Maaseudulla asuminen?!

Ap:lle uusi harrastus eli metsästys. Puuhaa riittää kun suorittaa metsästäjäntutkinnon, hankkii metsästyskortin ja hakee aseluvan. Opeteltavaa on monenlaista. Seuraan liittyessä saa toivon mukaan kavereita ja ainakin uusia ihmiskontakteja. Luonnossa liikkuminen tekee hyvää päälle ja kropalle tuli saalista tai ei. Saaliin käsitteleminen ja ruoaksi valmistaminen on nekin mahdollisesti uusia asioita. Itse pyydetty ja nimenomaan eläintä kunnioittaen saalistettu ravinto on mitä parhainta ja myös edullista. Sitten jos vielä hankkii koiran perheenjäsenekseen ja metsästyskaverikseen niin yksinäistä päivää ei ole. 

Joka pitäjässä, jollei nyt joka kylällä:

Kansalaisopiston kurssit päiväsaikaan

Eri seurojen jumpat

Kyläyhdistyksen toiminta

Eo. järjestöjen retket esim. teatteriin

Seurakunnan toiminta

Vapaaehtoistoiminta

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle uusi harrastus eli metsästys. Puuhaa riittää kun suorittaa metsästäjäntutkinnon, hankkii metsästyskortin ja hakee aseluvan. Opeteltavaa on monenlaista. Seuraan liittyessä saa toivon mukaan kavereita ja ainakin uusia ihmiskontakteja. Luonnossa liikkuminen tekee hyvää päälle ja kropalle tuli saalista tai ei. Saaliin käsitteleminen ja ruoaksi valmistaminen on nekin mahdollisesti uusia asioita. Itse pyydetty ja nimenomaan eläintä kunnioittaen saalistettu ravinto on mitä parhainta ja myös edullista. Sitten jos vielä hankkii koiran perheenjäsenekseen ja metsästyskaverikseen niin yksinäistä päivää ei ole. 

Katsoppa keskiverto metsäsästäjää joka seisoo passissa metsänreunassa: möhömahainen, vetelyksen näköinen ukkeli. Ei metsästys ole liikunnallinen harrastus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle uusi harrastus eli metsästys. Puuhaa riittää kun suorittaa metsästäjäntutkinnon, hankkii metsästyskortin ja hakee aseluvan. Opeteltavaa on monenlaista. Seuraan liittyessä saa toivon mukaan kavereita ja ainakin uusia ihmiskontakteja. Luonnossa liikkuminen tekee hyvää päälle ja kropalle tuli saalista tai ei. Saaliin käsitteleminen ja ruoaksi valmistaminen on nekin mahdollisesti uusia asioita. Itse pyydetty ja nimenomaan eläintä kunnioittaen saalistettu ravinto on mitä parhainta ja myös edullista. Sitten jos vielä hankkii koiran perheenjäsenekseen ja metsästyskaverikseen niin yksinäistä päivää ei ole. 

 

Katsoppa keskiverto metsäsästäjää joka seisoo passissa metsänreunassa: möhömahainen, vetelyksen näköinen ukkeli. Ei metsästys ole liikunnallinen harrastus.

Tämä selvä. Nykyään turhan moni metsästää autosta käsin, ja hädin tuskin vaivaudutaan edes tien penkalle saaliseläintä ja koiraa odottamaan. Helppoa on laskea koira gps-pannalla maastoon, ja tuvan tai auton lämmössä kännykkää katsella missä Jeri viilettää ja kauanko haukku kestää. Hirviseurue ajelee autoilla possujunassa nenä puhelimessa ja sitten pysähdytään kun koira on tuonut sarvipään mahdollisimman lähelle tietä, jopa keskellä kylää. Jänismetsällä ollessa laitetaan notski tien laitaan, pannaan tupakaksi ja kuulostellaan missä Rekku on, ja jos ei kuulla, katsotaan taas kännykkään. Gps-paikantimet, tietyt metsästyskoirarodut ja metsämiesten tason lasku on suoraan sanottuna suolesta. Mutta onneksi vielä on heitä ja meitä jotka itse jalkautuvat maastoon, nimenomaan saloille ja korpiin, eikä tarvitse autoa persiinsä alle tai koiraa joka katoaa kauas naapurikuntaan. On metsästäjiä ja laiskoja metsästäjiä. On eläimiä kunnioittavia ja on lahtareita. 

