Lue keskustelun säännöt.
Missä vauvan isä tapaa lastaan?
13.09.2024 |
Avopuoliso jätti toisen naisen takia ollessani 18 viikolla raskaana. Ei ole ollut mukana tässä raskaudessa, kun asuu jo käytännössä toisen kanssa. Laskettu aika reilu 3kk:n päästä. Tarvitseeko minun päästää mies kotiini vauvaan tutustumaan sitten, kerta on kohdellut huonosti minua? Haluan tietenkin, että hänellä muodostuu hyvä isäsuhde lapseen. Tuntuu vaan pahalta päästää ihminen kotiini, ketä en enää tunne. Oltiin lähes 10 vuotta avoliitossa, enkä ole vieläkään saanut kunnollista vastausta miksi petti ja jätti raskausaikana. Lapsi oli suunniteltu, lähes vuosi yritettiin ennen plussaa. Hän on sanonut, että haluaa olla lapsen elämässä mukana.
Olo on tottakai katkera. Toivon, että tästä joskus pääsee yli. En kuitenkaan halua olla ovimattona, että tuommoisen tempun jälkeen voisi vaan muina miehinä tulla kotiini.
Onko teillä mitään hyviä ajatuksia tähän tilanteeseen?
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos 10v on avioliitossa on pakko olla paljon hyvää siinä ihmisessä jonka kanssa arjen on jakanut, todella pitkä aika ja mikään suhde ei kestä ikuisesti.
Juu, kymmenen vuoden jälkeen on tosi ymmärrettävää että kyllästyminen tulee juuri raskauden keskivälin tietämillä, muutama vko sen jälkeen kun abortin takaraja mennyt umpeen.
Joskus asiat vaan tapahtuu huonoon aikaan. Rehellisyys on minusta hyvä asia. Isä olisi voinut salata suhteen vaikka loputtomiin tai ainakin yrittää...
Munan meneminen toisen naisen sisään ei "vaan tapahdu". Se on aina tietoinen valinta, jonka voi jättää myös tekemättä. Rehellisyys on hyvin kaukana siinä kohtaa, kun on tietoisesti valittu pettäminen.&n
Tämä vain vahvistaa uskoani siitä, että mieheen ei voi luottaa. Jos ei hillitse tunteitaan, niin mitä vaan voi tapahtua lapsellekin. Mikäli ei sen vertaa välitä ja rakasta raskaana olevaa puolisoaan, ettei pettäisi ja jättäisi, ei kyllä omaa oikein muitakaan vaistoja joilla pitäisi perheestään huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastuminen on sen verran vahva tunne että moni varmasti sen tunteen mukana elää, oli elämäntilanne muuten millainen tahansa.
Jos ei kykene edes sen vertaa himojaan hillitsemään, että saa edellisen suhteen pakettiin ennen sänkyyn hyppäämistä uuden kanssa, silloin ei ole myöskään ihminen, jonka vastuulle voi jättää pienen vauva. Ajattelepa, jos se rakastuminen pakottaa nussimaan juuri sillä hetkellä, kun vauva on kierähtämässä sohvalta alas tms.
Ootko itse valmis pariterapiaan jos sua on petetty
En tiedä miten liittyy mihinkään, mutta tuossa vaiheessa jonkinlainen terapia olisi kyllä suositeltavaa, koska yhteinen lapsi on kuitenkin tulossa. Asiat on hyvä keskustella halki luotettavassa ja neutraalissa ympäristössä, sillä ei sinänsä ole merkitystä vaikka keskustelut johtaisivat eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä päästin reilusti kotiini tutustumaan elämääni vauvan kanssa ja vauvaan tietysti. Samalla opetin vauvan hoitamisesta ja juttelimme elämästä yms.
