Perusopetus maksutonta, vaatimuksena kuitenkin esim. talviurheiluvälineet!!

Näytän lapselle vain sen, mistä itse tykkään. Itsekästä.



28

En myöskään suostu syömään vaikkapa etanoita, vain siksi että näyttäisin lapselle että jotkut tekevät sitäkin. Jos lapsi maistaa koulussa etanoita ja haluaa syödä niitä kotonakin, niin mikä jottei :D Minä niitä en suuhuni laittaisi.

Varmasti kuulee muilta, että kotona on jo opetettu luistelemaan.



28

ei niitten tarvi tehä muuta ku rakastaa itteää

Vielä pahempi mieli tulee luultavasti siitä, että hän inhoaa luistelua jo valmiiksi, koska on nähnyt kuinka hankalasti se äidiltäkin käy.

Hän voi miettiä, että äiti kyllä hymyili luistellessaan, mutta jotenkin jäi olo ettei se äidin suosikkeihin kuulu...



Mieluummin suon lapseni opettelevan luistelua liikkaopen kanssa, joka sen taidon osaa. Lapsi ehkä osaa sitten jotakin muuta mitä muut eivät osaa :)





(ohi aiheen: Itseasiassa ihailen suunnattomasti taitoluistelua :) Se on upean näköinen laji!)

28

Lapsesi tuntee itsensä osaamattomaksi ja tyhmäksi ja koska liikuntaosaaminen on yksi tärkein koululasten luokkahierarkia-aseman määrittäjä, putoaa lapsesi osaamattomana liikkujana hierarkian pohjalle, mikä tietysti ottaa häntä päähän. Häntä hävettää mennä koko liikuntatunneille talviaikana, koska hän on niin paljon muita huonompi. Ja koska hän ei halua opetella ja muut harrastavat talvilajeja vapaa-aikanaankin, hän jää koko ajan muista lisää jälkeen. Hän jää myös ulkopuolelle kaveriporukoista, jotka kokoontuvat iltaisin ja viikonloppuisin yhdessä luistelemaan. Tottakai hänkin alkaa vihata kaikkea talviliikuntaa ja edessä on koko kouluajan kestävä kärsimysnäytelmä niiden kanssa. Laittaa luistelu- ja hiihtotaidoton lapsi kouluun on vähän kuin laittaa englanninopiskelua juuri aloitteleva suoraan kolme tai neljä vuotta sitä jo opiskelleiden tunneille. Ei taatusti opi mitään, alkaa inhota koko asiaaa ja saa tuntea itsensä tyhmäksi ja osaamattomaksi.



Kun lapsesi muutaman vuoden päästä itkevät, kuinka he vihaavat luistelua ja lähtevät mieli maassa kouluun aina kun on talviliikuntaa ja sinä tiedät, että samaa on edessä ainakin peruskoulun loppuun, niin muista, että se oli sinun oma vapaaehtoinen valintasi, jonka lapsesi puolesta teit ja mitä lapsellesi halusit.

Eikä lastani typeräksi. Lapsi tasan tarkkaan vaistoaa tekeekö vanhempi asioita hampaat irvessä lapsen mieliksi vaiko ihan puhtaasta tekemisen ilosta.

Ja jos lapsi ihmettelee, kerrot, että äidillä ei ole luistimia/suksia.

Morre:

Eikä lastani typeräksi. Lapsi tasan tarkkaan vaistoaa tekeekö vanhempi asioita hampaat irvessä lapsen mieliksi vaiko ihan puhtaasta tekemisen ilosta.

Eikö voi lapselle sanoa, että äiti ei tykkää luistelusta, mutta kokeile sinä jos tykkäisit, siellä voi olla kentällä kavereita, jne. Tai miksei lapsen isä voisi viedä luistelemaan, jos kerran äidille se on noin vastenmielistä, ettei voi edes lasta kentälle viedä?

28

Eli sinun mukaasi ne vanhemmat jotka eivät luistele/hiihdä traumatisoivat lapselta talviliikunnan riemun?

Ei tullut mieleen, että lapset ovat yksilöllisiä? En jaksa uskoa, että lapseni on ainut joka ei osaa.



Otan jälleen esimerkiksi oman perheeni. Meillä toimittiin juuri siten kun aion itse toimia. Innostus luisteluun/hiihtoon tulee koulusta ja sitten hankitaan välineet kotiinkin. Vanhempani eivät luistelleet.

Ekalla tykkäsin luistelusta :) Se oli kivaa ja sain luistimet. Iltaisin sitten äiti vei luistinradalle. Tätä jatkui ala-aste ajan. Siirryin yläasteelle ja kohtasin vittumaisimman opettajan jonka tiesin. Vihaan luistelua nykyään, kiitos vain Ritva E.!

Hiihtämisestä en koskaan innostunut.



Pointtini on se, että jonkun liikuntalajin opettelemattomuus ei tarkoita koko liikuntailon tuhoamista. Ei asia niin mustavalkoinen ole.

Kaikki on yksilöllistä.

Ei itse harrasta luistelua enää, mutta nyt saa lapsesta " tekosyyn" luistella uudestaan :)



Itse vain en tosiaan näe mitään järkeä itse opettaa lapselle lajia jota inhoan. Jos lapsi innostuu lajista, niin tuen sitä mielelläni.

Kipinän herättäköön joku muu. Luistelu ja hiihto eivät ole niin elintärkeitä.



