Lue keskustelun säännöt.
Mitä se rakkaus on ja miltä se tuntuu?
10.09.2024 |
Näin loogisena ajattelijana ja matematiikan tohtorina en ole ikinä sitä käsittänyt.
Olen toki ollut kerran naimisissa, mutta silloinkin lähinnä koin että olisi loogista mennä naimisiin, en mitään suurta rakkautta tuntenut.
Nyt täytyy myöntää että en ole koko eläissäni kokenut mitään sellaista rakkautta koko elämäni aikana joka voittaisi loogisen ajattelun, että onko tässä järkeä ja kannattaako tämän henkilön kanssa olla yhdessä.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus tekee olon kevyeksi ja sydäntä kutittaa. Kaipaan sitä autuuttaa.
Puhut nyt pariutumisesta joka on luonnon järjestämä mekanismi lisääntymistä varten.
Naistenlehdet on keksineet rakkauden
Oliko Raamatun rakkausvärssyn, Laulujen laulun, aikaan paljonkin naistenlehtiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aromanttikoja on olemassa. He eivät koe ihastumista, rakkautta tai rakkauden tunteita, vaikka voivat tosiaan loogisesti järkeillä vaikka parisuhteen merkityksen ja tarpeen, ja viihtyvät toisten seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus tekee olon kevyeksi ja sydäntä kutittaa. Kaipaan sitä autuuttaa.
Itseasiassa minusta rakkaus kuristaa, huoli esim. että läheiselle voisi sattua jotain.. Ihastuminen tuntuu tuolta, mitä kuvailit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedät sen sitten jos saat lapsen.
Huonoin argumentti ikinä...
Lapseton pahoitti mielensä
Et tiedä ihmisiä, jotka eivät rakasta lastaan? Onnekas olet. -Eri
Koen samoin, kuin ap. Pääni toimii tietokoneen tavoin, rakkaudesta pitäisi tehdä Excel-taulukko tai kaavio, jotta ymmärtäisin sitä.
Minua ihmetyttää syvästi rakastuneet ihmiset, jotka kuitenkin päätyvät pettämään, käyttämään väkivaltaa toisiinsa tai riitelemään lakimiesten kanssa kattiloista ja lasten tapaamisesta. En voi ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus ei kaipaa täydellisyyttä. Se ei pyri muuttamaan toista eikä vaadi mitään. Se on tunne siitä, että Hän on täydellinen juuri sellaisena kuin on.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä en voi ikinä käsittää rakkautta. Vaimon kanssa oltiin seurusteltu niin kauan että tuntui järkevältä mennä lopulta naimisiin. Mutta en minä ikinä häntä oikeasti rakastanut, niin kun en ole ketään muutakaan naista ikinä rakastanut. Joskus tuntuu ikävältä että aina kun tapaan uuden naisen minä lasken loogisesti kannattaako tämän kanssa olla vai ei, ei mulle ikinä tule mitään sellaista tunnetta että rakastan tätä ja haluan olla tämän kanssa. Minä lasken aina että kannattaako ja onko siinä järkeä.
Niin, jotkut neuroepätyypillisyydet on sellaisia että piuhoittavat aivot toimimaan logiikka ensin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedät sen sitten jos saat lapsen.
Huonoin argumentti ikinä...
Lapseton pahoitti mielensä
Ja enkä muuten ole lapseton :D On vaan äärimmäisen typerää heittää heti lapset keskusteluun mukaan kun ap selkeästi puhui vaan naisesta. Jos ihminen toimii noin kylmällä logiikalla niin ei siinä todennäköisesti mikään lapsi asiaa muuta.
Raamatussa rakkaus on selitetty parhaiten, koska se on keskeinen asia siellä ja koko elämässä.
"Joka ei rakasta, ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus." 1. Joh. 4:8
"Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä, ei kadehdi, ei kerskaile, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa. Kaiken se peittää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä." 1. Kor. 13:4-8.
"Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäviensä puolesta." Joh. 15:13.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koen samoin, kuin ap. Pääni toimii tietokoneen tavoin, rakkaudesta pitäisi tehdä Excel-taulukko tai kaavio, jotta ymmärtäisin sitä.
Minua ihmetyttää syvästi rakastuneet ihmiset, jotka kuitenkin päätyvät pettämään, käyttämään väkivaltaa toisiinsa tai riitelemään lakimiesten kanssa kattiloista ja lasten tapaamisesta. En voi ymmärtää.
Miehen ja naisen välinen romanttinen suhde (tai ylipäänsä kahden ihmisen välinen) ei ole rakkautta. Romantiikka ja seksi eivät liity rakkauteen millään tavalla. Tämä perusasia on monilla ihmisillä mennyt sekaisin.
Ihanaa, en ole ainoa!
Olen elänyt 40v ikään asti tuntematta ikinä rakkautta. Tuskin tulen tuntemaankaan, olen tehnyt päätöksen lopettaa deittailu ja elää yksin loppuelämä.
Itse tunnen rakkautta koiriani kohtaan, se riittäköön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus on tunne, intohimo, päätös, mutta ennen kaikkea rakkaus on tekoja. Rakkaus on arkea ja juhlaa, sitoutumista, yhdessäoloa, kokemuksia, huolenpitoa, anteeksiantoa, irtipäästämistä silloin, kun muuta vaihtoehtoa ei enää ole. Rakkaus on rohkeutta, tahtoa puolustaa rakastaan, kumppaniaan, lastaan, läheistään, tarvittaessa koko maailmaa vastaan. Rakkaus pysyy, se ei katoa, ja se jatkuu, yhtä ihmiselämää pidemmän ajan. Rakkaus on ainoa todellinen syy elää, olla elossa.
Rakkaus, joka perustuu erillisyyteen, erityisyyteen ja muotoihin, ei ole rakkautta. Se on vain egoistista itsen toteuttamista, jossa haetaan hyötyä itselle. Tämän takia juuri tämä rakkaus loppupeleissä satuttaa, kun itse kokee, ettei pääse enää hyötymään. Todellinen rakkaus on sitä, että ymmärtää muotojen olevan yhtä ja samaa huttua, pohjimmiltaan kaikki on unta, ei pidä uskoa uneen ja jäädä roikkumaan unihahmoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu ala- ja yläpäässä. Jos jommassa kummassa ei liiku mitään, ei ole rakkautta.
Surullista, jollet sitä tunnetta ole vielä saanut kokea. Toivottavasti se tulee vastaan. Rakkaus on sitä, kun tuntuu, että on vaaleanpunaiset silmälasit silmillä ja kaikki toisessa viehättää. Kun suudellaan, menee sähköisku päästä varpaisiin. Pelkkä ajatus rakkauden kohteesta saa sukat pyörimään ja sydämeen tulee lämmin läikähdys.
Usein tämä alkutuulahdus kestää vajaat kaksi vuotta, sitten alkaa arki ja tuntee toisen huonojakin puolia edes jotenkin. Pitkäksi rakkaussuhteeksi se muuttuu, kun tajuaa, että tämän ihmisen kanssa haluan elää hyvinä ja huonoina hetkinä, vaikka kaikesta ei ollakaan samaa mieltä. Joka siis on hyväkin asia, ettei kumpikaan huku, vaan saa olla oma itsensä. Yhdessä elämiseen tarvitaan päätös, tahtotila. Pelkkä rakastuminen tai rakkaus ei mielestäni siihen riitä.
Eri asia on sitten vanhemman (tässä tapauksessä äidin) tunne lapseen. Rakkaus vauvaan saa unohtamaan kaiken muun. Kun nuuhkii pientä kääröä, paijaa pehmoista poskea, on onnen tunne sanoinkuvaamaton. Rakkautta se lienee. Ja sekin muuttaa muotoaan ajan kanssa, kun tulee huoli siitä miten lapsi pärjää tarhassa, koulussa, elämässä. Rakkautta on myös antaa kasvaneelle lapselleen vapaus alkaa elää omaa elämäänsä, takertumatta ja vaatimatta.