoja asioita uudestaan koska ei siitä minun puhumisesta, JANKKAAMISESTA ole mitään hyötyä 😄 kiitos 👍
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta oli kyllä ihan hyvä saada kommentteja myös omastakin ilmaisu tyylistä. Voin miettiä ja alkaa tiedostaa sitäkin. Ei oikeastaan enää edes huvita toistaa toiselle samoja asioita uudestaan koska ei siitä minun puhumisesta, JANKKAAMISESTA ole mitään hyötyä 😄 kiitos 👍
Eikä kyllä uusiakaan asioita 😉👍 onneksi tein aloituksen tänne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun eksän kanssa oli täysin samoja ongelmia. Kyllä väsyy tuollaiseen ilkeään ihmiseen. Kaikki mitä sanoo on jankuttamista, skitsoamista, nalkuttaista yms ja huumoriin tietysti vetoaa ja tämä on hänen tapansa sanoittaa asioita mutta sitten tulikin isompia ongelmia lastensuojelussa sekä pirhan olosuhdeselvityksessä kuten käräjäoikeudessakin ja ihan kaikkialla elämässä koska kaikki mitä hän sanoo otetaan tosissaan ja niitä käytetään minua vastaan. Olen hyvä ihminen mutta papereista lukiessa täysin päinvastainen. Tytär on yhtä perseestä.
Samantyylinen stoori täälläkin. Ei sitä tiedä millasta se on ennenkun sen itse elää.
Tuntuu olevan oikein perusmies. Sellasta se niiden kanssa on. Parempi lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvasin jo alusta että miehen aivoissa on jotain vikaa kun jankutus ja nalkutus menevät sekaisin keskenään.
No huh mitä jankkaamista jo tässä, raskasta luettavaa 😄 alan vähitellen ymmärtää miestäsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se niin, ettei perheissä puhuta muusta kuin säästä, viikon ruokalistasta ja kotitöistä? Niinkö sen pitää olla?
Ei keskustella taiteesta, politiikasta, ei päivän tapahtumista, miten päivä on mennyt töissä tai koulussa yms.?
Sitten jos joku haluaa jutella jostakin muusta vaikka illallispöydässä, hän on rasittava jankuttaja.
Toki radiosta kuunnellaan puheohjelmat - kai se korvaa perheen kanssa keskustelun - ja katsotaan tv:stä ajankohtaiset keskustelut. Mutta ei vahingossakaan keskustella perheenjäsenten kanssa.
Miehesi aivan varmasti rakastaa sinua.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut NAISTEN kanssa sama ongelma. Miksi pitää vatvoa yksinkertaisia asoita ja kutsua niitä syvällisiksi keskusteluiksi?
Sitten on nämä "musta tuntuu" keskuskustelut missä keskustellaan miltä tuntuu, ei miksi tuntuu, eikä varsinkaan siitä perustuuko tunne todellisuuteen vai oman mielen harhaan. Tämä kaikki siksi että pidetään sitä omaa tunnetta faktana ihan kaikille. Jos tässä keskustelussa tuo faktoja pöytään, silloin loukkaa toisen tunteita. Ei tuollaista yksinkertaisesti jaksa.
Huvittavaa,sillä minä naisena olen jo vuosia sopeuttanut aitoa naisellista itseilmaisuani lattealle tunteettomalle maskuliini- tasolle,jotta joku edes joskus kuuntelisi mitä minulla on sanottavaa. On siitä se hyöty ollut,että en ainakaan saa turpaani enää läheskään niin paljon kuin ennen ja kanssani jopa keskustellaan-muut ihmiset ja naiset tosin eivät enää minusta yli-analyyttisen,tunneköyhän ja rationaalisen tyylini vuoksi pidä. No, elämä on valintoja,minun on selviydyttävä ja itkettävä itkuni yksin. Kivat teille,joiden ei tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehka miesta rasittaa suuri maara dataa ilman merkittavaa informaatiota ja konkretiaa keskustelunaloituksissa.
Riippuu sitten mikä on ei merkittävää informaatiota ja juttelen kyllä ihan konkretian tasolla selkeästi
Aika paljon kyllä sanoit samaa asiaa moneen kertaan. Etkö huomannut?
Siis meidän pitäisi siis niinku keskustella. Sun ongelmista. Että miten ne ratkaistaan.
Miksi kyseenalaistat miehen toimintaa toistuvasti, vaikka tiedät että hän menee siitä lukkoon ja hermostuu siitä?
Kun tuo kyseenalaistaminen ei ole vuosien saatossa alkanut tuottamaan toivomaasi tulosta, vaan joka kerta saanut miehen ärtymään ja vetäytymään, niin olisiko aika kokeilla toisenlaista lähestymistapaa? Vaikka sellaista positiivista, myönteisen kautta puhumista? Pariterapia voisi olla paikallaan, jotta kumpikin oppisitte puhumaan toistenne kanssa.
Näen kristallipallostani, että kyseenalaistaminen ei toimi ensi kerrallakaan.
Aloitusviestissä kävi kyllä aika selväksi, mikä ongelmasi on: käytit sivutolkulla tilaa kertoaksesi ongelmasta, vaikka saman olisi voinut kertoa viidellä virkkeellä. Jos puhut samalla tavalla jankuttavasti kuin kirjoitat, ymmärrän miestäsi hyvin. Ei tuommoista puheripulia kukaan jaksa kymmeniä vuosia.