Teatterikorkea - näyttämölle valitut
Onko kukaan muu seurannut tätä uutta sarjaa YLE Areenassa? Mitä ajatuksia herätti? Mielenkiintoinen sarja minun mielestäni. Itsekin halusin pitkään näyttelijäksi, mutta lopulta totesin, etten halua tehdä sitä työkseni.
"Teatterikorkeakoulu on Suomen tavoitelluin oppilaitos. Alle kolmekymppiset Aapo, Nomi, Miska ja Elias ovat toteuttaneet unelmansa sisäänpääsystä, mutta mitä opiskelu oikeasti vaatii? Teatterikorkea Näyttämölle valitut -dokumenttisarja elää heidän kanssaan yhden lukukauden, johon mahtuu muun muassa koulun valtaus, yritys vapauttaa mieli ja keho tanssin keinoin sekä hermoja raastava ensi-ilta Elina Knihtilän vetämällä monologikurssilla. Esiin nousevat pelot ja epävarmuus tulevaisuudesta, mutta myös onnistumisen ja haltiotumisen hetket"
https://areena.yle.fi/1-71181547
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
En kyllä näyttelijänä menisi tuollaiseen dokkariin, en myöskään olisi kovin paljon julkisuudessa. Näyttelijän työ on sellaista, että ilman julkisuutta ei pärjää teatterimaailman ulkopuolella (pitää saada nimeä, että saa tv- ja elokuvatöitä), mutta toisaalta ei saa missään nimessä olla liian kulunut naama ja sellainen, jonka kaikki tekoset ja mieltymykset tiedetään. Mitä vähemmän näyttelijästä tiedetään, sitä paremmin katsoja pystyy hänet samaistamaan roolihenkilöön ja siten näyttelijällä on paremmat mahdollisuudet myös onnistua työssään.
Niin. Eli mitä haluaa. Haluaako olla julkkis vai ammattinäyttelijä? Julkkiksesta tiedetään lähes kaikki, kun taas ammattinäyttelijät on julkisuudessa korkeintaan työnsä takia, antaa haastatteluja vain työstään.
Kuulema naisten pitää olla hoikkia, vaaleita ja pitkähiuksisia, muut ei kelpaa. Sikäli mitä tunnen sinne päässeitä niin osalla ei ole minkäänlaista karismaa, eivät tule menestymään, valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen joskin hivenen vaivaannuttava sarja. Minullekin, jolle taiteen kenttä on monelta osin tuttu ja myös rakas, oli tanssitaiteen opiskelijoiden harjoitusten seuraaminen välillä myötähäpeää herättävää. Näyttelijäopiskelijoiden työskentelyssä sentään oli jokin punainen lanka ja suunta. Toki taiteenlajien kieli on erilainen. Olin vain ollut siinä käsityksessä että Teakista valmistuneet tanssin ammattilaiset, no, osaa tanssia.
Sinne valitaan pääsykokeissa menestyneitä eikä lahjakkaita tanssijoita eikä kaikki lahjakkaat edes tuonne koskaan pyri. Tiedä kuinka monen pääsy menee reittä pitkin tai sängyn kautta tai kuuluisan sukunimen takia.
Itse väitän, että taiteen rahoitus on yhteiskunnan toimimisen kannalta välttämätöntä. Taide on yhteiskunnan mielikuvitus ja monella tavalla myös sen muisti. Mutta toki näille on vaikea osoittaa rahallista arvoa. Inhimillistä ja eettistä sitäkin enemmän.
En halua mitenkään masentaa eikä tämä mitenkään minulle kuulukaan, mutta suurin osa ei tule menestymään. Töitä on vähän, ne on huonosti palkattuja, hekin, jotka saavat töitä niin se ei säily ikuisesti, työt yhtäkkiä vähenee eikä niitä ole, monella tosiaan ei ole mitään henkilökohtaista karismaa vaan ihan tuiki tavallisen oloisia, ei siis mitään tähtiaineista ja alalla vaanii aina seksuaalinen hyväksikäyttö tavalla tai toisella. Moni joko etsii jonkun muun työn tai sitten elää köyhänä ja masentuneena loppuelämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ammattinäyttelijöitä, ei myöskään ole a)suomalaista elokuvaa b) suomalaista tv:tä, c) suomalaista teatteria. Siinä sivussa loppuisi monen muunkin työt aina ohjaajista käsikirjoittajiin ja asiakaspalvelijoista kuiskaajiin. Taiteen rahoituspäätöksillä on laajoja kerronnaisvaikutuksia.
Varmasti on, mutta kuitenkin monet välttämättömyydet ovat tätä tärkeämpiä. Tämä ei ole yhteiskunnan toimimisen kannalta välttämätöntä. Taiteen ja kulttuurin tukemisen voisi leikata nollaan, jos sillä vältyttäisiin sosiaaliturvan ja soten leikkauksilta.
