Puoliso vain valittaa ja purkaa pahaa oloaan minulle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapian ehdottajille: olen ajatellut tätä ratkaisuksi, mutta yksi miehen ongelma on rahapula. Joten ei olisi varaa käydä. Itse tosin voisin maksaa sen hänelle käynnit ehkä parin kuukauden päästä, kun oma rahatilanne helpottaa. Mutta onko siinäkään järkeä?

Onko mies siis itse valmis menemään terapiaan? Muiden viestien pohjalta arvelisin, että siitä voi tulla ongelma

Vaikea uskoa, että olisi. Tai käyttäisi työkiireitä tekosyynä, että ei voi sitoutua käynteihin. Ottaisi ehdotuksen itseensä ja kritiikkinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna kunnon kyydit.

Varmaan ei tule yllätyksenä, että tämä valitus on turn off ja seksiä oli viimeksi 2kk sitten. Olen ollut ennen halukas, mutta eipä minua toisen käytös ja työongelmien purkaminen saa lähenemään ja lämpenemään. Kai olisin eilenkin voinut lämmetä ja salainen toiveeni oli ruoka, leffa ja seksi, mutta valitus työntää minut pois.

Ei siis pidä sinua enää seksuaalisesti vetävänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Purkaa siis stressiään sinuun. Mutta kiitä onneasi ettei raivoa ja huuda. Tilanne on siis vielä sinun käsissäsi eli ohjaa terapeutille kuten edellinenkin jo neuvoi.

On saanut välillä huutokohtauksia, jolloin raivoaa koko illan asioista, joita minä en ole aiheuttanut enkä oikein voi edes sanoa mitään väliin. Sellaista monologia menneisyyden asioista. Näitä on parin kuukauden välein. Viimeksi oli kesällä ja odotan kauhulla seuraavaa.

tsemppiä. minä päästin parinkymmenen vuoden kuluttua miehen menemään, kun mies ei saanut ongelmiaan ruotuun. tukea ei oikeasti voinut, mutta monologit veivät minunkin aikaa tuloksetta, varmaan satoja tunteja. loogisestikaan hänellä ei ollut aikaa eikä mielenkiintoa muita perheenjäseniään kohtaan. hän myös sanoi, että hänen ongelmansa ovat tärkeämpiä kuin minun. ihmettelin pitkään pahaa oloani, ja syytin itseäni. kunnes annoin periksi, ja sivusta katsoneet jopa onnittelivat. otin opikseni.

Sano suoraan 

Ei ole sinun tehtäväsi olla pahan olon kaatopaikka.  Ehdota ammattiapua.

Ei ole oikein että toisen paha olo ja kiukku ja masennus puretaan puolisoon joka ei mitenkään asiaa voi auttaa.  Avun hakeminen on aikuisen itsensä velvollisuus.

Onko järkeä siinä että myös sinun olosi ja elämäsi myrkytetään toisen negatiivisuudella?  Kuinka kauan arvelet itse jaksavasi vai joko alkaa tulla pää vetävän käteen?

Sano suoraan että apua on haettava. 

Voi voi

Juurisyy tulisi selvittää, eli jos on rahapula, tulisiko vaihtaa asuntoa pienempää, myydä auto tms. Vihjaileeko ettei enää jaksa ylläpitää nykyistä elämän menoa, haluaa downshiftata?

 Tee tai ehdota konkreettista tekoa. Minulla exä ei sanallakaan asioista puhunut, vaan lopulta vain  otti ja lähti.

Vastuuta voi ottaa elämästään monella tavalla. Jos miehellä ei ole rahaa terapiaan, niin itsetutkiskelua voi harjoittaa muullakin tavalla. Samoin ongelmia voi ratkoa käytännön ratkaisuilla esim. työpaikkamurheet usein ratkeavat työpaikkaa vaihtamalla. Masennukseen on mahdollista kokeilla lääkitystä. Muista puhua myös omista tarpeistasi miehelle mm. läheisyyden ja yhdessäolon toiveista. Tee johtopäätökset, jos mies ei osoita arvostavansa sinua muutoin kuin "terapeuttina". 

