Lue keskustelun säännöt.
Olenko masentunut?
13.09.2024 |
Olen 36-vuotias kahden alakouluikäisten äiti. Olen hyväpalkkaisessa työssä ja lapset suht normaaleja, mieskin on. Pidempään eli pari vuotta Olen pohtinut elämän tarkoitusta ja tätäkö tämä on sitten seuraavat 10v. Työt uuvuttavat, lasten harrastus ja kouluasiat vaativat panostusta. Omaa aikaa on 3x viikossa kun käyn jumpassa. Mihinkään ei kuitenkaan ole mitään ns paloa, ja tuntuu että olen jo oikeastaan saavuttanut elämässä ne asiat mitä halusinkin ja olo tuntuu tyhjältä. En innostu juuri mistään ja en näe mitään järkeä käsitöissä, puutarhanhoidossa tms harrastuksissa mitä minulle on ehdotettu täyttämään tyhjää oloa. Joku ehdotti minulle psykologille menoa, mutta mietin että ei siinä olisi järkeä koska tiedän kuitenkin että eihän koko ihmisen elämässä ole oikeastaan mitään järkeä ja kaikki vaan elelemme täällä aikamme ja sitten kuolemme pois.
Mietinkin, ovatko ajatukseni en normaaleja vai voiko tämä olla masennusta tai burnout? Tukiverkostot ovat huonot. Onko kenelläkään kokemusta auttaisiko tällaiseen esim joku lääkitys? Kiitos jo etukäteen asiallisista vastauksista.
Kommentit (6)
En osaa ihan just sanoo. Oota kysyn mieheltä nopee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa normaalilta arjelta. Sitähän elämä on, tasaista puurtamista. Koittakaa ottaa miehen kanssa välillä vaikka viikonloppu lapsivapaaksi ja menkää yhdessä vaikka kylpylään kahdestaan. Tai mene yksin, jos ei miestä kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
No lääkitys saattaa estää pahinta alhoa mutta kuulostaa siltä että silta puuttuu joku merkityksellinen harrastus. Joku minkä tekemistä oikein odottaa. Puutarhanhoito tai jumpan harvemmin on sitä. Ja toki arkeen jotain mikä saa nauramaan, esim hyvä sarja
Se kun en keksi mitään mikä mua kiinnostaisi. Vapaa ajallani aika menee kotitöihin ja harrastuskuskailuihin ja sitten onkin taas seuraava työpäivä. Tai siltä tuo tuntuu. Millä ajalla edes harrastaisin mitään
:(
T. Ap
Mulla ihan samoja ajatuksia ja olen myös 36
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa normaalilta arjelta. Sitähän elämä on, tasaista puurtamista. Koittakaa ottaa miehen kanssa välillä vaikka viikonloppu lapsivapaaksi ja menkää yhdessä vaikka kylpylään kahdestaan. Tai mene yksin, jos ei miestä kiinnosta.
Pitää yrittää. Ja yksinkin voisin mennä ehkä.
T. Ap
No lääkitys saattaa estää pahinta alhoa mutta kuulostaa siltä että silta puuttuu joku merkityksellinen harrastus. Joku minkä tekemistä oikein odottaa. Puutarhanhoito tai jumpan harvemmin on sitä. Ja toki arkeen jotain mikä saa nauramaan, esim hyvä sarja