Okei. Minkälainen ero teillä sitten oli? Mun selän takana oli pidetty salasuhdetta 1kk ajan, kunnes sain kuulla että on rakastunut toiseen. Otti ja lähti, kirjaimellisesti. Kaiken tuon jälkeen tosi hankala kuvitella, että pitäisi mies minun kotiini päästää./Ap
Olen eri, minä päästin kotiini ihmisen, miehen, joka sai myöhemmin eroomme johtaneista tekemisistään tuomion. Erosimme ennen lapsen syntymää.
Kaiken a ja o on isän aloite. Minäkin toivoin, että lapselle ja isälle tulisi hyvät välit ja lähdin edistämään tapaamisia (myöhemmin myös viranomaisia hyödyntäen). En enää tekisi niin. Välinpitämättömyys ja halveksiva käytös minua kohtaan (teki mulle tosi monella tavalla rumasti) näkyy myös hänen käytöksessään lasta kohtaan. Anna isän itse osoittaa mitä on hänen mukana olonsa lapsen elämässä ihan omin efortein.
Vierailija kirjoitti:
Ootko itse valmis pariterapiaan jos sua on petetty
En tiedä miten liittyy mihinkään, mutta tuossa vaiheessa jonkinlainen terapia olisi kyllä suositeltavaa, koska yhteinen lapsi on kuitenkin tulossa. Asiat on hyvä keskustella halki luotettavassa ja neutraalissa ympäristössä, sillä ei sinänsä ole merkitystä vaikka keskustelut johtaisivat eroon.
En ikimaailmassa suostuisi terapiaan pettäjän kanssa. Ei siinä ole mitään keskustelemista, kun toinen on laittanut kaiken yhdessä rakennetun paskaksi noin kusipäisellä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko itse valmis pariterapiaan jos sua on petetty
En tiedä miten liittyy mihinkään, mutta tuossa vaiheessa jonkinlainen terapia olisi kyllä suositeltavaa, koska yhteinen lapsi on kuitenkin tulossa. Asiat on hyvä keskustella halki luotettavassa ja neutraalissa ympäristössä, sillä ei sinänsä ole merkitystä vaikka keskustelut johtaisivat eroon.
En ikimaailmassa suostuisi terapiaan pettäjän kanssa. Ei siinä ole mitään keskustelemista, kun toinen on laittanut kaiken yhdessä rakennetun paskaksi noin kusipäisellä tavalla.
Se on sitten sun valinta. Se ei sinänsä liity siihen, tulisiko pettäjän kuitenkin tarjota sitä mahdollisuutta. Minusta se on bare minimum tuossa tilanteessa. Kun on yhteinen pieni lapsi, niin kyllä sitä keskusteltavaa vaan riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko itse valmis pariterapiaan jos sua on petetty
En tiedä miten liittyy mihinkään, mutta tuossa vaiheessa jonkinlainen terapia olisi kyllä suositeltavaa, koska yhteinen lapsi on kuitenkin tulossa. Asiat on hyvä keskustella halki luotettavassa ja neutraalissa ympäristössä, sillä ei sinänsä ole merkitystä vaikka keskustelut johtaisivat eroon.
En ikimaailmassa suostuisi terapiaan pettäjän kanssa. Ei siinä ole mitään keskustelemista, kun toinen on laittanut kaiken yhdessä rakennetun paskaksi noin kusipäisellä tavalla.
Se on sitten sun valinta. Se ei sinänsä liity siihen, tulisiko pettäjän kuitenkin tarjota sitä mahdollisuutta. Minusta se on bare minimum tuossa tilanteessa. Kun on yhteinen pieni lapsi, niin kyllä sitä keskusteltavaa vaan riittää.
Tarjota mahdollisuutta? Kuinka kynnysmatto sä oikein olet, jos et osaa laittaa pettäjälle kampoihin edes pettämisen jälkeen, vaan suostut vielä senkin jälkeen alistumaan hänen satutettavakseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko itse valmis pariterapiaan jos sua on petetty
En tiedä miten liittyy mihinkään, mutta tuossa vaiheessa jonkinlainen terapia olisi kyllä suositeltavaa, koska yhteinen lapsi on kuitenkin tulossa. Asiat on hyvä keskustella halki luotettavassa ja neutraalissa ympäristössä, sillä ei sinänsä ole merkitystä vaikka keskustelut johtaisivat eroon.