Tiedän tunteen, AP! Minulla on samanlainen mies. Olen itse luonteeltani sellainen pilven hopeareunuksen näkijä, eli ihan päinvastainen mieheni kanssa. Olisin saattanut tehdä toisenlaisia valintoja avioliiton suhteen, mikäli olisin aiemmin tajunnut, ettei miehen käytös liity olosuhteisiin vaan on pysyvä osa persoonaa. Hän oli kuitenkin 15 vuotta samassa työpaikassa jne., eli naiiviuttani ajattelin pitkään elämän vaan potkivan häntä kivaa päähän ja tilanteen parantuessa mielialankin muuttuvan. Miehellä on nyt takanaan kolme työpaikanvaihtoa (viimeinen koeaika juuri loppui) ja vuosien terapia, mutta mikään ei ole muuttunut.

Nykyisin olen ottanut tavaksi olla kommentoimatta juuri ollenkaan valitukseen. Saatan hymistä myötätuntoisesti väliin, mutta en kommentoi pidemmin enkä kysy tarkentavia kysymyksiä. Ei tämä valitustulvaa tuki, mutta helpottaa omaa mielenterveyttä, kun ei edes yritä ratkaista toisen ongelmia. Niitä kun ei selvästi voi ratkaista. Välillä meillä on tosi hiljaisia automatkoja, kun mies valittaa muiden autoilijoiden idiotismista, kaupunkisuunnittelijoiden typeryydestä, nopeusrajoitusista ja liikennevaloista kirjaimellisesti koko matkan ajan. Koska minulla ei ole näihin mitään sanottavaa, istun hiljaa.

Olen todennut, että ehkä luonteeltaan samanlaisten pitäis tässäkin pariutua. Kai joku jotain nautintoakin saa siitä taukoamattomasta pahan mielen purkamisesta, ja sellaiselle ihmiselle sopisi parhaiten toinen samanmoinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna kunnon kyydit.

Varmaan ei tule yllätyksenä, että tämä valitus on turn off ja seksiä oli viimeksi 2kk sitten. Olen ollut ennen halukas, mutta eipä minua toisen käytös ja työongelmien purkaminen saa lähenemään ja lämpenemään. Kai olisin eilenkin voinut lämmetä ja salainen toiveeni oli ruoka, leffa ja seksi, mutta valitus työntää minut pois.

Jos se on hänelle esileikkiä. Saa kicksejä itsensä surkuttelusta ja kuvittelee naisten kiihottuvan kun hän katsoo ylös krokotiilin kyynelistä kosteilla silmillään.

Miksi kuuntelet?

Minä olen tuollainen, mutta olen nainen. Tuossa käytöksessä on takana se, että toivoin oikeaa keskustelua, jotain läheisyyden tunnetta siis. Että puoliso esim. kertoisi, miten hän itse toimisi minun tilanteessani. Oletko ap miettinyt sitä ja sanonut puolisollesi, mitä tekisit hänen tilanteessaan?

Minunkin kumppanini kommentoi vain, ettei voi auttaa minua. Ja ettei voi sanoa muuta, koska ei ole samassa työpaikassa kanssani, joten ei tunne tilannetta kunnolla eikä pysty siis näkemään kokonaisuutta. Minusta tuntui silloin melkein siltä kuin emme puhuisi samaa kieltä. Tai kuin yrittäisin puhua seinille.

Menin sitten lopulta itse terapeutille, koska arvelin, että sieltä saa apua.

Työterveys voisi olla myös paikka, josta voi saada apua. Sekin voi auttaa, jos kumppani sanoo suoraan, että minusta sinä tarvitset terapeutin apua, koska tilanteesi ei tunnu normaalilta. Että työpaikan ei kuulu kuormittaa ihmistä noin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuollainen, mutta olen nainen. Tuossa käytöksessä on takana se, että toivoin oikeaa keskustelua, jotain läheisyyden tunnetta siis. Että puoliso esim. kertoisi, miten hän itse toimisi minun tilanteessani. Oletko ap miettinyt sitä ja sanonut puolisollesi, mitä tekisit hänen tilanteessaan?

