Missä vauvan isä tapaa lastaan?

Vierailija kirjoitti:

"Luuletko oikeasti että 30€/h palkkainen sossu niitä tapaamisia valvoisi?"

Miksi ei valvoisi? Lastensuojelu nimenomaan huolehtii perheen hyvinvoinnista, ja vanhemmuuden tukeminen on heidän työtään. 

Jos lapsi pitää jättää isälle, joka ei ole lapsen kanssa ollut (tai jopa pieni vauva!) Se on kyllä huolen paikka, minulle ainakin. Jos äiti ei ole mukana, on lastensuojelun tehtävä tukea isän vanhemmuutta. 

Se edelleenkään ei ole äidin tehtävä. 

Sosiaalityöntekijä ei ole se henkilö joka on läsnä tuetuissa/valvotuissa tapaamisissa. Lastensuojelun asiakkuuteen ei tässä ole perusteita, eikä myöskään tuettuihin/valvottuihin tapaamisiin riitä perusteeksi se että isällä oli salasuhde jä jätti äidin.

Sanokaa mun sanoneen, että ap:n mies tulee kyllä toisiin ajatuksiin viimeistään kun lapsi syntyy. Siinä vaiheessa viimeistään hänelle on realisoitunut mitä on arki asuessa sen uuden naisen ja tämän 3 lapsen kanssa. Hälinää,meteliä, sotkua, tauotonta perusarjen pyörittämistä jonkun toisen lasten vuoksi. Ja se uusi ihastuskin alkaa näyttäytymään ihan tavallisessa valossa.  Kun hän sitten näkee oman biologisen vauvansa, saattaa se iskeä aika kovaa kun tajuaa mitä on tehnyt ja mitä on menettänyt/ menettämässä. 

Jos tosiaan on ollut 10 vuotta yhteistä elämää, niin on kyllä vankasti jo ehditty kasvaa yhteen ja kokemaan kaikenlaista iloa ja surua. Ne kaikki vanhat tunteet on edelleen olemassa pinnan alla, ja saattaa voimakkaasti roihahtaa uudelleen. Ajoitus miehen pettämiselle/ jättämiselle viittaa ikään kuin paniikinomaisesti tehtyyn ratkaisuun. Miehellä oli kaikki, vihdoin se pitkään odotettu lapsikin tulossa, ja klassisesti tuli pakokauhu kun tuli tunne, että kaikki on niin lopullista, ja nyt sitten on se kuuluisa pallo jalassa. 

Suosittelen, että ap miettii jo valmiiksi kantansa, jos mies haluaakin hänet takaisin, ja haluaa elää yhdessä perheenä. Petos on petos, mutta toisessa vaakakupissa on tulevaisuus. Myös sen syntymättömän lapsen tulevaisuus. Hän voisi ehkä vielä saada ehjän perheen, jos vanhemmat pystyisivät pääsemään yli tapahtuneesta. Ihmiset on erilaisia, ja tiedän että kaikille ei olisi mahdollista edes terapian ja ajan myötä antaa anteeksi. Kyse on kuitenkin niin isoista asioista, että hätiköityjä päätöksiä jotka vaikuttavat koko loppuelämään, ei kannata tehdä. Vähintään kannattaa keskustella ja käsitellä asiat läpi kunnolla, jotta tulee mahdollismman hyvä ymmärrys kaikesta, ja pystytään edes jonkinlaisessa yhteisymmärryksessä toimimaan jatkossa, jos yhteenpaluu ei ole mahdollinen. On raastavaa sekä lapselle, että vanhemmille, jos loppuelämä eletään vihamiehinä, kun pakko on kuitenkin olla tekemisissä kun on se yhteinen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Sanokaa mun sanoneen, että ap:n mies tulee kyllä toisiin ajatuksiin viimeistään kun lapsi syntyy. Siinä vaiheessa viimeistään hänelle on realisoitunut mitä on arki asuessa sen uuden naisen ja tämän 3 lapsen kanssa. Hälinää,meteliä, sotkua, tauotonta perusarjen pyörittämistä jonkun toisen lasten vuoksi. Ja se uusi ihastuskin alkaa näyttäytymään ihan tavallisessa valossa.  Kun hän sitten näkee oman biologisen vauvansa, saattaa se iskeä aika kovaa kun tajuaa mitä on tehnyt ja mitä on menettänyt/ menettämässä. 

Jos tosiaan on ollut 10 vuotta yhteistä elämää, niin on kyllä vankasti jo ehditty kasvaa yhteen ja kokemaan kaikenlaista iloa ja surua. Ne kaikki vanhat tunteet on edelleen olemassa pinnan alla, ja saattaa voimakkaasti roihahtaa uudelleen. Ajoitus miehen pettämiselle/ jättämiselle viittaa ikään kuin paniikinomaisesti tehtyyn ratkaisuun. Miehellä oli kaikki, vihdoin se pitkään odotettu lapsikin tulossa, ja klassisesti tu

No ei todellakaan mitään uutta mahdollisuutta raskauden aikana pettäneelle ja hylänneelle miehelle. Ei sellaisesta ole mitään tukea elämässä väistämättä vastaan tulevissa haasteissa. Miehen todellinen luonne on tullut esiin ja se on todella ikävä ja itsekäs.