En ikimaailmassa suostuisi terapiaan pettäjän kanssa. Ei siinä ole mitään keskustelemista, kun toinen on laittanut kaiken yhdessä rakennetun paskaksi noin kusipäisellä tavalla.
Se on sitten sun valinta. Se ei sinänsä liity siihen, tulisiko pettäjän kuitenkin tarjota sitä mahdollisuutta. Minusta se on bare minimum tuossa tilanteessa. Kun on yhteinen pieni lapsi, niin k
Täh? Puhutaan varmaan eri asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko itse valmis pariterapiaan jos sua on petetty
En tiedä miten liittyy mihinkään, mutta tuossa vaiheessa jonkinlainen terapia olisi kyllä suositeltavaa, koska yhteinen lapsi on kuitenkin tulossa. Asiat on hyvä keskustella halki luotettavassa ja neutraalissa ympäristössä, sillä ei sinänsä ole merkitystä vaikka keskustelut johtaisivat eroon.
En ikimaailmassa suostuisi terapiaan pettäjän kanssa. Ei siinä ole mitään keskustelemista, kun toinen on laittanut kaiken yhdessä rakennetun paskaksi noin kusipäisellä tavalla.
Se on sitten sun valinta. Se ei sinänsä liity siihen, tulisiko pettäjän kuitenkin tarjota sitä mahdollisuutta. Minusta se on bare minimum tuossa tilanteessa. Kun on yhteinen pieni lapsi, niin kyllä sitä keskusteltavaa vaan riittää.
Pettäjä voi keskustella lastenvalvojan kautta. Ei siihen minua tarvita paikalle.
t. toinen, joka on samaa mieltä kuin lainaamasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on lapsen vieraannuttamista isästään. Lapsi tarvitsee tilaisuuden tutustua isäänsä
Se EI ole vieraannuttamista, että AP ajattelee itseään, eikä ala emännöimään vauvatapaamisia omassa kodissaan, jos ei sitä halua.
Sekään ei ole vieraannuttamista, että isä itse ottaa vastuun lapsen tapaamisesta. Ei ole ap.n asia niitä tapaamisia järjestää. Se isä on aikuinen ihminen ja osaa kyllä itse järjestää tapaamisia halutessaan.
Vieraannuttamista olisi esimerkiksi se, että AP ei antaisi lasta tapaamisiin, isän niin pyytäessä.
Moni on sanonut ettei Sossu järjestä valvottuja tapaamisia, minä en ihan usko sitä, että jos lapsi täytyy antaa isälle, joka on lapselle vielä aivan vieras, etteikö Sossu olisi tapaamisessa mukana. Äidin siellä ei tarvitse olla, jos ei halua.
Äidillä on myös täysi itsemääräämisoikeus ja hänen ei tarvitse ottaa isää kotiinsa vauvaa tapaamaan. Selvittäköön isä jonkun paikan, tai hoitakoln tapaamiset ensin sosiaalityöntekijän läsnäollessa.
En minä ainakaan jättäisi vauvaa ihan vieraalle ihmiselle, joka ei ehkä ole koskaan edes mitään vauvaa hoitanut, oli hän siittäjä tai ei. Se ei ole lapsen etu.
Mutta AP.n ei tarvitse myöskään asiaa ratkaista , hän voi pyytää siihen sosiaalityöntekijöitä avuksi, sitten kun isä haluaa lasta tavata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on lapsen vieraannuttamista isästään. Lapsi tarvitsee tilaisuuden tutustua isäänsä
Se EI ole vieraannuttamista, että AP ajattelee itseään, eikä ala emännöimään vauvatapaamisia omassa kodissaan, jos ei sitä halua.
