Onko maalla pakko olla naapureiden kanssa tekemisissä?

Ei ole pakko olla tekemisissä, mutta juoruavat ihan yhtä paljon olit tekemisissä tai et. 

"Se osti kaupasta sitä ja tätä"

"Nyt sinne ajoi sen ja sen näköinen auto"

"Tänään sieltä on kuulunut sellaista ja tällaista ääntä"

Jne. 

Maalla on kyllä hyviäkin puolia naapureiden tuntemisessa. Ovat usein avuliaita, jos vaikka tarvitset aurausapua, ajat autolla tieltä tms. 

Vierailija kirjoitti:

Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Jostain syystä ne on aina samat jotka ei tule naapureiden kanssa toimeen. Mua ei ainakaan kiinnosta jos outoilijoiden tönö palaa tai joku tekee etelän loman aikana pakuun kuormaa.

Olet ikävä ihminen. Valitettavasti kaltaisia juntteja on Suomi täys.

Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Tee toiselle niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän.

Muuten sulla on menolippu ikuiselle etelänlomalle, jossa kärvennys ei lopu.

Vierailija kirjoitti:

Oma, kokemusperäinen mp on se, ettei naapurien kanssa kannata olla tekemissä yhtään enempää kuin sen nopean tervehtimisen, nyökkäämisen verran. Eli ei mitään jutusteluja, josta saisivat aihetta enempään.

Ihan sama itselleni, mitä minusta ajattelevat. En ole siitä vastuussa.

Joo.

Uuteen kotiin muuttaessa yksi vanhempi nainen tiesi sanoa heti, ettei naapureiden kanssa kannata alkaa liian tuttavalliseksi. Sillä tavalla sopi pysyy paremmin. Ja tottahan hän puhui; monenlaisten ihmisten kanssa voi olla hyvänpäiväntuttu, harvempien kanssa tuttava, vielä harvempien kanssa ystävä. Ystävänsä voi valita ja niin kauan kun naapureitaan ei pääse valitsemaan, ei heidän kanssaan kannata ystävystyä 😄

Vierailija kirjoitti:

Ainakin vielä 90-luvulla maaseutukylään muuttaneita pidettiin outoina, jos eivät halunneet olla kyläläisten kanssa tekemisessä. Itse kyllä ymmärrän hyvin, jos joku haluaa olla omissa oloissaan. Kylät ovat juorunpesiä. 

Voi kertoa, että 90-luvusta on maailma muuttunut paljon, myös maaseudulla. Tulokkaat saa olla ihan rauhassa ja kaukana lähimmistä naapureista vieläpä..

Nykyaika......olen sanaton,kun suomalainen ei uskalla suomalaiselle tehdä tuttavuutta,kylästellä ym.

Muutettiin tänne pienelle kylälle 20-vuotta sitten. Tunnetaan kylän savuista muutama joiden kanssa ollut polttopuujuttuja, lumen aurausta tms. ja me puolestaan autettu meidän osaamissa jutuissa. Lähimmästä asutusta talosta ei tunneta ketään eikä olla missään tekemisissä. Muutenkaan ei olla kyläläisten saati kuntalaisten kanssa juurikaan tekemisissä. 

Kylillä tiedetään tarkkaan kuka on kuka vaikka ei tunneta henkilöä. Pähkäillään ja oletetaan kaikenlaista. Arvaillaan missä kukin on töissä tai mistä kotoisin jne. Sama koskee saaristolaisia, ne kyllä tietää ihan kaiken vaikka ketään ei näy missään.

Mä tulen kyllä toimeen ja tervehdin. Jos tiellä tavataan jään juttelemaan. Monenkin kohdalla kuten itsellänikin on kyse siitä etten välitä ylläpitää mitään vierailusuhdetta ja tiiviimpää yhteiseloa. Välitän kyllä heistä ja autankin ehdottomasti jos vain voin. 

Kyse ei ole mistään outoilusta.

Tulevat väkipakolla pihaan ja jopa sisälle asti. Se on helvettiä.

Ainakin meidän kylällä, maalla, ollaan niinkuin muita ihmisiä ei olisikaan ei ainakaan naapureita. On niin sisäänlämpiävää sakkia että hui. Mutta toivoa näkyy eli muuttohan se on edessä. Sitä odotellessa kärvistellään.

Ei ole. Moikkaan kyllä ja kylän talkoissa saatan käydä mutta muuten olen saanut olla aivan rauhassa.

Ei mutta kyllä se homma pelaa ja apukin on tarvittaessa lähellä, vanhat ajat,  kahvistelut ja lapset leikkivät kaikenlaista, se kultainen nuoruus hyvien ja pahojen päivien ei jää unholaan.Tuskin on nykyäänkään paljon muuttunut.En ota kantaa kaupunkielämään ja naapurilähiöihin.

Ei naapureiden kanssa tarvitse olla tekemisissä, mutta silloin elämästä voi tulla melko kallista. Kun et tiedä, kuka kylällä ehtisi auraamaan pihatiesi tai miksi sai laskun tiekunnalta tai miksi naapuri niittää sinun pelloltasi kukkia nurin, niin edes pienestä tuntemisesta on hyötyä. Siitäkin on iloa, jos maksaa sen tiekunnan maksun, ei niitä turhaan lähetellä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä maalla yleensä tiedetään toisten asiat. Sinutkin saatetaan tuntea hyvin, vaikket ottaisi yhteyttä kehenkään.

Maalla "tiedetään" toisten asiat. 

Minäkin kuulemma työtön juoppo erakko ja miestäni kymmenen vuotta nuorempi ja suhteemme alkanut jostain pettämisestä, kyliltä kuultua.