Todella paska tilanne. Ette olleet 10 vuoden aikana menneet naimisiin? 

Eikö kukaan koskaan mietin millaisen tyhjän päälle tipahtaa jos mies sattuu pettämään eikä mitään omaisuutta ole sinä aikana kertynyt? Tai säästöjä?

Vierailija kirjoitti:

Todella paska tilanne. Ette olleet 10 vuoden aikana menneet naimisiin? 

Ei oltu menty. Ei oo miehen suvussa sellaista perinnettä, että miehet kosisi naisia./Ap 

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan koskaan mietin millaisen tyhjän päälle tipahtaa jos mies sattuu pettämään eikä mitään omaisuutta ole sinä aikana kertynyt? Tai säästöjä?

Noo tässä ei se ole ongelma. Minä olen meistä huomattavasti parempi tuloisempi./Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan koskaan mietin millaisen tyhjän päälle tipahtaa jos mies sattuu pettämään eikä mitään omaisuutta ole sinä aikana kertynyt? Tai säästöjä?

Noo tässä ei se ole ongelma. Minä olen meistä huomattavasti parempi tuloisempi./Ap

Vauvat on kalliita että ellet oo varakas niin ihan sama montako kymppiä enemmän tienaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan koskaan mietin millaisen tyhjän päälle tipahtaa jos mies sattuu pettämään eikä mitään omaisuutta ole sinä aikana kertynyt? Tai säästöjä?

Noo tässä ei se ole ongelma. Minä olen meistä huomattavasti parempi tuloisempi./Ap

Vauvat on kalliita että ellet oo varakas niin ihan sama montako kymppiä enemmän tienaat.

En ole ap, mutta äiti kuitenkin.  Vauvat eivät ole kalliita mutta teinit on.

Muuta sen verran kauas että isä ei niin vaan ohikulkiessaan tule kylään katsomaan vauvaa. Minä muutin samassa tilanteessa 400km päähän ni ei tullu häiritsemään meitä kun ei viitsinyt matkustaa meidän takia. Tästä jo 10v. Aikaa ja oli oikea päätös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan koskaan mietin millaisen tyhjän päälle tipahtaa jos mies sattuu pettämään eikä mitään omaisuutta ole sinä aikana kertynyt? Tai säästöjä?

Noo tässä ei se ole ongelma. Minä olen meistä huomattavasti parempi tuloisempi./Ap

Vauvat on kalliita että ellet oo varakas niin ihan sama montako kymppiä enemmän tienaat.

Oli miten oli, mutta raha ei ole tässä se ongelma eikä pointti, vaikka bruttotuloni 1k enemmän kuussa onkin. 

Vierailija kirjoitti:

Muuta sen verran kauas että isä ei niin vaan ohikulkiessaan tule kylään katsomaan vauvaa. Minä muutin samassa tilanteessa 400km päähän ni ei tullu häiritsemään meitä kun ei viitsinyt matkustaa meidän takia. Tästä jo 10v. Aikaa ja oli oikea päätös.

No jos saan koko tärkeän lähipiirini ja ystävät muuttamaan mukanani, eli tuskimpa muutan. 

Vierailija kirjoitti:

Pyydät lastenvalvojalta valvotut tapaamiset vedoten vauvan ikään (kunhan nyt ensin syntyy). Ei sinulla ole velvollisuutta eikä oikein oikeuttakaan olla paikalla, kyse on lapsen oikeudesta olla isänsä kanssa.

Sieltä vieraannuttajan mielipide. Miksi te naiset vihaatte lapsianne?

Vierailija kirjoitti:

On varmasti myös mahdollista tavata valvotuissa olosuhteissa aluksi, siellä on muitakin ihmisiä valvomassa koko perheenne tilannetta. Kysäise rohkeasti alueesi lastensuojelusta apua, neuvolankin kautta saa neuvoja sekä tukea tilanteessasi.

Mies on ilmiselvä molopää puolisona, mutta valvotut tapaamiset on varsin järeä (ja kallis) toimenpide eikä sellaista palvelua tarjota siksi että äiti ja isä eivät viihdy toistensa seurassa tai äiti ei pidä isän uusperhekuviosta. Valvottuja tapaamisia järjestetään lapsen turvaksi, eikä aloitusviestistä käy ilmi miksi lapsi ei olisi turvassa isää tavatessa. 

Ihan hirveä tilanne, myötätuntoni aloittajalle <3 Haluaisin kuvitella että pystyisin päästämään isän asuntooni vauvaa tapaamaan, kutsuisin ehkä joku oma läheisen itselle seuraksi ja tunnelmaa tasoittamaan. Perheneuvolaa suosittelen yksin tai eksän kanssa yhdessä ettei aikuisten välinen ymmärrettävä ja inhimillinen katkeruus käänny lapsen taakaksi. 