Sekään ei ole vieraannuttamista, että isä itse ottaa vastuun lapsen tapaamisesta. Ei ole ap.n asia niitä tapaamisia järjestää. Se isä on aikuinen ihminen ja osaa kyllä itse järjestää tapaamisia halutessaan.
Vieraannuttamista olisi esimerkiksi se, että AP ei antaisi lasta tapaamisiin, isän niin pyytäessä.
Moni on sanonut ettei Sossu järjestä valvottuja tapaamisia, minä en ihan usko sitä, että jos lapsi täytyy antaa isälle, joka on lapselle vielä aivan vieras, etteikö Sossu olisi tapaamisessa mukana. Äidin siellä ei
Luuletko oikeasti että 30€/h palkkainen sossu niitä tapaamisia valvoisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin lapsen omiin nimiini. En antaisi isän tavata. Voit ap löytää vielä kunnollisen miehen joka adoptoi lapsen ja menee kanssasi naimisiin.
Kunnollinen mies ei edes koskisi naiseen, joka vienyt lapselta oikeuden isäänsä, koska nainen tekee varmasti saman asian uudelleen.
Isä on ihan itse vienyt itseltään oikeuden isyyteen. Kunnollinen mies ei petä raskaanaolevaa vaimoaan.
Samaa mieltä, että kunnollinen mies ei petä raskaana olevaa vaimoaan. Mulkku mies. Mutta lapsen ja isän välinen suhde on eri asia. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa. Ja kun isä on ilmaissut halunsa olla lapsen elämässä, niin mielestäni on väärin yrittää viedä lapselta oikeus isäänsä.
Kukaan ei ole ollut viemässä lapselta oikeutta isäänsä, eikä isältä oikeutta tavata lastaan!!
Täällä on neuvottu vain, että AP.n ei tarvitse toimia tapaamisten järjestäjänä tai olla aloitteellinen asiassa. Se on isän vastuu.
AP.n ei tarvitse päästää miestä kotiinsa vauvaa tapaamaan, jos ei halua. Sitä ei voi kukaan vaatia ja se ei tarkoita, että AP estää isää tapaamasta lasta.
AP.n ei myöskään tarvitse mennä isän uuteen kotiin katsomaan kun isä leikkii kotia uuden naisensa kanssa, ja viedä vauva mukanaan, kuten joku ehdotti. En ikinä suostuisi sellaiseen.
AP ei tarvitse olla miehen kynnysmatto! Hän on tehnyt selväksi, että isä saa tavata lastaan.
Miten voi olla, että kaikki on muka AP.n vastuulla järjestää ja miehen tarvitsee vain saapua paikalle? Ei todellakaan! Aikuiselta mieheltä voi odottaa vastuuta ja omien asioiden hoitoa. Tai jos mies ei siihen kykene, hoitakoon se uusi nainen asian.
Se, että AP ei itse järjestää asiaa, ei tarkoita, että hän estää isää tapaamasta lastaan. Se ei vain ole AP.n asia. Hänellä on tarpeeksi tekemistä vauvan hoidossa ja erosta aiheutuneesta pahassa mielessä, ei hän ole tapaamisia järjestävä ohjelmatoimisto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos 10v on avioliitossa on pakko olla paljon hyvää siinä ihmisessä jonka kanssa arjen on jakanut, todella pitkä aika ja mikään suhde ei kestä ikuisesti.
Juu, kymmenen vuoden jälkeen on tosi ymmärrettävää että kyllästyminen tulee juuri raskauden keskivälin tietämillä, muutama vko sen jälkeen kun abortin takaraja mennyt umpeen.
Joskus asiat vaan tapahtuu huonoon aikaan. Rehellisyys on minusta hyvä asia. Isä olisi voinut salata suhteen vaikka loputtomiin tai ainakin yrittää...
Mielestäsi ei ole olemassa sellaista vaihtoehtoa, että mies ei olisi aloittanut uutta suhdetta?