(Jos keskustelu koskisi uimista, olisin eri mieltä.)

Olisi mielenkiintoista tietää minkä ikäistä porukkaa täällä oikein kirjoittelee. Ainoa joka on antanut jotain järkeviä perusteluja väitteileen on Morre. Ja olen jokseenkin samaa mieltä asiasta hänen kanssaan vaikka itse aionkin lapselleni hiihtotaidon ja luistelun opettaa.



Miksi ihmeessä juuri hiihdon ja luistelun opettaminen lapselle on niin äärettömän tärkeää? Jos lapseni ei osaa lukea ja joutuu opettelemaan sen koulussa opettajan johdolla eikä näin ollen saa lukemisen kokemusta äidin kanssa, niin miten se tekee lukemisesta jotenkin toisarvoisen kokemuksen?



Aina jaksaa kyllä tämä ihmisten ahdasmielisyys ihmetyttää.

Tämä on mm. sitä varten jos joku yrittää laistaa vaikka yläkoulussa hiihdosta " kun unohdin sukset kotiin" -tekosyyllä. Kerran koulun vehkeillä hiihdettyään tuo varmasti omat mukanaan. Eri asia jos on joku muu syy. Itse en ole alakoulun jälkeen hiihtänyt tai tehnyt muutakaan kovin " vaarallista" . Syynä polvirikko, joka on leikattu sekä 8. luokalla että lukiossa. Sen jälkeen ok. Luistella tykkäsin mutta varovaisesti. Hiihtoa olen inhonnut muutenkin. Koulussa kävelin liikuntatunneilla tai kävin uimassa tms.



Kaikesta tästä huolimatta 3-vuotiaallani on sekä sukset että luistimet ja kumpiakin on jo käytetty.

Jos tarkoitat tuota mieheni " tekosyytä" , niin sen oli tarkoitus olla tietynlainen vitsi.



Hän ei siis ole kehdannut aikuisiällä yksin lähteä luistinradalle kompuroimaan. Lapsen kanssa se kuulemma sujuu luontevammin :D



Oma " tekosyyni" tehdä lapsen kanssa jotakin on taas molempien ilo. Homma on taatusti hauskempaa kun molemmat nauttivat :)

No, minulle suurin nautinto on katsoa, kun lapsi nauttii, jos en itse satu perustamaan kyseisestä aktiviteetista. Ei aina voi ajatella vanhempana sitä omaa iloaan.



28

Kyllä minäkin nautin katsella lapsen luistelua, jos hän siitä pitää :)

Mutta (rautalankaosuus) sen kipinän pitää syttyä jonkun muun kanssa kuin minun. Isän, mummon, koulun... Lapsella on muitakin ihmisiä ympärillään kuin äiti.



Koko keskustelussa tunnutaan syyllistävän nimenomaan äitiä. ÄITI ÄITI ÄITI... Äidin pitää, äidin täytyy...

Jotkut asiat lapsi oppii äidin kanssa, jotkut isän kanssa (jotkut koko porukan kanssa), jotkut koulun kanssa, jotkut ystävien kanssa...

Mikä siinä on vaikea ymmärtää?



Tai... Älkää edes vastatatko. Taidan luovuttaa tältä erää. Ei kykene kuin huokaisemaan tämän ahdasmielisyyden edessä.

Kun se liikunnan opettaja ei ole ihan sama asia kuin oma vanhempi tai JOKU MUU TUTTU AIKUINEN.



28

Minä en nimittäin nauti sen enempää hiekkalaatikkoleikeistä, leikkipuistoista, kerhoista, muskarista kuin huvipuistoistakaan. Minä en myöskään erityisesti ole innostunut piirtämisestä, askartelusta, palapelien tekemisestä tai nukkeleikeistä. Silti ulkoilemme päivittäin leikkipuistossa, käymme kerhoissa ja muskarissa ja kerran kesässä huvipuistossakin. Kotona piirrämme ja askartelemme yhdessäkin säännöllisesti ja leikkeihinkin osallistuin ainakin silloin tällöin. Vaikka mikään näistä asioista ei ole ykkösvalintani tekemiseksi itselleni ja osaa suorastaan inhoan (hiekkalaatikkoilua ja askartelua), niin ne ovat myös lapsilleni tärkeitä ja opettavaisia asioita ja he niistä nauttivat, joten äitinä velvollisuuteni on niitä lapsilleni tarjota.

saada käytettyinä esim seurojen myyntipisteistä. AIka monella nuo talviurheiluvälineet kuuluvat myös asioihin, joita toivotaan lahjoina, esim. meillä isovanhemmat ovat halunneet kustantaa tällaisa liikunnallisia juttuja...ja hyvä niin. ITse ajattelen niin, että hiihto ja luistelu ovat sellaisia perusjuttuja, joihin välineet on hyvä hankkia, eikä meilläkin edukkaammasta päästä, kun nyt ei mitään himoharrastajia olla, mutta ovat kuitenkin. Ja vaikka en itse ole hiihänyt myöskään ennen lapsia moneen moneen vuoteen, aloitin uudestaan, ja yllätys yllätys sehän onkin ihan kivaa, ja tosi mukava ulkoilumuoto lasten kanssa. Monesti koulupäivän jälkeenkin mennään ulkoilemaan ladulle, eikä todellakaan ole lapsillekaan pakkopullaa.