Vierailija kirjoitti:

"Luuletko oikeasti että 30€/h palkkainen sossu niitä tapaamisia valvoisi?"

Miksi ei valvoisi? Lastensuojelu nimenomaan huolehtii perheen hyvinvoinnista, ja vanhemmuuden tukeminen on heidän työtään. 

Jos lapsi pitää jättää isälle, joka ei ole lapsen kanssa ollut (tai jopa pieni vauva!) Se on kyllä huolen paikka, minulle ainakin. Jos äiti ei ole mukana, on lastensuojelun tehtävä tukea isän vanhemmuutta. 

Se edelleenkään ei ole äidin tehtävä. 

 

 

Hetkinen hetkinen. Kyllä ne vauvat sieltä laitokselta luovutetaan ensikertalaisille äideillekin ilman ilman lastensuojelun tukea. Miksi ajattelet, että äidit jotenkin automaattisesti pärjää mutta isät on vahvittavia? 

Ei oo aivan mustavalkoinen tilanne. Jos mies oli 10 vuotta uskollinen, ja kaikki oli hyvin, niin onkohan sattumaa että juuri kuin vihdoin nainen on raskaana mies sitten päätyy tällaiseen ratkaisuun. Jotain tiedostamattomia (tai ihan tiedostettuja) traumoja taustalla? Minkälainen on miehen oma perhetausta ja suhde omaan isään? Ihmisen mieli on monimutkainen, ja tässä tosiaan voi olla jonkinlainen suojautumis- tai pakoreaktio kyseessä.

Tärkeintä tässä tilanteessa on nyt saada heti alkuun isä ja lapsi suhde muodostumaan. Ole onnellinen, että isä haluaa olla kaikesta huolimatta lapsen elämässä mukana. Tue sitäkaikella mahdollisella tavalla ja viis omista tunteistasi. Jos isän ja vauvan tapaaminen onnistuu parhaiten sinun luona niin sitten vaan annat isän tulla kynnyksen sisäpuolelle. Kunhan lapsi kasvaa, he voivat nähdä muualla. Pysy asiallisena. 

Vierailija kirjoitti:

Todella paska tilanne. Ette olleet 10 vuoden aikana menneet naimisiin? 

Ja mitä se sitten olisi muuttanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Luuletko oikeasti että 30€/h palkkainen sossu niitä tapaamisia valvoisi?"

Miksi ei valvoisi? Lastensuojelu nimenomaan huolehtii perheen hyvinvoinnista, ja vanhemmuuden tukeminen on heidän työtään. 

Jos lapsi pitää jättää isälle, joka ei ole lapsen kanssa ollut (tai jopa pieni vauva!) Se on kyllä huolen paikka, minulle ainakin. Jos äiti ei ole mukana, on lastensuojelun tehtävä tukea isän vanhemmuutta. 

Se edelleenkään ei ole äidin tehtävä. 

 

 

 

Hetkinen hetkinen. Kyllä ne vauvat sieltä laitokselta luovutetaan ensikertalaisille äideillekin ilman ilman lastensuojelun tukea. Miksi ajattelet, että äidit jotenkin automaattisesti pärjää mutta isät on vahvittavia? 

Olen eri, mutta vauvan ja äidin välinen suhde on symbioottinen vielä pitkään syntymän jälkeen. Vauvaa ja äitiä ei pidä erottaa toisistaan, ei ole hyväksi kummallekaan. Toisaalta ainoa tapa luoda syvä ja läheinen suhde myös isän ja vauvan välille on, että he viettävät PALJON aikaa yhdessä, ja isä hoitaa vauvaa ja ottaa vastuuta tasapuolisesti äidin kanssa. Jos tämä ei ole mahdollista, menettävät sekä vauva että isä paljon. Varhainen kiintymyssuhde on niin vahva ja kokonaisvaltainen, että jos sen kehittyminen estyy, on sitä käytännössä mahdotonta paikata myöhemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä tässä tilanteessa on nyt saada heti alkuun isä ja lapsi suhde muodostumaan. Ole onnellinen, että isä haluaa olla kaikesta huolimatta lapsen elämässä mukana. Tue sitäkaikella mahdollisella tavalla ja viis omista tunteistasi. Jos isän ja vauvan tapaaminen onnistuu parhaiten sinun luona niin sitten vaan annat isän tulla kynnyksen sisäpuolelle. Kunhan lapsi kasvaa, he voivat nähdä muualla. Pysy asiallisena. 

Isä on lähtenyt kolmen lapsen yksinhuoltajan matkaan, hartaasti toivottu oma lapsi jääden kakkoseksi. Tuo kertoo miehen vastuunkannosta, moraalista ja vanhemmuudesta aika paljon. Toisaalta joskus tulevaisuudessa tilanne voi tasoittua ja isä kykenisi yhteishuoltajuuteen.