Lue keskustelun säännöt.
Isotkin lapset tarvitsevat vielä vanhempiaan.
11.09.2024 |
Olen huomannut sen omissa alakouluikäisissä lapsissani. Monet lapset joutuvat olemaan todella yksin ja huolehtimaan itse asioistaan. Vanhemmat tekevät pitkää työpäivää, lapset tulevat tyhjään kotiin, tai sitten pyörivät kylillä kavereiden kanssa ja läksyt tehdään vasta illalla väsyneenä. Vanhemmat eivät ole lapselle saatavilla, vaan kaikki tekevät vain omia asioitaan ja toteuttavat itseään. Olen iloinen että omien lasteni ei tarvitse tulla tyhjään kotiin, vaan pystyn varmistamaan että lapsi hoitaa omat velvollisuutensa niinkuin pitää ja kuuntelen miten hänen päivänsä on mennyt.
Kommentit (52)
21/52
|
11.09.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Really?
Ei tule kaikille vanhemmille mieleen, kun päivät ollaan töissä ja illat harrastuksissa. Lapsin yksin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, ja lapsina nämä pystyvät vielä nelikymppisinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Really?
Ei tule kaikille vanhemmille mieleen, kun päivät ollaan töissä ja illat harrastuksissa. Lapsin yksin kotona.
Kuulostaa ihan 70-luvun lapsuudelta.
- avainkaulualapsi
Voidaanhan sitä olla 24/7 kireässä ilmapiirissä. Tai lyhyen ajan mutta niin että toinen kokee tulevansa kuulluksi. Eikä ole rahasta kiinni, ei työstä eikä työttömyydestä ei mistään ulkoisesta. Valitettavasti moni aikuinen on solmussa omien asioiden kanssa ettei näe lastaan oikein tai projisoi omia vaillejäämisiään ja negoja lapseen.
Teen kokopäivätyötä ja vaikka paljon etänä olenkin, tiedostan, ettei se ole varsinaista läsnäoloa lapselle. Mutta olen ihan samaa mieltä aloittajan kanssa. Välillä tuntuu, että on kauhea hätä tunkea isotkin lapset jatkuvasti mummolaan, tätilään, leireille ja kavereille, ettei vaan tarvitsisi viettää aikaa yhdessä. Harmi, että se ei vanhemmuutta paikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Really?
Ei tule kaikille vanhemmille mieleen, kun päivät ollaan töissä ja illat harrastuksissa. Lapsin yksin kotona.
Kuulostaa ihan 70-luvun lapsuudelta.
- avainkaulualapsi
Niin, ei meitä mitenkään kasvatettu tai oltu läsnä. Taisi olla vasta 1990-luvulla kun alettiin puhumaan itsetunnosta ja siitä, että lapsia pitää kehua ja kannustaa. Ja lapsista tuli kaiken keskipisteitä. Nyt nämä keskipisteet "kasvattaa" niitä omia lapsiaan.
Tärkein kotoani saamani perintö on huono itsetuntoni. Minua ei koskaan kannustettu tai kehuttu. Siksi tein koulussa, ekoissa duunipaikoissani töitä kuin hullu. Toivoin sen kompensoivan kiistämätöntä p*skuuttani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Really?
Ei tule kaikille vanhemmille mieleen, kun päivät ollaan töissä ja illat harrastuksissa. Lapsin yksin kotona.
Kuulostaa ihan 70-luvun lapsuudelta.
- avainkaulualapsi
Moni haluaa tehdä asiat toisin kuin omassa lapsuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Really?
Ei tule kaikille vanhemmille mieleen, kun päivät ollaan töissä ja illat harrastuksissa. Lapsin yksin kotona.
Kuulostaa ihan 70-luvun lapsuudelta.
- avainkaulualapsi
Moni haluaa tehdä asiat toisin kuin omassa lapsuudessa.
Sepä se...he hyvittelevät sitä omaa paskaa lapsuuttaan omille lapsilleen ja menevät sinne toiseen ääripäähän, kun halutaan omille lapsilleen parempaa mitä itsellä oli.
Kyllähän lasten kasvaessa heidän näkemisensä vähenee jo pelkästään kavereiden ja harrastusten myötä, mutta juuri siksi vanhempien on hyvä pitää paketti kasassa, ja olla aktiivinen yhteisen ajan järjestämiseksi. Voi ottaa kaiken irti sinä pienenä hetkenä, kun lapsi on kotona yhtä aikaa (älylaitteet ja ruudut pois silloin), voi jutella päivästä ja puuhata jotain yhdessä (tehdä esim. välipalaa) tai jutella kuulumisia matkalla harrastukseen, vaikka itsellä pyörisikin työstressi ja omat jutut mielessä. Me olemme pyhittäneet yhden tietyn illan viikosta perheillaksi, jolloin on aina samat rutiinit, ja josta lapset tykkää vieläkin, vaikka ovat teinejä. Lisäksi yritetään vähintään kerran viikossa käydä porukalla jossain, esim. uimassa tai metsässä. Itselle on ainakin tosi tärkeää, että välit lapsiin pysyy läheisinä, ettemme ole vain jotain ruoka-automaatteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Really?