Siis kun hän huomaa ihastuneena, hänen olisi pitänyt lähteä, sen uuden naisen luota nimittäin, ja keskittyä siihen kotona raskaana olevaan vaimoon. Mies kyllä olisi siihen kyennyt, kykenihän hän jättämään sen vaimonsa. Mies ei vain halunnut.
Ei kyse ole "asioiden tapahtumisesta" vaan tietoisesta valinnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten käytännössä tapaamiset yleensä hoidetaan? Kuka vie ja hakee?
"Luuletko oikeasti että 30€/h palkkainen sossu niitä tapaamisia valvoisi?"
Miksi ei valvoisi? Lastensuojelu nimenomaan huolehtii perheen hyvinvoinnista, ja vanhemmuuden tukeminen on heidän työtään.
Jos lapsi pitää jättää isälle, joka ei ole lapsen kanssa ollut (tai jopa pieni vauva!) Se on kyllä huolen paikka, minulle ainakin. Jos äiti ei ole mukana, on lastensuojelun tehtävä tukea isän vanhemmuutta.
Se edelleenkään ei ole äidin tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydät lastenvalvojalta valvotut tapaamiset vedoten vauvan ikään (kunhan nyt ensin syntyy). Ei sinulla ole velvollisuutta eikä oikein oikeuttakaan olla paikalla, kyse on lapsen oikeudesta olla isänsä kanssa.
Jos imetät, ei valvotut tapaamiset voi olla pitkiä.
Haluaako isä edes tavata lastaan?
Olen samabkaltaisessa tilanteessa, ja ajattelin etten ole itse aktiivinen asiassa. Jos isä lähestyy, sitten aloitetaan valvoituista tapaamisista. Minun kotiini ei ole asiaa.
Tuskin isä on koditon. Sä viet vauvan ja tarvikkeet hänen luokseen. Käyt vaikka kaupassa sillä välin ja haet vauvan takaisin kotiin. Pieniä aikoja aluksi. Valvottuja tapaamisia pitää hakea, ei niitä myönnetä vaan siksi että sä haluat ne.
No ei vauvaa voi viedä ykskaks isän luo, joka ei ole koskaan hoitanut vauvaa. Eihän isällä ole mitään käsitystä vauvan tarpeista ja hoidosta. Itse en ainakaan uskaltaisi antaa lastani tällaisessa tapauksessa isän luokse, periaatteessa vauvalle täysin vieraiden ihmisten pariin ja vieraalle isälle.
Vaikeaksi tunnetasolla tämän asian tekee lisäksi se, että äidin pitäisi viedä vauva paikkaan, missä hänen eksänsä ja eksän uusi nainen asuvat. Tämän eksänhän pitäisi asua nyt ap:n kanssa ja tukea odottavaa äitiä! Ja vauvan syntymän jälkeen asua oman lapsensa ja lapsen äidin kanssa. Ap on tahtomattaan joutunut mukaan kummalliseen uusperhekuvioon: ei hän halunnut mitään uusperhekuviota elämäänsä, vaan ehjän perheen lapselleen.
Itse asiassa tämä ei pitäisi olla millään lailla ap sinun ongelmasi, että missä lapsen isä tapaa lastaan. Anna asian olla ja katso mitä isä itse on valmis tekemään oman lapsensa vuoksi. Älä järjestele yhtään mitään tapaamisten suhteen, vaan odota isän siirtoja.
Kaverini mies piti salasuhdetta yllä, vaikka samaan aikaan vannotti vaimolleen ettei hänellä ole toista. Erohan siitä lopulta tuli ja lapsiperhe hajosi kahteen osoitteeseen. Tämä eksä halusi tunkea kaverini uuteen kotiin eri asioiden varjolla (esim. hakemaan murrosikäistä lastaan), mutta kaverini piti tiukan linjan, että lasten isä ei astu jalallaan hänen kotiinsa. Jos olisi heti alussa päästänyt, niin myöhemmin olisi ollut vaikeaa lapsille perustella, että miksi isä ei enää saa tulla uuteen kotiin. Kaverini koki, että hänen on vaikea toipua erosta ja aloittaa uusi elämä, jos eksä pyörii hänen nurkissaan. Ymmärrettävää!
