Palstalaisten outo kuva varakkaiden elämästä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, varmaan ajatuksena on, että varakkaalla on parempaa tekemistä.  Harva 10 000 tienaava elää kuin rahvas: istuu illat kotona katsellen telkkaria ja surffaten. Tai surullista, jos tekee niin, kun voisi käydä tapahtumissa, harrastuksissa ja juhlissa, koska kyllähän se raha nyt vaan tuo enemmän mahdollisuuksia ja myös ihmisiä elämään.

Tällä palkkatasolla päivät on pitkiä ja henkisesti väsyttäviä. En todellakaan jaksa ravata missään joka ilta, muuta kuin kävelyllä yksin. Missä "juhlissa" sinä oikein kuvittelet hyvätuloisten iltansa viettävän 😂??

240te/vuosi

 

Ps mun tulot näkyy lähinnä osakesalkussa ja pitkissä matkoissa. Kaiken muun omistamani saisi ihan tavallisilla keskituloilla. 

Tämäpä se. Itse nettoan huimat pari tonnia kuussa ja siihen lapsilisät päälle, kahden lapsen kanssa elelen ja joka kuukausi kertyy rahaa säästöön, nyt on jo yli vuoden tarpeisiin tilillä. Teen 30h viikkoa, jaksan liikkua ja harrastaa.

Vaikea keksiä, miten tulisi rikkaampi olo jos saisi lisää rahaa, mutta pitäisi tehdä uupumukseen saakka töitä (sitäkin meinaan kokeilin hetken joskus).

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään palstalla on ihan pimeitä ajatuksia siitä mikä on varakas tai rikas. 

Jo neljän tonnin kuukausipalkkaa pidetään jonain todella ihmeellisenä asiana. 

Omasta ystäväpiiristä löytyy ainakin 3-4 joiden vuosiansiot ovat yli 100000 (eli kk palkka vähintään 8000) ja ihan tavallisia ihmisiä kaikki. Juu, eivät välttämättä joudu joka kuukausi miettimään että millä sen kahden sadan sähkölaskun maksaisi, mutta eivät myöskään elä mitään erityisen ihmeellistä elämää. Tavallista keskiluokkaista arkea. 

 

Omissa piireissä sama, mikä johtuu pitkälti asuntolainojen mitoittumisesta kunkin henkilön tulotason mukaan. Viiteryhmä ohjaa valintoja hyvin vahvasti, etenkin siinä vaiheessa kun perustetaan perhettä. 

Viisas ottaa vähän pienemmän, säästää ja sijoittaa ja nauttii siitä aidosta vapaudentunteesta, minkä ylimääräinen raha parhaimmillaan suo. 

Vierailija kirjoitti:

Näin totaalisen köyhänä eroa on se, että minulla ei ole työtä, autoa, omakotitaloa tai mökkiä. Ei myöskään lemmikkiä. Asun rähjäisessä lähiössä narkkien ympäröimänä, mutta no, luonto on lähellä. Toisaalta sitten taas asioille on pitkä matka ja rahaa kulkemiseen ei oikein olisi. Rahojen riittävyyttä joudun miettimään jatkuvasti. Mistä rahat talvikenkiin? Toinen talvitakki olisi tarpeen. Opiskelevia lapsiani en voi auttaa ollenkaan ja hallituksen heikennykset opiskelijoiden toimeentuloon huolestuttavat todella paljon. Tulevaisuus näyttäytyy epävarmana ja pelottavana.

Tuo onkin se perustavanlaatuisin ero rikkaan ja koyhan valilla.  Rikkaan ei tarvitse pelata tulevaisuutta, voivat tarvittaessa auttaa lapsiaan, ostaa kaikki tarvikkeet ja vaatteet tuskailematta etta mista rahat niihin. Elaman perusvire rikkaalle on etta kaikki jarjestyy kylla. Koyhan perusvire ja pelko on etta tuho uhkaa ihan seuraavan nurkan takana eika mikaan koskaan muutu parempaan suuntaan.

Olen ollut seka koyha etta rikas joten kokemusta on.