Ei tule kaikille vanhemmille mieleen, kun päivät ollaan töissä ja illat harrastuksissa. Lapsin yksin kotona.
Kuulostaa ihan 70-luvun lapsuudelta.
- avainkaulualapsi
Niin, ei meitä mitenkään kasvatettu tai oltu läsnä. Taisi olla vasta 1990-luvulla kun alettiin puhumaan itsetunnosta ja siitä, että lapsia pitää kehua ja kannustaa. Ja lapsista tuli kaiken keskipisteitä. Nyt nämä keskipisteet "kasvattaa" niitä omia lapsiaan.
Tärkein kotoani saamani perintö on huono itsetuntoni. Minua ei koskaan kannustettu tai kehuttu. Siksi tein koulussa, ekoissa duunipaikoissani töitä kuin hullu. Toivoin sen kompensoivan kiistämätöntä p*skuuttani.
Kun tämä wunderkind aikuistuu, menee ensimmäiseen oikeaan työpaikkaansa, he menevät rikki. Työkaverit eivät palvokaan jokaista ideaa, jota tämä universumin kiintotähti suustaan päästää.
Vierailija kirjoitti:
No hienoa, ettei sinun tarvitse tehdä töitä. Meidän muiden tarvitsee
Töiden jälkeen onkin sitten jo kiire salille tai baariin "yksille."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Really?
Ei tule kaikille vanhemmille mieleen, kun päivät ollaan töissä ja illat harrastuksissa. Lapsin yksin kotona.
Kuulostaa ihan 70-luvun lapsuudelta.
- avainkaulualapsi
Moni haluaa tehdä asiat toisin kuin omassa lapsuudessa.
Sepä se...he hyvittelevät sitä omaa paskaa lapsuuttaan omille lapsilleen ja menevät sinne toiseen ääripäähän, kun halutaan omille lapsilleen parempaa mitä itsellä oli.
Niin, kilpavarustellaan se elämä. On harrastuksia, matkoja, merkkivaatteita, puhelimia, jne...Kukaan ei esim katso jokaista jaksoa Metsoloista lapsi kainalossaan, kun se elämä on niin levotonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hienoa, ettei sinun tarvitse tehdä töitä. Meidän muiden tarvitsee
Mä tein vuonna 2016 etätyösopimuksen, kun lapsi aloitti koulun.
- eri
Miten se sun työntekosi sujuu jos hoivaat niitä lapsiasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hienoa, ettei sinun tarvitse tehdä töitä. Meidän muiden tarvitsee
Töiden jälkeen onkin sitten jo kiire salille tai baariin "yksille."
Ja parisuhteet muistuttaa lähinnä sukupuolten välistä sotaa, jossa on niitä pelkkiä oikeuksia, mutta ei mitään velvollisuuksia toisiaan kohtaan ja näiden ulkopuolella on perheen lapset ilman mitään oikeuksia.
Raha ja työ on saanut aivan liian ison merkityksen tässä yhteiskunnassa. Työstä ei ole tullut vain keino ansaita rahaa, vaan velvollisuus ja ihmisarvo. Et ole mitään, jos et juokse siinä samassa oravanpyörässä kuin muutkin. Niinkuin joku jo sanoi, monella olisi todellisuudessa varaa jäädä työelämän ulkopuolelle, mutta se vaatisi valintoja. Eikä se käy, kun pitää olla se kallis talo, uusi auto, iphonet ja etelänmatkat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Really?
Ei tule kaikille vanhemmille mieleen, kun päivät ollaan töissä ja illat harrastuksissa. Lapsin yksin kotona.
Kuulostaa ihan 70-luvun lapsuudelta.
- avainkaulualapsi
Niin, ei meitä mitenkään kasvatettu tai oltu läsnä. Taisi olla vasta 1990-luvulla kun alettiin puhumaan itsetunnosta ja siitä, että lapsia pitää kehua ja kannustaa. Ja lapsista tuli kaiken keskipisteitä. Nyt nämä keskipisteet "kasvattaa" niitä omia lapsiaan.
Tärkein kotoani saamani perintö on huono itsetuntoni. Minua ei koskaan kannustettu tai kehuttu. Siksi tein koulussa, ekoissa duunipaikoissani töitä kuin hullu. Toivoin sen kompensoivan kiistämätöntä p*skuuttani.
Oletko tosissasi? Mulla huono itsetunto on aiheuttanut niin suurta ahdistusta, että juuri ja juuri kompuroin koulun läpi, ja työhaussakaan siitä ei hyötyä ole ollut. Kateellisena katson niitä elämässään porskuttavia hyväitsetuntoisia kavereita, joilla on välittävät ja tsemppaavat vanhemmat. Ei kaikki ala kompensoimaan, jos vanhemmat lannistaa, moni menee siitä lopullisesti rikki. Koti on se paikka missä pitäisi saada olla turvassa ja saada olla hyväksytty sellaisena kuin on.