Olen pahoillani ap, mitä ex-avopuolisosi teki sinulle. Ei voi raukempaa miestä olla, kuin mies joka jättää raskaana olevan puolisonsa (kun kyseessä on nimenomaan suunniteltu ja haluttu vquva). Ajattele ap jatkossa mikä on sinun ja vauvan paras.
Vierailija kirjoitti:
"Luuletko oikeasti että 30€/h palkkainen sossu niitä tapaamisia valvoisi?"
Miksi ei valvoisi? Lastensuojelu nimenomaan huolehtii perheen hyvinvoinnista, ja vanhemmuuden tukeminen on heidän työtään.
Jos lapsi pitää jättää isälle, joka ei ole lapsen kanssa ollut (tai jopa pieni vauva!) Se on kyllä huolen paikka, minulle ainakin. Jos äiti ei ole mukana, on lastensuojelun tehtävä tukea isän vanhemmuutta.
Se edelleenkään ei ole äidin tehtävä.
Kyllä se menee vaan niin että nämä vanhemmat keskenään pohtivat ja miettivät molemmille ja vauvalle sopivan muodon tavata. Ja valvotuille tapaamisille pitää olla joku todella perustavanlaatuinen syy, esim väkivalta. Tuetut tapaamiset hetken aikaa ok että näkee että isä pärjää äidin kanssa, jos äiti ei pysty olemaan samassa tilassa isän kanssa. Tai esim julkisella paikalla. Ja tällaisia tapaamisia järjestävissä paikoissa touhua katsovat ohjaajat ei mitkään sosiaalityöntekijät. Ja eihän se isä ole voinutkaan olla lapsen kanssa tekemisissä kun lapsi ei ole vielä syntynyt, mutta tahtonsa on ilmaissut. Ei tuossa lastensuojelun puuttumiselle ole mitään perusteita. Tiedän nämä koska olen itse alalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydät lastenvalvojalta valvotut tapaamiset vedoten vauvan ikään (kunhan nyt ensin syntyy). Ei sinulla ole velvollisuutta eikä oikein oikeuttakaan olla paikalla, kyse on lapsen oikeudesta olla isänsä kanssa.
Jos imetät, ei valvotut tapaamiset voi olla pitkiä.
Haluaako isä edes tavata lastaan?
Olen samabkaltaisessa tilanteessa, ja ajattelin etten ole itse aktiivinen asiassa. Jos isä lähestyy, sitten aloitetaan valvoituista tapaamisista. Minun kotiini ei ole asiaa.
Tuskin isä on koditon. Sä viet vauvan ja tarvikkeet hänen luokseen. Käyt vaikka kaupassa sillä välin ja haet vauvan takaisin kotiin. Pieniä aikoja aluksi. Valvottuja tapaamisia pitää hakea, ei niitä myönnetä vaan siksi että sä haluat ne.
Tämä kirjoittaja on tainnut kirjoittaa useammankin vastauksen tähän ketjuun ja olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä.
Isät saavat tehdä mitä lystää ja äiti aina kiltisti kantaa vastuun ja syyllisyyden, myös silloin, kun isä ei tee osuuttaan. Olen samaa mieltä siitä, että Ap:n ei tarvitse toimia "miehen edunvalvojana" ja järjestelijänä, vaan hänen pitää keskittyä oman elämän rakentamiseen ja vauvaan. Se ei estä häntä mahdollistamasta isän osallistumista lapsen elämään. Epäilen kyllä kuitenkin suuresti, kiinnostaako miestä sittenkään lapsi....
Ps. Salasuhdetta on todennäköisesti jatkunut kauemmin kuin 1kk.
Minulle nouse kyyneleet silmiin tästä aloituksesta. Aivan kamalaa.. Kaikki voimat Ap:lle. Sinä pärjäät kyllä.
Ootko itse valmis pariterapiaan jos sua on petetty?