Miten teidät kasvatettiin?

Kaikkea tekemistä ja tekemättömyyttä tietyissä asioissa paheksuttiin. Se paheksuminen oli jatkuvaa.

Käytöstapoihin ei kasvatettu mitenkään. Meillä ei perheessä käytetty sanoja kiitos, ole hyvä  eikä tervehditty perheenjäseniä. Anteeksi ei pyydetty ikinä eikä opetettu lapsillekaan moista. 

Vihalla, henkisellä väkivallalla sekä fyysistä väkivaltaakin kokeiltiiin mutta ei toiminut minuun joten henkisellä jatkettiin, häpeällä, arvottomuudella eli muut ja muiden tarpeet on tärkeämpiä kuin minun, mitätöintiä, on pidetty huoli että minun tarpeet ei täyty ja jos vaan on jotain mitä haluan niin on pidetty huoli että en saa sitä, unelmien murskaamisella, hämärryttämällä sotkemalla ja sekoittamalla asioita, missään asiassa ei oikeastaan koskaan tuettu ja tai kannustettu oikeastaan ohjattiin sivuraiteille. Faija on kuollut jo syöpäänsä, ihmetteli vissiin kun en kertaakaan käyny kattomassa syöpästä ukkoa. Mutsi juopottelee vieläkin vaikka vissiin polvet on huonossa kunnossa että ei meinaa kaljojaan kaupasta saada omin avuin, ei tykänny kun sanoin sille että en ruve juoksee sun kauppa asioita tai muitakaan, siinähän makoilee sitten ulostevaoipoissaan kun sen aika tulee. On ollut jo pitkä projetki opetella käytännössä kaikki asiat ja ajatusmallit uudestaan ja yrittää elää jotenkin tasapainoista elämää.

70 luvun lapsi.aina sai remmiä jos teki jotain kiellettyä tai puhui väärään aikaan.silloin kun aikuiset puhuivat pennut pitivät turpansa kiinni.

paskaa on mätetty ja kasvimaalla kyykitty.ikinä ei ollut rahaa jos ei jotain työtä tehnyt.vähintään halkoja sai aina tehdä.

ryssiä pelättiin.tuleeko ne taas ja vie uudelleen isäni maat.kommunisteja kirottiin hartaasti aina.

pelko uhkailu ja remmi oli hyviä kasvatus tapoja meille pikku naperoille.kasvoimme hyviksi ihmisiksi.

No toinen oli äärimmäisen autoritäärinen, kova kuri ja epävakaa kaikin tavoin. Toinen vanhempi oli toisesta ääripäästä: Äärimmäisen kiltti, joka ei herkästi puutu mihinkään eikä ainakaan koskaan tullut komentamaan tai kieltämään mitään. Toinen osasi komentaa ja määrätä, toinen ei osannut sanoa juuri mihinkään ei. Niinku noi molemmat ääripäät. Toinen päätti kasvatuksessa ihan kaikesta ja toinen vanhemmista totteli sekä oli puuttumatta toisen vanhemman kasvatusasioihin. Vaikea sanoa millainen kasvatus, kun oli kaksi niin erilaista vanhempaa. Sen, mitä toinen vanhemmista kielsi, toinen vanhemmista salli. 

Toivottavasti tämä ketju pysyy asiallisena. Muutama päivä sitten erääseen vastaavaan ketjuun tuli kieltäjiä "ei ruumiillinen kuritus ollut normaalia 80-luvulla!!111!!"

Kyllä oli, varmaan suurinta osaa 80-uvun lapsista tukistettiin kotona ja peloteltiin että joutuu lastenkotiin jos ei ole kiltisti. Vanhemmat eivät yleisesti ottaen olleet kovinkaan perillä lastensa asioista; he olivat joko aina töissä tai sitten ei vaan kiinnostanut. Kouluissa opettajat karjuivat naama punaisena ja kiusaaminen rehotti.

Mun vanhemmat tukisti ja uhkaili lastenkodilla, jos olin käyttäytynyt todella typerästi. Mutta toisaalta oli paljon hellyyttä ja pystyin aina puhumaan heille mieltä painavia asioita. Vanhempani tekivät myös aivan liikaa töitä. He olivat sitä ikäluokkaa, että työtä arvostettiin ja tunteiden ilmaisua kavahdettiin, lapsien piti olla näkymättömiä ja kilttejä. Mutta hyvät vanhemmat he olivat sen ajan mittapuulla, tämän ajan mittapuulla totta kai huonot. En ole katkera.