Minunkin kumppanini kommentoi vain, ettei voi auttaa minua. Ja ettei voi sanoa muuta, koska ei ole samassa työpaikassa kanssani, joten ei tunne tilannetta kunnolla eikä pysty siis näkemään kokonaisuutta. Minusta tuntui silloin melkein siltä kuin emme puhuisi samaa kieltä. Tai kuin yrittäisin puhua seinille.

Menin sitten lopulta itse terapeutille, koska arvelin, että sieltä saa apua.

Työterveys voisi olla myös paikka, josta voi saada apua. Sekin voi auttaa, jos kumppani sanoo suoraan, että minusta sinä tarvitset terapeutin apua, koska tilanteesi ei tunnu normaalilta. Että työpaikan ei kuulu kuormittaa ihmistä noin paljon.

&n

minun valittajamieheni tyrmäsi kaikki ratkaisuehdotukset. syynä tuohon jatkuvaan epätyytyväisyyteen olivat myös epärealistiset omat tavoitteet. kimmastui siitäkin, jos yritin auttaa. jos taas en yrittänyt (kuuntelin aina), olin itsekäs ja ties mitä muuta. oli mahdotonta tehdä mitään oikein.

Keksi muuta tekemistä. Eiköhän huomaa, että et jaksa viettää hänen kanssaan aikaa.

Todella raskaita tuollaiset uhriutujavalittajat. Muiden pitäisi käsitellä heidän tunteensa heidän puolestaan. Lapsenomaista itsekeskeisyyttä ja kyvyttömyyttä ottaa vastuuta itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kuuntelet?

Koska muuten nainen alkaa nalkuttamaan, että sä et koskaan kuuntele mitä mä sanon.

Ap

Sano että frouvan kannattaa mennä terapiaan käsittelemään tunteitaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mikä sillä on, jos kaikki on koko ajan huonosti?  Jos työ on paskaa niin voiko työpaikalla tehdä jotain muutoksia. Tai vaihtaa työtä. Jne asiat jotka huonosti, että voiko niille tehdä jotain...

Vai onko tyyppi vaan tapavalittaja? Jos on, niin kerro sille. Ei kukaan jaksa kuunnella jatkuvaa valitusta.

Jos aina vaan kuuntelet kiltisti, totta kai se van jatkaa valitusta

Ei ole muuttanut mitään eikä muuta.

Jos sanon suoraan,  järkyttyy ja uhriutuu. Joutuisin kuitenkin lohduttamaan.

Meilläkin mies valitti suunnilleen jona ilta töistään ja ihan yhtä lailla se uuvutti minut. Ensimmäiset kerrat, kun sanoin suoraan, niin totta kai järkyttyi siitä, minkä ymmärrän hyvin, koska onhan se järkyttävää kuulla, ettei oma toiminta olekaan ollut ok. Sitten sanoi, ettei kerro enää mitään, johon tietenkin sanoin, että totta kai saa purkaa mieltään, mutta ei nyt kuitenkaan koko ajan. 



Tätä kun toistettiin muutaman kerran, niin tilanne parantui. Eli ap, toivoa on, vaikka ihan heti ei onnistukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Sano että frouvan kannattaa mennä terapiaan käsittelemään tunteitaan

Frouvan?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuollainen, mutta olen nainen. Tuossa käytöksessä on takana se, että toivoin oikeaa keskustelua, jotain läheisyyden tunnetta siis. Että puoliso esim. kertoisi, miten hän itse toimisi minun tilanteessani. Oletko ap miettinyt sitä ja sanonut puolisollesi, mitä tekisit hänen tilanteessaan?

&n

Minulla tuollainen puhe ei todennäköisesti luo yhteyttä tai läheisyyttä. Minusta tuntuu että toinen pitää monologia ja voisin yhtä hyvin olla kuka tahansa tai valkoinen seinä, johon tunteita ja ajatuksia pallotellaan. Vastaanottaja ja hänen tunnetila tai valmius ottaa tunteita vastaan ei kiinnosta toista.