%¤& En jaksa isäni vaimon tyyliä, jossa kaikki tapahtuu niiiin hiiitaaastiii...
Hän on ihan mukava ja hyvää tarkoittava ihminen, mutta hänen tapansa tehdä asiat kyllästyttäääääää.... Mitään ei suunnitella etukäteen eikä mitään laiteta tapahtumaan, vaan asiat menevät omalla painollaan - jos menevät. Isässäni on vähän samaa vikaa, ja vaimon hitaus on hidastanut häntäkin vain entisestään. Isä on myös vähän tossu, kaikella rakkaudella.
Menimme tänään heille kylään sovittuna aikana. Siellä he imuroivat kaikessa rauhassa ja pyyhkivät pölyjä. No eihän siinä mitään, tuttujahan me olemme. Kun siivoukset oli siivottu, he alkoivat puhella että pitäisi varmaan ruokakaupassakin käydä, kun ei ole mitään tarjottavaa. Me olimme rehellisesti sanoen jo nälissämme, kun (tyhminä?) olimme odottaneet saavamme lounaan, kun kerran oli kutsuttu kylään klo 12.
Siinä he sitten kirjoittelivat kauppalistaa seuraavat puoli tuntia, ja lopulta isä sai lähdettyä kauppaan. Päivä sujui ihan ok ja ruokaakin saimme neljän pintaan, mutta iltaa kohti hermoni alkoi jälleen kiristyä. Isän vaimo ei yhtään kunnioita sitä, jos sanon etukäteen mihin aikaan meidän pitää lähteä. Kun lähdön hetki koittaa, hän alkaa kysellä: Ettekö nyt ottaisi vielä jotain? Mihin teillä nyt on niin kiire? Ettekö nyt haluakaan saunoa, minä kun olisin voinut laittaa saunan lämpiämään?
Aaaaaargh....! Ei sitten voinut sitä saunajuttua sun muita ehdottaa vähän aikaisemmin? Eipä tietenkään. Elämänhän täytyy soljua eteenpäin omalla painollaan. Ei tuommoisia nyt sovi etukäteen suunnitella. Mieluummin voivotellaan sitten jälkikäteen, kun vierailla olikin niin hirveä kiire ettei mitään mukavaa ehditty tehdä.
Kommentit (5)
Yritän kuitenkin sanoa tiettykä asioita mahdollisimman selvästi. Kuten sen, että meidän täytyy lähteä klo 20. Mitä epäselvää siinä on? Ilmeisesti paljonkin, kun klo 19.45 aletaan kysellä, että ettekö menekään saunaan.
Mies ja lapsi ja nuoren pojanklopin kanssa saat siinä vielä vehdattua sivussa, ja mikä tärkeintä, aina ehdit raportoida siitä tänne!
Jotkut vaan on kato saamattomampia.
Esim. ruoka-aikoja ei ole, vaan silloin syödään kun ehditään ja muistetaan. Kyllähän se aikuisilla menee, mutta lasten osalta haluan noudattaa säännöllistä rytmiä. Jotenkin se vain on ylivoimaista heille. Jos lapset vaikka ovat päivän siellä hoidossa, niin anoppi saattaa illalla anteeksipyydellen kertoa, etteivät he millään ehtineet syödä minun toivominani ruoka-aikoina. Se on ylivoimainen tavoite heille.
Ja sitten vielä nuoria sanotaan uusavuttomiksi......
Mulla laskee verensokeri todella nopeasti jos ruokailusta on enemmän kuin neljä tuntia. Nykyään otan eväät mukaan : ) Kun me käydään meillä kotona menee 250km ajomatkaan ja pariin vierailuun kotipuolessa korkeintaan 4-5 tuntia. Kahvireissu anoppilassa 35km päässä venyy 8-10 tuntiin...