Yksi iso positiivisen kääntöpuoli ikäluokkani lapsuudessa oli se, että me lapset saatiin olla ulkona aika vapaasti, eikä meidän menemisiä kytätty hysteerisenä gps-paikantimien kanssa. Purettiin vilkkautta ulkoleikeissä, puihin kiipeily kehitti koordinaatiokykyä. Rakennettiin myös majoja. Toki siihen aikaan maailma oli aivan erilainen. Ja mikä parasta: ei ollut älylaitteita ja somea!

Hyväksi ja rehelliseksi ihmiseksi kasvatettiin. Sain käyttää mielikuvitusta ja leikkiä mitä halusin ja kirmata ulkona, mutta kotiin piti tulla tiettyyn aikaan, ruoka-aikana syötiin kaikki saman pöydän ääressä ja vanhempia ihmisiä ja muitakin eläviä olentoja piti kunnioittaa. Kiroillakaan ei saanut, isäni kiroili melkein jokatoisessa lauseessa, mutta sen tiesi luonnostaan että se on aikuisten oikeus ja lapsilta sitä ei suvaita. Opetin saman lapselleni, vain aikuiset saa kirota. 😄

Mutta, en edelleenkään halua että 20+ kiroilee minun eli äitinsä aikana, mulkaisen aina jos vahingossa livauttaa puheeseensa kirosanoja, kuin puhuisi kavereilleen. En minäkään äitini aikana kiroile (paitsi teininä tuli huudettua kaikki mahdolliset kuten tapana teineillä on) , vaikka muutoin kiroilen tarpeen mukaan (en turhaan). Kiroilultakin menee voima, jos niitä sanoja huvikseen viljelee. Niitä kun käyttää vain sillon kun ei muu riitä, niistä saa voimaa kestää paskoja tilanteita.

Hups, tulipas nyt pitkä saarna kiroilusta, ei mun kasvatukseni sen ympärillä pyörinyt. 😂 

Olin avainkaulalapsi, oli vapautta, mutta myös rajat ja rakkautta. Myös mummo asui ihan samalla alueella, niin sinne ala-asteella menin koulusta ja ennen koulua mummo hoiti minua vallan päivät, vasta esikouluun menin tarhaan. Rakas karjalainen mummoni. Jaksoin kuunnella mummon juttuja ja mummo teki parhaat ruuat, ja tietenkin pyöröytti parhaat karjalanpiirakat. Olin esikoinen, ja monta vuotta ainoa lapsi, sisarukseni meni tarhaan jo pienenä. Lapsuus oli paras aika elämästä. Molemmat vanhemmat oli duunareita tehtaassa, äiti konttorilla ja isä metallimies. Tekivät kotona kotitöitä molemmat, isäkin siivosi, tiskasi, laittoi ruokaa, kävi kaupassa, kuljetteli tenavia pyörällä jne, opin luonnostani että myös miehet osallistuvat kotitöihin. Olin järkyttynyt kun huomasin että niin ei kaikkien kavereiden kotona ollut.  Joku autonraato meillä seisoi pari kertaa pihassa, isältä lähti kortti. Lisäksi isäni oli viikonloppujuoppo, joka saattoi kännissä olla pelottava ja hakata äitiä, selvinpäin oli kiltti ja huumorintajuinen  nallekarhu ja työnsä hoisi aina moitteetta ja oli rehti ihminen.   80%sti elämäni oli tosi kivaa lapsena. Sitä 20%a en välitä miettiä, elämään kuuluu myös huonot asiat ja aikuisten ongelmat. Pääasia että isoin osa oli hyvää.

Äiti ja isä molemmat piti luonnosta, ja pienestä asti pyöräilivät (minä pyörän takana) milloin mihinkin  metsään tai ympäristöön päiväseikkailuille. Aina meillä oli jokirannassa myös vene, kesät meni isän kanssa soudellessa tai kavereiden kanssa pulikoimassa. Asuttiin aina joen vieressä. Oi niitä aikoja, kunpa olisi aikakone. 

-72 syntynyt