Aika hyvä avaus ap. Itse tienaan vain 5500€/kk, avopuolisoni käteen 8000-10000€/kk ja hän on vielä ihan duunari. Exäni taas on johtaja ja tienaa 18000€/kk ja päälle bonukset ym. Ja elämä on juuri noin miten ap kuvasikin. Tehdään töitä, kasvatetaan lapsia, käydään mökillä ja joskus matkoilla

Siinä hyvätuloisen ja köyhän elämässä  suurin ero on, että hyvätuloinen voi elää ilman jatkuvaa ajatusta miten rahat riittävät, ihan siihen jauhelihaan kastikkeessa Ja se on suuri ero.

Mökki tai auto ovat vain haaveita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä ostaisin kaikkea ihanaa jos saisin 5000 e nettona. Mun pakollisiin menoihin menee n 1500 e, sitten laittaisin säästöön n.2000e. Ja 1500 e menis tuhlailuun. Se olis mukavaa:)

Montako kuukautta menisi kun se kaikki ihana olisi ostettu eikä tekisi enää mieli mitään? Vai keksisitkö loputtomiin juttuja joita haluaisit? Millaisia juttuja ne olisivat? Ap

Jos on alaluokkainen maku niin nettikaupat ovat täynnä (huonolaatuisia) vaatteita, sisustusjuttuja ja muuta krääsää, jota tilata. Siinä vaiheessa kun uusi paketti saapuu, edellinen tavara onkin jo mennyt rikki.

Ne on niitä Temusta tilaajia.

Miten sitten ap varakkaana oletat vai ymmärränkö oikein, köyhät tahtovat kaikkea?  Kyllä ainakin itse olen kokenut että kaikki tarpeellinen ja joskus jotain kivaakin on ollut, menee vaan kauemmin kun joutuu säästämään esim. uuteen kaappiin tai paitaan.

Toivottavasti osallistut joulukeräyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Rikkaissa ihmisissä on persreikiä siinä missä köyhissäkin. Silti vain rikkaille sanotaan että rahalla ei voi ostaa onnea. Köyhille ei koskaan sanota että rahattomuudella ei voi ostaa onnea. Se olisi ihan yhtä järkevää, eli yhtä järjetöntä. 

Mutta sanotaan että kaikkea ei kannata mitata rahassa. Itselläkään ei ole paljoa mutta enin mittaa kaikkea rahassa minulla on muitakin arvoja 

On aika helppo hurskastella, että tavaroiden hankkimisella ei ole elämässä merkitystä. Kyllä sillä siinä kohdassa on, kun kaikki hankinnat joutuu arvottamaan ja pohtimaan, että mikä on tarpeen tai pakollista. Jos voi aina sen enempää miettimättä ostaa tarvitsemansa, niin toki silloin tuntuukin siltä, että enempää ei tarvitse. Tunnustan, että haluaisin joskus ostaa juuri haluamani tavaran tai vaikkapa vaatteen, mutta joudun aina tyytymään siihen halvimpaan. 

Tuo "Ajatuksia?" -lopetus kyllä herättää mielenkiinnon...

Tuo "Ajatuksia?" -lopetus kyllä herättää mielenkiinnon...

Vierailija kirjoitti:

No, varmaan ajatuksena on, että varakkaalla on parempaa tekemistä.  Harva 10 000 tienaava elää kuin rahvas: istuu illat kotona katsellen telkkaria ja surffaten. Tai surullista, jos tekee niin, kun voisi käydä tapahtumissa, harrastuksissa ja juhlissa, koska kyllähän se raha nyt vaan tuo enemmän mahdollisuuksia ja myös ihmisiä elämään.

Olet varmaan aika nuori, jos ajattelet noin. Meillä on varaa, mutta olemme lapsiperhe. Vaativat työt molemmilla vanhemmilla, sen päälle lapsen harrastukset ja koulun perään katsominen. Kun illallinen on syöty ja astiat tiskikoneessa, se lyhyt lepohetki on taatusti sohvalla katsellen tv:tä tai surffaten. 