Oikeisto leikkaa sosiaaliturvaa ja julkista terveydenhuoltoa ideologisista syistä. Julkista rahaa kyllä on laittaa yksityiseen terveydenhoitoon, vaikka kaikki asiantuntijat sanovat, että se on typerää ja tehotonta rahankäyttöä.
Politiikka on arvovalintoja. Ihmisten terveys ja hyvinvointi ei ole korkealla prioriteeteissa nyt. Kulttuuriviha kulkee käsi kädessä saman ideologian kanssa.
Minua mietitytti sarjassa lähinnä, millä perustein opiskelijat valitaan? Mitään alasta ymmärtämättä Nomi vaikutti potentiaaliselta, mutta olivatko jätkät oikeasti edes kiinnostuneita alasta? Uskon, että hakijoissa oli varmasti parempiakin. Taitaa suuri osa päästä sisään suhteilla, sillä osaamista ei voida pääsykokeiden tapaan mitata, eikä kukaan voi valittaa päätöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Minua mietitytti sarjassa lähinnä, millä perustein opiskelijat valitaan? Mitään alasta ymmärtämättä Nomi vaikutti potentiaaliselta, mutta olivatko jätkät oikeasti edes kiinnostuneita alasta? Uskon, että hakijoissa oli varmasti parempiakin. Taitaa suuri osa päästä sisään suhteilla, sillä osaamista ei voida pääsykokeiden tapaan mitata, eikä kukaan voi valittaa päätöksestä.
Mitä höpiset? Opiskelijat valitaan pääsykokeilla.
Sanoinkin, että osaamista ei voida pääsykokeilla mitata, vaan valitsijat voivat valita kenet tahansa. Oletko ikinä kiinnittänht huomiota, kuinka paljon näyttelijöiden lapsia on Teakissa? Tilanne on vähän eri kuin lääkiksen pääsykokeissa, joissa osaaminen voidaan oikeasti mitata.
Totta kai osaamista voidaan mitata pääsykokeissa. Sitä vain mitataan laadullisin eikä määrällisin välinein. Arvioijat voivat esimerkiksi katsoa, kuka pystyy välittämään tiettyä tunnetta uskottavimmin tai kuka uskaltaa heittäytyä uuteen. Ja mitä tulee näyttelijöiden lapsiin: tietyt piirteet, kuten musikaalisuus tai ilmaisuvoima, voivat periytyä. Lisäksi näyttelijöiden lapset kasvavat teatterin maailmassa ja oppivat sen käytännöt, mikä antaa heille etulyöntiaseman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua mietitytti sarjassa lähinnä, millä perustein opiskelijat valitaan? Mitään alasta ymmärtämättä Nomi vaikutti potentiaaliselta, mutta olivatko jätkät oikeasti edes kiinnostuneita alasta? Uskon, että hakijoissa oli varmasti parempiakin. Taitaa suuri osa päästä sisään suhteilla, sillä osaamista ei voida pääsykokeiden tapaan mitata, eikä kukaan voi valittaa päätöksestä.
Mitä höpiset? Opiskelijat valitaan pääsykokeilla.
Mutta taide ja kulttuurialalla on harvoin oikeita ja vääriä vastauksia ja ns. kauneus on katsojan silmissä eli se mikä on hyvää ja huonoa, oikein ja väärin riippuu liikaa arvostelijasta ja varaa tulkinnalle ja mielipiteelle on aivan liikaa. Monella muulla alalla vastaukset ovat selkeitä eli hauki on kala ja jos vastasi lintu niin voi voi, eikä arvostelijaa voi syyttää, jos vastasi väärin, eikä pisteitä saanut, eikä hauki nyt tässä tapauksessa identifioinut itseään linnuksi.
No mutta sellaistahan elämäkin on: harvoin on vain yhtä oikeaa vastausta, musta ja valkoinen eivät ole ainoat värit, kaikelle ei ole sääntöjä jne. Sitä paitsi siksi arvioitsijoita on monta. He tekevät yhteisen ratkaisun valinnoista, ettei yhdellä ihmisellä olisi liikaa valtaa.
Vierailija kirjoitti:
No mutta sellaistahan elämäkin on: harvoin on vain yhtä oikeaa vastausta, musta ja valkoinen eivät ole ainoat värit, kaikelle ei ole sääntöjä jne. Sitä paitsi siksi arvioitsijoita on monta. He tekevät yhteisen ratkaisun valinnoista, ettei yhdellä ihmisellä olisi liikaa valtaa.
Oletko siis sitä mieltä, että Teakiin valitaan aina parhaat hakijat? Oleko katsonut koko sarjan? Ei ainakaan ulkopuoliselle siltä näytä.