Useassa pienessä maalaiskunnassa asuneena, onhan niitä tapahtumia ja vaihtoehtoja, tekemistä ja harrastusta pienissäkin kylissä. Ja niinkin laidasta laitaan että luulisi jokaiselle jotain löytyvän. Itse poden lievää morkkista siinä mielessä kun kaikki toitottaa että pitäisi käyttää niitä paikallisia palveluita ja harrastuksia, käydä tapahtumissa jne koska muuten ne hiipuu, eikä niitä sitten enää järjestetä. Ja minua ne kiinnostaa just sen verran että katson tarkkaan ne tapahtumien päivämäärät, etten vahingossakaan lähde kirkolle juuri silloin 😄 Mieluummin olen omissa oloissani koirien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Useassa pienessä maalaiskunnassa asuneena, onhan niitä tapahtumia ja vaihtoehtoja, tekemistä ja harrastusta pienissäkin kylissä. Ja niinkin laidasta laitaan että luulisi jokaiselle jotain löytyvän. Itse poden lievää morkkista siinä mielessä kun kaikki toitottaa että pitäisi käyttää niitä paikallisia palveluita ja harrastuksia, käydä tapahtumissa jne koska muuten ne hiipuu, eikä niitä sitten enää järjestetä. Ja minua ne kiinnostaa just sen verran että katson tarkkaan ne tapahtumien päivämäärät, etten vahingossakaan lähde kirkolle juuri silloin 😄 Mieluummin olen omissa oloissani koirien kanssa.

No eihän se haittaa. Osallistuuhan niihin muut, ja paikalliset ainakin omassa pikkukunnassa käyttää tosi paljon oman kylän palveluja. Jos olet sellainen omissa oloissa viihtyvä, poissaoloasi ei varmaan edes huomata, eli turhaan soimaat itseäsi. Ei ne tapahtumat ja palvelut yhteen ihmiseen kaadu! 👍

Minäkin jätän kirkonkylän tapahtumat tasan tarkkaan väliin kun en jaksa uteluita, juoruamisia, päsmäröintiä, "hyvä kylä" -tunnelmaa vaikka tosi asiassa "puukko selän takana heiluu", enkä tekopirteyttä. Mieluummin syön kilon nauloja kuin osallistun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varo vaan ap kun sulle tulee stalkkeri. Niitä poikamiehiä maalla piisaa jotka on stalkkereita. Eikä niitä haittaa lihavuus tai vanhuus.

Kamalaa! Olen haaveillut maallemuutosta eläkepäivillä, yksinolosta, rauhasta, yksinkertaisesta elämästä. Ajatus stalkkerista on käväissyt minunkin mielessäni, ovatko todellisuutta? Haluaisin käydä pikku mökistäni ulkona, kävellä, juosta ja pyöräillä lähimetsissä, hiekkateillä ja metsäteillä, ja kulkisin siinä ympäristössä niin usein, että minut varmasti joku lähialueen asukki noteeraisi. Onko vaaraa, että joku noteeraisi niin vakavasti, että ryhtyisi stalkkeriksi? Hyi olkoon!

Älkäähän pelotelko.

 

Mulla on ehtinyt olemaan jo kaksi stalkkeria maaseudulla. Hankin isohkon koiran turvaksi

Mä uskon, että myös stalkkereita on. Asuuhan näillä kylillä häiriintyneitä juoppoja poikamiehiä. Mutta meillä kyllä eniten pelkoa aiheuttaa pari kaupungista maalle muuttanutta vahtikoirineen. Heillä on pieni tontti eikä kukaan mene heidän pihapiiriinsä, mutta ne koirat menee kyllä sen heidän pihapiirinsä ulkopuolelle ja aiheuttaa pelkoa marjastajissa ja sienestäjissä. Monet joutuneet rajoittamaan liikkumistaan heidän takiaan.