Yksi parhaista lapsuuden ajan kavereistani on tunnetusta suomalaisesta rahasuvusta. Itse olen lähtöisin ihan duunariperheestä. Pidämme yhteyttä näin aikuisinakin ja tapaamme muutaman kerran vuodessa. Hän on kirjaimellisesti rikas ja minä olen keskituloinen. 

Näissä kohtaamisissa varallisuuseromme tietysti näkyy. Hänelle on ihan sama minne mennään syömään tai mitä juodaan. Hänelle menun hinta on vain numeroita. Itse tietysti lasken tarkkaan, mitä listalta otan. Eikä ylpeyteni kestä, että hän tarjoaisi aina. 

Konkreettisesti tämä tuli vastaan, kun menimme yhdessä siihen Mikonkadulla sijaitsevaan casinoon. Itse pelailin euron tai kahden panoksilla pelejä, mutta kaverini pelasi minimissään 20 euron kierroksia. Hän pyöräytti pelikoneiden kautta sen illan aikana noin 30 000 euroa. Eikä tuntunut missään. Itselleni joku 300-400 euroa on ihan maksimi tuollaiseen.

Ollaan joskus kaverini kanssa puhuttu, että miten erilaiset lähtökohdat meillä on ollut. Puolin ja toisin ollaan kuitenkin sitä mieltä, että on rikkaus kun on erilaista elämää viettäviä ystäviä. Silloin ei ihan täysin kuplaudu. 

Vaikka meidän varallisuusero on massiivinen, niin loppupeleissä osin samoja murheita ja iloja meillä on. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvätuloisuushan ei ole rikkautta tai varakkuutta. Rikkaalla on paljon omaisuutta, ei välttämättä paljon tuloja.

Suurituloisuuteen liittyy useimmiten erittäin vaativa työ, joka puristaa ihmisestä kaiken irti. Ei silloin jaksa paljoa harrastaa, juhlia ja riekkua kulttuuritapahtumissa. Elämä voi olla sisällöisesti jopa köyhempää kuin huonompituloisilla, joilla työ ei vaadi niin paljon. Materian omistaminen ei kerro elämänlaadusta.

Sen sijaan he, jotka ovat varakkaita, joiden ei välttämättä tarvitse tehdä töitä, voivat suunnitella elämönsä toisin. Heitä on kuitenkin Suomessa varsin vähän.

Tämä on erittäin hyvä pointti. Omassa tuttavapiirissäni ne todella hyväpalkkaiset ovat niitä, joiden työ vie käytännössä kaiken ajan, aina pitää olla tavoitettavissa jne. Monesti ne, jotka kadehtivat, että joku SAA suurta palkkaa, eivät ymmärrä mitä se vaatii.

itse tienaan vähän alle 4000 eur/kk, mikä sekin on toki hyvin, mutta työ on suht stressitöntä, normaali työaika riittää ja saan tehdä täysin vapaata etätyötä (mistä ja milloin vaan). Käytännössä teen töitä arkisin n. klo 7-15 kotona töitä. Aikaa ja voimavaroja jää vielä perheelle, harrastuksille jne. Olen niin tyytyväinen, etten edes haikaile isomman palkan perään, koska tiiedän, että joutuisin kovempaan prässiin. En halua olla kenenkään pomo jne.

Uusin kausi Suomen kaunein koti -sarjasta tukee ainakin ulkoisesti kuvaa varakkaiden ihmisten elämästä. Uusia taloja, kalliita uusia design-kalusteita jne. Kodikkuudesta ei tietoakaan. Voiko varakkaan ihmisen / perheen koti olla kodikas?

Meillä sama, mutta meillä asumiseen ei mene rahaa. Asumme itä-hgissä av:n halveksimassa neukkukuutiossa. Asumme tässä, koska meillä on hyvä näköala ja olemme onnistuneet remontoimaan tämän kivasti. Kukaan ulkopuolinen ei uskoisi meidän olevan hyvätuloisia. 

 

Se, mihin meidän rahamme uppoaa, on matkustelu. Olemme  reissanneet 3-4 kertaa vuodessa.  Viikonloppureissu maksaa 3000 e ja kolmen viikon reissu 15000 e. Mutta näitäkään asioita ei ulkopuoliset näe. 