Vierailija kirjoitti:
Raha ja työ on saanut aivan liian ison merkityksen tässä yhteiskunnassa. Työstä ei ole tullut vain keino ansaita rahaa, vaan velvollisuus ja ihmisarvo. Et ole mitään, jos et juokse siinä samassa oravanpyörässä kuin muutkin. Niinkuin joku jo sanoi, monella olisi todellisuudessa varaa jäädä työelämän ulkopuolelle, mutta se vaatisi valintoja. Eikä se käy, kun pitää olla se kallis talo, uusi auto, iphonet ja etelänmatkat.
Suomessa pyritään vahvasti samalle viivalle, mutta sekin johtaa epätasa-arvoon. Kaikki eivät halua juuri sille määritellylle viivalle. On paljon naisia (ja miehiä), joita ei kiinnosta johtotehtävät, koska se ei sovi luonteelle. Kuin myös heitä, joita ei kiinnosta uralla eteneminen ykkösprioriteettina tai lainkaan, vaan perhearvoihin tai muuhun perustuva elämä. Silti monet naiset pitävät tasa-arvon mittarina sitä, kuinka monta naista on johtotehtävissä, armeijassa, tohtorina, eduskunnassa, kuinka monta äitiä töissä ja kuinka monta isää kotona.
Tasa-arvossa kai on kysymys kuitenkin siitä, että on valinnanvapaus tehdä sitä, mikä kiinnostaa? Jopa kotirouvana kymmenen lapsen äitinä, jos se vastaa omia mieltymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Really?
Ei tule kaikille vanhemmille mieleen, kun päivät ollaan töissä ja illat harrastuksissa. Lapsin yksin kotona.
Kuulostaa ihan 70-luvun lapsuudelta.
- avainkaulualapsi
Niin, ei meitä mitenkään kasvatettu tai oltu läsnä. Taisi olla vasta 1990-luvulla kun alettiin puhumaan itsetunnosta ja siitä, että lapsia pitää kehua ja kannustaa. Ja lapsista tuli kaiken keskipisteitä. Nyt nämä keskipisteet "kasvattaa" niitä omia lapsiaan.
Tärkein kotoani saamani perintö on huono itsetuntoni. Minua ei koskaan kannustettu tai kehuttu. Siksi tein koulussa, ekoissa duunipaikoissani töitä kuin hullu. Toivoin sen
Oletko tosissasi? Mulla huono itsetunto on aiheuttanut niin suurta ahdistusta, että juuri ja juuri kompuroin koulun läpi, ja työhaussakaan siitä ei hyötyä ole ollut. Kateellisena katson niitä elämässään porskuttavia hyväitsetuntoisia kavereita, joilla on välittävät ja tsemppaavat vanhemmat. Ei kaikki ala kompensoimaan, jos vanhemmat lannistaa, moni menee siitä lopullisesti rikki. Koti on se paikka missä pitäisi saada olla turvassa ja saada olla hyväksytty sellaisena kuin on.
Me ihmiset olemme yksilöitä ja kaikki erilaisia. Jotkut kompensoivat omaa paskuuttaan tekemällä töitä, jotkut haukkumalla muita, jotkut kokee olevansa uhreja, jotkut vattuloivat tekosyitä miksi eivät menesty, jne...Kyllä kodin pitäisi olla, mutta kaikille lapsille ei ole suotu niitä välittäviä vanhempia. Heikkouksistaan voi tehdä myös niitä vahvuuksiaan. Sinä päätät...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha ja työ on saanut aivan liian ison merkityksen tässä yhteiskunnassa. Työstä ei ole tullut vain keino ansaita rahaa, vaan velvollisuus ja ihmisarvo. Et ole mitään, jos et juokse siinä samassa oravanpyörässä kuin muutkin. Niinkuin joku jo sanoi, monella olisi todellisuudessa varaa jäädä työelämän ulkopuolelle, mutta se vaatisi valintoja. Eikä se käy, kun pitää olla se kallis talo, uusi auto, iphonet ja etelänmatkat.
Suomessa pyritään vahvasti samalle viivalle, mutta sekin johtaa epätasa-arvoon. Kaikki eivät halua juuri sille määritellylle viivalle. On paljon naisia (ja miehiä), joita ei kiinnosta johtotehtävät, koska se ei sovi luonteelle. Kuin myös heitä, joita ei kiinnosta uralla eteneminen ykkösprioriteettina tai lainkaan, vaan perhearvoihin tai muuhun perustuva elämä. Silti monet naiset pitävät tasa-arvon mittarina sitä, kuinka monta naista on johtotehtävi
Tämä. Tasa-arvon mittariksi on tullut että kaikilla pitää olla täysin samat roolit ja velvollisuudet. Tasa-arvo on juurikin sitä että on vapaus valita. Vielä ei kyllä ole pakotettu naisia armeijaan ja miehiä saatu synnyttämään.