Maanvaivoja nämäkin eli uusasukkaat jotka luulee voivansa tulla kukoiksi tunkiolle, eli määräilemään meitä vanhoja paikallisia kuinka täällä ollaan ja toimitaan. Eläköityneet kansankynttilät tai virkamiespoppoo jotka yhä edelleen luulee olevansa fiksumpia ja ylempänä meitä muita. Päänsä kadottaneet tai sen "löytäneet" hihhulit, shamaanit, villiruokatyypit, vaihtoehtoeläjät ym. jotka tulevat kertomaan meille kuinka täytyy syödä ja luonnossa elää. Isotisännät jotka luulee omistavansa koko kunnan ja kaikin tavoin pitävät huolen, että nepotismi ja oma puoluekanta elää olipa se sitten mikä vain. Oma erityinen inhon kohde on nämä paskan levittäjät, konkreettisen paskan, jotka saastuttaa koko vesistön. Muutaman metsästäjänkin voisin mainita, siis nämä jotka eivät kunnioita seuran sääntöjä, Suomen lakeja, eivätkä välitä missä ammutaan ja missä koira irti lasketaan. Viime yönäkin tuttu suomenajokki piti meteliä metsässä missä pienriistan metsästyskielto. Eikä tässä vielä kaikki. Juoruillaan, valehdellaan, ollaan kateellisia jne. Pienen paikkakunnan syntejä nämäkin ja niitä riittää. 

Maanvaivat osa II eli nää intopiukeet harrastajat, talkooapua tarviivat, yhteisöllisyyttä haluuvat, kaikkee kivaa (mukamas) järkkäävät, joka kissan pierasust infoojat ja wa:n ilmotuksillaa tukkivat tyypit. Oikeesti, antakaa meijä olla rauhas.

Eri

Mua joskus ahdistaa se toitotus, että nyt hankitaan isolla projektilla kylälle lisää asukkaita! Kun on niin viihtyisää ja rauhallista!

Se viihtyisyys ja rauhallisuus on mennyttä, jos tulee lisää asukkaita.

Vierailija kirjoitti:

Mua joskus ahdistaa se toitotus, että nyt hankitaan isolla projektilla kylälle lisää asukkaita! Kun on niin viihtyisää ja rauhallista!

Se viihtyisyys ja rauhallisuus on mennyttä, jos tulee lisää asukkaita.

Uudet asukkaat = besserwisserit jotka tulee kertoon sulle kuinka elää

Turha tänne landelle on uusia asukkaita haalia kun ei ole työpaikkoja. Etätyöläiset pärjäisi, mutta entä lapset kun ei ole peruskoulua kummempaa oppipaikkaa? Nuoriso joka tapauksessa katoaa kaupunkeihin opiskelemaan. 

Olen onnekas kun voin asua maalla ja kaupungissa. Talvet kaupungissa ja maaseudulla aina kun tarkenee, lunta ei ole paljoa, eikä järvi ole jäässä. Kaupunkiasunto on keskustan kerrostalo ja maalla mökki jossa ulkohuussi, kantovesi, rantasauna, puulämmitys, kaasuhella ja aurinkopaneelilla jääkaappi sekä valot. Vielä nautin maaseudusta ja toivon, ettei kunnollinen talvi tule vielä pitkään aikaan. 

Hankkiutuu kylän pahimpien juorutätien tuttavaksi ja kehottaa heitä seuraamaan stalkkia päivät pitkät?

Hah, hah, meidän kylällä ei ole mitään yhteistä toimintaa. Olemme eläkeläisiä ja viihdymme siellä kesät järven rannalla kalastellen ect. Meillä on siellä ihana kesäpaikka ja naapurit, jotka suurimmaksi osaksi saman ikäisiä enimäkseen kyylää kateellisena. Olemme kyllä kutsuneet kahville,,,mutta.

Meidän kylällä on 'yhteistä' toimintaa jota johtaa somevastaava eli viesteillä jatkuvasti pommittava muidu ja kaikesta muusta päättävä ukko. Toiminta on talkoita, talkoita ja talkoita joihin osallistuttava ellei halua kuraa niskaansa. Sitten on kortti-, ristisana-, väritys-, heinienkeruu-, perseenraaputus- ym. piiriä jossa käy vain harvat ja nimenomaan valitut. Siellä on kestitystä viimeisen päälle, syödään, juodaan, saunotaan ja pidetään kivaa kyläyhteisön varoilla. Ei-sisäpiiriin-kuuluva saa katseita osakseen. Arvatenkin jätän väliin, myös ne 'pakolliset' talkoot. 