Tosiasiassa minulla on etenevä neurologinen sairaus, teen töitä kotoa ja ikäeroakin minulla ja miehellä on vain kolme vuotta. Tapasimme kun hän oli ollut sinkku kymmenen vuotta ja minä vuoden. :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Jostain syystä ne on aina samat jotka ei tule naapureiden kanssa toimeen. Mua ei ainakaan kiinnosta jos outoilijoiden tönö palaa tai joku tekee etelän loman aikana pakuun kuormaa.

 

Olet ikävä ihminen. Valitettavasti kaltaisia juntteja on Suomi täys.

Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Tee toiselle niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän.

Muuten sulla on menolippu ikuiselle etelänlomalle, jossa kärvennys ei lopu.

 

 

Meinaatko että mun pitäisi rynnätä riemuiten avuksi jos aikaisemmin mua ei ole ollut olemassakaan? Mistäs minä tiedän jos vaikka tarkoituksella polttavat tupaansa.

Varmaan jos on hätä naisella ja tietää ettei toinen ole hyökkäyshullu, voi auttaa. Kaikkien kanssa ei ole pakko olla.

Me ollaan 2v sitte muutettu tänne maalle pieneen kuntaan ja kylään. Lähin naapuri vajaa 300m päässä ja yhen kerran juteltu kun satuttiin näkemään. 

Enempää ei edes tee mieli tutustua koska en halua alkaa puhumaan itestäni mitään kovin henk kohtasta kun kuitenki juoruaa kaikille.

Itse esim teen etätöitä ja ties kuinka moni täälläki musta puhuu että oon varmaan työtön ku oon melkee aina kotona 😅 Mutta siinäpä puhuvat ja ihmettelevät.

Mutta siis maalla yleensä ollaan uteliaita toisten elämästä ja ihan pienetki asiat saatetaan puhua muille eli kannattaa aina miettiä mitä itestä puhuu jollekin.

Ei ole pakko mutta sen verran kannattaa olla että kehtaa mennä pyytämään apua tarpeen tullen esim. jos vaikka auto juuttuu ojaan tai on 30 astetta pakkasta kolmatta viikkoa eikä pääse hakemaan kaupasta loppuneiden jauhojen tilalle uutta. Ei se vaadi että jatkuvasti on tekemisissä, mutta kunhan nyt edes muutaman opettelee tietämään ja tervehtii nähdessä niin se on vähän kuin osa kotivaraa.

Olen umpikaupunkilaisesta suvusta maallemuuttanut jo kasarilla. Olemme kaikkien kanssa väleissä, tervehdimme kaikkia, mutta emme ole missään tekemisissä kenenkään kyläläisen kanssa. Yksi kylän mies sitkeästi kävi pyytämässä rientoihin vuosia, mies keksi aina jonkun tekosyyn, ettei pysty tulemaan. 

Meillä on lähin rajanaapuri valtava kartano, he myös ovat aivan omissa oloissaan, mikä sopii mainiosti. Kaikki metsä- ym. asiat ovat sujuneet erinomaisesti. Asumme oman metsän keskellä eli aivan lähellä ei onneksi ole ketään. Paikka on ideaali hevosten ja koirien pitämiseen ja muidenkin lemmikkien. Emme häiritse ketään eikä kukaan häiritse meitä. Omia teitä pitkin pääsee ratsastamaan ja koirien kanssa metsään, joten siitäkään ei tule kenellekään haittaa. Yksityistien kyltillä ja liikennemerkillä on estetty ajoneuvolla ajaminen eikä tänne ole paljon pyöräilijöitä ym. eksynyt, koska meillä on vartioivat koirat pihassa vapaana. 

Jos joku on jotain meistä juoruillut, niin ihan vapaasti :)  Jotain sellaista olen kuullutkin, miten muka tämä olisi toinen avioliittoni ja että minulla olisi alkoholiongelma. Selvisi sattumalta. Kenellähän on ollut niin hyvä mielikuvitus, että tuollaisia on keksinyt.

Vierailija kirjoitti:

Olen umpikaupunkilaisesta suvusta maallemuuttanut jo kasarilla. Olemme kaikkien kanssa väleissä, tervehdimme kaikkia, mutta emme ole missään tekemisissä kenenkään kyläläisen kanssa. Yksi kylän mies sitkeästi kävi pyytämässä rientoihin vuosia, mies keksi aina jonkun tekosyyn, ettei pysty tulemaan. 

 

Meillä on lähin rajanaapuri valtava kartano, he myös ovat aivan omissa oloissaan, mikä sopii mainiosti. Kaikki metsä- ym. asiat ovat sujuneet erinomaisesti. Asumme oman metsän keskellä eli aivan lähellä ei onneksi ole ketään. Paikka on ideaali hevosten ja koirien pitämiseen ja muidenkin lemmikkien. Emme häiritse ketään eikä kukaan häiritse meitä. Omia teitä pitkin pääsee ratsastamaan ja koirien kanssa metsään, joten siitäkään ei tule kenellekään haittaa. Yksityistien kyltillä ja liikennemerkillä on estetty ajoneuvolla ajaminen eikä tänne ole paljon pyöräilijöitä ym. eksynyt, koska meillä on vartioivat koirat pihassa vapaana. 

 

Jos joku on jotain meistä juoruillut, niin ihan vapaasti :)  Jotain sellaista olen kuullutkin, miten muka tämä olisi toinen avioliittoni ja että minulla olisi alkoholiongelma. Selvisi sattumalta. Kenellähän on ollut niin hyvä mielikuvitus, että tuollaisia on keksinyt.

Oletko palauttanut paljon tyhjiä pulloja kauppaan?:)