Vierailija kirjoitti:
Sanoinkin, että osaamista ei voida pääsykokeilla mitata, vaan valitsijat voivat valita kenet tahansa. Oletko ikinä kiinnittänht huomiota, kuinka paljon näyttelijöiden lapsia on Teakissa? Tilanne on vähän eri kuin lääkiksen pääsykokeissa, joissa osaaminen voidaan oikeasti mitata.
Silti myös lääketiede, kuten moni muukin opiskeluala kulkee suvussa. Tätä selittää tausta ja mahdollisesti myös perintötekijät.
Jos saman alan ihmisiä tulee valituiksi aloilla, joilla valitseminen voidaan tehdä mitattavilla tavoilla, miksei myös näyttelemisessä voisi aidosti olla niin, että näyttelijöiden lapset suoriutuvat pääsykokeissa usein hyvin. Itse asiassa, kun katsoo monen muun ammatin periytymistä, on loogisempaa, että asia on juuri niin.
Toisaalta on myös niin, että ihmiset jotka näissä keskusteluissa kirjoittelevat, eivät yleensä tunnu tietävän paljoakaan siitä, kuinka moni näyttelijän lapsi ei tule valituksi, ja kuinka suuri osa opiskelijoista kuitenkin on ihan muun alan vanhempien lapsia.
Kuulema naisten pitää olla hoikkia, vaaleita ja pitkähiuksisia, muut ei kelpaa.
Ei pidä paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta sellaistahan elämäkin on: harvoin on vain yhtä oikeaa vastausta, musta ja valkoinen eivät ole ainoat värit, kaikelle ei ole sääntöjä jne. Sitä paitsi siksi arvioitsijoita on monta. He tekevät yhteisen ratkaisun valinnoista, ettei yhdellä ihmisellä olisi liikaa valtaa.
Oletko siis sitä mieltä, että Teakiin valitaan aina parhaat hakijat? Oleko katsonut koko sarjan? Ei ainakaan ulkopuoliselle siltä näytä.
Kuinka monta pääsykokeen reputtanutta sarjassa esitellään? Ketkä hakijat oli mielestäsi parempia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua mietitytti sarjassa lähinnä, millä perustein opiskelijat valitaan? Mitään alasta ymmärtämättä Nomi vaikutti potentiaaliselta, mutta olivatko jätkät oikeasti edes kiinnostuneita alasta? Uskon, että hakijoissa oli varmasti parempiakin. Taitaa suuri osa päästä sisään suhteilla, sillä osaamista ei voida pääsykokeiden tapaan mitata, eikä kukaan voi valittaa päätöksestä.
Mitä höpiset? Opiskelijat valitaan pääsykokeilla.
Mutta taide ja kulttuurialalla on harvoin oikeita ja vääriä vastauksia ja ns. kauneus on katsojan silmissä eli se mikä on hyvää ja huonoa, oikein ja väärin riippuu liikaa arvostelijasta ja varaa tulkinnalle ja mielipiteelle on aivan liikaa. Monella muulla alalla vastaukset ovat selkeitä eli hauki on kala ja jos vastasi lintu niin voi voi, eikä arvostelijaa voi sy
Tulkinnalle jää tosiaan väistämättä tilaa. Millä tavalla sinä sitten valitsisit opiskelijat näyttelijäopintoihin?
Pidin mutta harmillisen pintapuolinen. Joskus unohti että tässä todella käsitellään yhden lukuvuoden opiskelua. Sen tanssilinjan olisin ehkä jättänyt pois, koska sitä käsiteltiin kuin pienenä sivujuonena. Tuttuni on tuolta tanssipuolelta valmistunut ja onkin vuosia tanssia harrastanut ja tehnyt sitä ammatikseen. Jotenkin tuo ei antanut välttämättä täydellisen hyvää kuvaa. Tuskin kuitenkaan jokainen päivä on sellainen ja hakijoiden pitää olla osaavia.
Oikeat menestyneet näyttelijät ei kyllä mitään kouluja tarvitse. Hollywood on täynnä kouluja käymättömiä ja maailman kuuluja. Pitää olla sellaista karismaa, jota ei kouluissa opita.
Vierailija kirjoitti:
Oikeat menestyneet näyttelijät ei kyllä mitään kouluja tarvitse. Hollywood on täynnä kouluja käymättömiä ja maailman kuuluja. Pitää olla sellaista karismaa, jota ei kouluissa opita.
Hollywood on itse asiassa täynnä paljonkin koulutettuja.
Varmasti on, mutta kuitenkin monet välttämättömyydet ovat tätä tärkeämpiä. Tämä ei ole yhteiskunnan toimimisen kannalta välttämätöntä. Taiteen ja kulttuurin tukemisen voisi leikata nollaan, jos sillä vältyttäisiin sosiaaliturvan ja soten leikkauksilta.