Olemme asuneet maalla viitisen vuotta. Meillä on kaksi koiraa (ja kissa) ja niiden kanssa riittää tekemistä. Olemme molemmat vielä työelämässä joten se vie ison osan päivistä. Vapaapäivänä lähden vaikka metsälle tai kalaan jos olen yksin kotona. Tai laitan ruokaa ja säilön kesän satoa. Syksyisin olen vielä tosiaan niin paljon ulkona kuin mahdollista. Täällä kaakkoisessa Suomessa on säät olleet mainiot viime päivinä. Lähin kauppa meillä muutaman kilometrin päässä ja kaupunkiin noin 15 kilometriä. Naapureita on kilometrin säteellä useampia ja heidän kanssaan olemme päivittäin tekemisissä melkein. Tässä asuu useammassa talossa suht samanikäistä väkeä meidän kanssa. Kesäaikana onkin ihan vilkas kylä mutta se on eri juttu.

Talvena vietämme aikaa enemmän kotona kahdestaan ja tietysti ulkoillaan yhdessä koirien kanssa. Kertaakaan en ole katunut muuttoa tai miettinyt että huonompaan tuli vaihdettua. Yksin en olisi lähtenyt kuitenkaan tänne. Onhan meillä kaupunkiasunto johon voisimme muuttaa takaisin jos joskus siltä tuntuu ja muuttaa tämän mökkikäyttöön pelkästään. Tietysti iso muutos kun jos nyt haluamme vaikka elokuviin tai ravintolaan niin sinne on erikseen lähdettävä kun aiemmin asuimme samoilla kulmilla. 

Joka kyläs ne o sellaset päällepäsmärit jotka kuulee koko kylän omistavasa. 

Omia kokemuksia maalla asumisesta. Eli talvi voi kyllä olla rankka. Täytyy kolata, että edes pihasta pois pääsee ja autojen varassa monesti ollaan. Minullakin vanhoja "vääränlaisia" autoja ja ne eivät tänne oikein sovi. Lumessa eivät kulje kovin hyvin. Joku voi panostaa enemmän tähän asiaan. Se on silti aina oma jännityksensä miten esim auton akku kestää kovalla pakkasella ja pääseekö kulkemaan. Viime talvena toinen auto kesti ja aina lähti käyntiin. Toinen hyytyi heti. 

Tieden kunto monesti huono. Täälläkin oli kesällä niin huono, että toinen autoni hajosi lopullisesti. Talvella taas pienet tiet ehkä aurataan. Riippuu paljon eri jutuista. Eräskin tie oli auraamatta ja lähes tukossa. Sitten tuttuni alkoi tätä auraamaan ja homma toimi. Nyt jos hän lopettaa niin ehkä kaikki taas huononee. Isommat tiet ovat sitten monesti tukossa. Eräskin asfalttitie mitä piti aamuisin käyttää oli usein ihan tukossa lumesta.

Muuten kyllä itsekin talvisin rasittaa pimeys ja hiljaisuus täällä. Eihän se mikään yllätys minulle ole, mutta ehkä se on ok kaivata valoja. Hyvin synkkää talvisin. Koirani kanssa oli parempi täällä asua kuin yksin. Joku kirjoitti hiekoituksesta ja kannatan kyllä sitä kun täällä huonoilla autoilla (ja renkailla) ajaa niin arvostaisi sitä, että edes tiellä pysyisi. Monesti pielijäällä tiet.

Muuten kyllähän se korostuu jos toinen tulee muualta tänne. Tavallaan on monesti se ulkopuolinen. Minusta taas jotkut alkoivat puhumaan pahaakin. En saanut hyvää lähtöä täällä asumiseen. En voi sanoa olevani mikään paras, mutta ikävä alku oli. Ehkä kaupungissa on enemmän mahdollisuuksia tavata ihmisiä. Maaseudulla voit jäädä monesti yksin. Toisaalta en minäkään tiedä olisiko elämäni erilaista. Silti eihän tämäkään paikka ollut hyvä valinta silloin aikoinaan.