Mitä se rakkaus on ja miltä se tuntuu?

Onko sulla ikinä tutkittu autismia?

Tiedät sen sitten jos saat lapsen. 

Pidetään peukkuja, että saat sen vielä kokea.

Vierailija kirjoitti:

Tiedät sen sitten jos saat lapsen. 

Huonoin argumentti ikinä...

Rakkaus on halun asia ja tekoja. Ihastuminen on jotain aivan muuta

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on halun asia ja tekoja. Ihastuminen on jotain aivan muuta

Kaikki ihmiset eivät vaan toimi samalla lailla kuten sinä

Jotkut tietää sitten kun on itse isä tai äiti, mut kaikki siittäjät ja synnyttäjätkään ei ole isejä tai äitejä.

Rakkaus tekee olon kevyeksi ja sydäntä kutittaa. Kaipaan sitä autuuttaa.

Sanoisin että se on todella syvä yhteys ihmiseen.

Ehkä en voi ikinä käsittää rakkautta. Vaimon kanssa oltiin seurusteltu niin kauan että tuntui järkevältä mennä lopulta naimisiin. Mutta en minä ikinä häntä oikeasti rakastanut, niin kun en ole ketään muutakaan naista ikinä rakastanut. Joskus tuntuu ikävältä että aina kun tapaan uuden naisen minä lasken loogisesti kannattaako tämän kanssa olla vai ei, ei mulle ikinä tule mitään sellaista tunnetta että rakastan tätä ja haluan olla tämän kanssa. Minä lasken aina että kannattaako ja onko siinä järkeä.

Mulla se rakkaus on sitä, ettei näe eikä kuule mitään muuta kuin hänet. Mietin koko ajan, et mitähän hän _just nyt_ tekee, mitkä vaatteet päällä jne. Paras tunne oli se, kun nähtiin, niin hän hyppäsi illalla kaulaan ja sanoi: Ihana nähdä taas (aamun jälkeen).

(alussa se oli tuota, sitten vaan se liekki hiipui ja lopulta sammui kokonaan :( ..... Hieno tunne, paras, mutten ole enää varma haluaisinko tuntea sitä enää, toista kertaa).

t. m.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus tekee olon kevyeksi ja sydäntä kutittaa. Kaipaan sitä autuuttaa.

Puhut nyt pariutumisesta joka on luonnon järjestämä mekanismi lisääntymistä varten.

Naistenlehdet on keksineet rakkauden

Rakkautta on erilaista, jos joku sanoo "rakastuin suhun ihan hulluna" ja ovat vasta tavanneet, se on taas erilaista rakkautta kuin esim. parisuhderakkaus. Koska eihän nuo henkilöt edes oikeasti vielä "tunne" . 

Minusta rakkautta on niin monenlaista, että ei mahtune tähän kaikkia sen muotoja selittää. Yksilövaihtelukin jokaisella rakkauden sektorilla on moninaisempi kuin mikään matemaattinen kaava.

Rakkaus omaa lasta kohtaan on minulle sellaista, että vaikka se ihminen kuinka ärsyttää ja jaksaa olla maanvaiva uhma- ja murrosikineen, niin silti hänelle haluaa pelkkää hyvää ja tekee myös kaikkensa sen eteen. En ole varma tarkoititko kuitenkaan muita rakkauden lajeja kuin romanttista rakkautta?

Olen kokenut myös monta erilaista romanttista rakkautta. Yksi oli sattumaa, josta seurasi jotain, mikä ei juontanut koetusta yhteensopivuudesta, yhteisistä arvoista tai vetovoimasta. Hetken aikaa kasvamista yhteen, mutta yhtä pian taas kasvamista erilleen. Yksi rakkaus alkoi palavasti, mutta se taisi perustua vain tuolle suurelle vetovoimalle, joka ei kantanut kauemmaksi. Yksi rakkaus kumpusi intohimosta, molemminpuolisesta kunnioituksesta ja arvostuksesta toista kohtaan, mutta kovin erilaiset luonteet ja elämäntilanteet sen päättivät, ystävyys säilyi. Nyt elän rakkautta, jossa on elementtejä kaikista aiemmista; on sattumaa (kohtaloako?), palavaa intohimoa, on molemminpuolista kunnioitusta, on halua olla hyvä toiselle ja pitää huolta, on halua antaa toiselle tilaa mennä ja tulla takaisin, ei ole tarvetta omistaa. En tiedä kauanko tämä kestää, mutta ei minun tarvitsekaan. Rakkaus on ihanaa ja arvokasta, kesti se kuinka vähän aikaa vain, rakkaus antaa värejä elämään ja opettaa minulle myös minusta itsestäni. Minä olen kokemus kokemukselta parempi rakastamaan toista ihmistä. Nyt vasta ymmärrän sen, että rakkaus ei ole sitä, että vaadin itselleni jotain mitä tarvitsen, se on sitä, että haluan antaa toiselle sitä mitä hän tarvitsee.

Kaikkein vaikein rakkaussuhde on kuitenkin ollut rakkaus itseäni kohtaan. Olen joskus laiminlyönyt itseäni, halveksunut ja polkenut alas. Siinäkin olen kehittynyt kokemuksen myötä ja nyt, kun osaan jo itseäni aidosti rakastaa kaikkine vikoineni, osaan rakastaa myös muita hyväksyen ja arvostaen. Tietäen, että meillä kaikilla on omat omituisuutemme ja ajoittaiset kiirastulemme.

Rakastunut ihminen näyttää varakkaalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedät sen sitten jos saat lapsen. 

Huonoin argumentti ikinä...

Lapseton pahoitti mielensä

Siitä että kyselet täältä palstalla,että kumpi muuttaa omakoti talosta pois. Jota olet kinunut.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä en voi ikinä käsittää rakkautta. Vaimon kanssa oltiin seurusteltu niin kauan että tuntui järkevältä mennä lopulta naimisiin. Mutta en minä ikinä häntä oikeasti rakastanut, niin kun en ole ketään muutakaan naista ikinä rakastanut. Joskus tuntuu ikävältä että aina kun tapaan uuden naisen minä lasken loogisesti kannattaako tämän kanssa olla vai ei, ei mulle ikinä tule mitään sellaista tunnetta että rakastan tätä ja haluan olla tämän kanssa. Minä lasken aina että kannattaako ja onko siinä järkeä.

Niin että sulle kaikki hyödyt. Ällöttävä ajatuskulku sulla. Vaimo ei välttämättä hyödy mitään, jopa menettää, mutta sinä se vaan porskutat. Hyi sa*tana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedät sen sitten jos saat lapsen. 

Huonoin argumentti ikinä...

Eikai tuo nyt mikään argumentti edes ollut. 

Rakkaus on sellainen lämpöinen tunne mahanpohjassa, sellainen ailahdus, kun ajattelee rakasta. Ei rakkaus ole mitään saman tien salamarakastumista, yleensä, vaan kun on tutustuttu aika hyvin, alkaa miettiä, että tuon kanssa haluan olla aina. Kosketus ja läheisyys tuntuu todella hyvältä, on samanlainen huumorintaju, hän naurattaa minua ja minä häntä, hän lohduttaa minua ja minä häntä. Kun rakastellaan, tuntuu kuin kehot sopisi toisiinsa täydellisesti, toisen sylistä ei halua koskaan lähteä. 

Kyllä sä ap sitten tiedät kun rakastut.