 

Ja todellakin: vapaa-ajalla katsomme netflixiä ja käymme kävelemässä. Ja luen av:ta.

Suomessa on ihan sama oletko rikas vai köyhä koska suomessa ei ole mitään tekemistä kun taas talvi koittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä ostaisin kaikkea ihanaa jos saisin 5000 e nettona. Mun pakollisiin menoihin menee n 1500 e, sitten laittaisin säästöön n.2000e. Ja 1500 e menis tuhlailuun. Se olis mukavaa:)

Montako kuukautta menisi kun se kaikki ihana olisi ostettu eikä tekisi enää mieli mitään? Vai keksisitkö loputtomiin juttuja joita haluaisit? Millaisia juttuja ne olisivat? Ap

Olen eri. Kun tienasin reilut neljä tonnia, elin ilman budjettia, koska kulutus ei ylittänyt tuloja. Oli terveysongelmia, joten käytin paljon rahaa itseni hoitamiseen. Hierontaa, osteopaatti, kalliita lisäravinteita, labratutkimuksia, yksityisiä hoitopalveluita. Söin hyvälaatuista, korkeatasoista ruokaa. Ostin kivoja vaatteita (suht vastuullisesti tuotettuja suuri osa, joten pikamuotia kalliimpia).

Panostuksella sain pidennettyä työssäoloaikaa. Nyt olen tk-eläkkeellä, tulotaso tippunut eikä itsensä hoidattamiseen ole enää samoja resursseja. Ruoka on peruslaatuista. Vaatteita en ostele.

Joo, jostain syystä täällä ei uskota varakkaiden käyvän, vaikka olen tunnistanut useasti kaltaisiani. 

Palsta on avartava, sillä vaikka duunissa näenkin vähäosaisia, en heidän elämänsä tosiasioita kuitenkaan samalla tavalla ymmärrä, koska olen varakkaasta perheestä. Esimerkiksi miehet ovat ilmeisesti täysin erilaisia vähävaraisissa duunariympäristöissä kuin paremmin koulutetut miehet. Käytös on hyvin raffia  myös naisilla välillä eli sitä ei pidä ottaa henkilökohtaisesti (tämän kyllä opin jo duunissa).

Koen siis aika lailla päinvastoin eli elämä on hyvinkin erilaista. Keskiluokan kanssa on enemmän samaa, mutta eroja on silti niihin nähden, jotka ovat köyhästä taustasta. Erottavasta tekijästä olen samaa mieltä kanssasi eli turvallisuudentunne on syvää, se tuo ja on tuonut paljon vapautta. Ei ole esimerkiksi tarvinnut ottaa asuntolainaa.

Oletan tuttavaperheen olevan suhteellisen varakas ainakin sen perusteella, että molemmat vanhemmat maanläheisiä tyyppejä. Eivät koskaan valita rahasta, pukeutuvat tavallisesti (tosin aika tyylikkäästi), ja pihasta löytyy uudehko auto, kaksi mopoa perheen teineille ja matkustivat viimeksi Yhdysvaltoihin.

Jos viisihenkinen perhe asuu uudessa omakotitalossa ja elämänsä on tuollaista, ei se tyhjästä siis synny.

Ja heillä on todella kaunis koti! Siellä käydessä silmät vain vaeltaa kohdasta toiseen, ja tulee itsellekin inspiraatio että haluan tehdä kodilleni jotain. Viimeksi kyselin ummet ja lammet maalisävyistä ja mistä ostitte mattonne yms. 😅

En siis itse ole varakas mutta keskituloinen. Elämäni on ihan tavallista, mutta totta kai helppoa siinäkin mielessä että voin tutun luona käydessä tosiaan saada sisustusideoita ja toteuttaa niitä. Eikä niin, että kokisin vain kateutta ja olisin katkera ja etsisin todisteita vaikka sille että eivät voi olla onnellisia kun asuvat sellaisessa kodissa ja matkustelevat. Tätä usein näkee vähemmän varakkaiden sanovan, että köyhä sentään on onnellinen ja osaa iloita pienistä ja varakas muka ei.