Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita jotka eivät syö mitään säännöllisiä lääkkeitä? Itse jo 60 v, eikä mitään vakkarilääkkeitä.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli sama tilanne kuin ap:lla, ihmettelin, kuinka useimmilla on useampaa lääkitystä samanikäisenä kuin itse oli, ja itsellä ei mitään.
Se iski 65-vuotiaana. Siitä alkoi lääkärissä ravaaminen, luulin olevani terve, mutta sairaana tulin ulos.
No, ei vieläkään ole kuin kaksi lääkettä ja tila, joka saattaa kehittysä syöväksi - tai sitten ei.
Vanheneminen on jotenkin kaksijakoinen juttu; elämänkokemus tuo mukanaan laajempaa ajattelua ja ehdottomuushan karisi jo aikaa sitten (se kuuluu nuoruuteen). Nämä ovat niitä hyviä asioita. Mutta se kehon rapistuminen on syvältä.
Se, että ei jaksa samalla tavalla kuin ennen. Se, että alkaa ihmetellä, että mikähän sairaus se seuraavaksi iskee.
Peilistä katsoo aivan vieras ihminen ja tuoreita valokuvia itsestään katsoessa suorastaan säikähtää.
Hiuksia lähtee , kuontalo ohenee. Värimuutos on kyllä ihan kiva.
No, ei sen puo
Tämä oli hyvä. Nauratti ja sitte itkettikin vähän. Samassa veneessä me mummot ja papat ennemmin tai myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Mulla oli sama tilanne kuin ap:lla, ihmettelin, kuinka useimmilla on useampaa lääkitystä samanikäisenä kuin itse oli, ja itsellä ei mitään.
Se iski 65-vuotiaana. Siitä alkoi lääkärissä ravaaminen, luulin olevani terve, mutta sairaana tulin ulos.
No, ei vieläkään ole kuin kaksi lääkettä ja tila, joka saattaa kehittysä syöväksi - tai sitten ei.
Vanheneminen on jotenkin kaksijakoinen juttu; elämänkokemus tuo mukanaan laajempaa ajattelua ja ehdottomuushan karisi jo aikaa sitten (se kuuluu nuoruuteen). Nämä ovat niitä hyviä asioita. Mutta se kehon rapistuminen on syvältä.
Se, että ei jaksa samalla tavalla kuin ennen. Se, että alkaa ihmetellä, että mikähän sairaus se seuraavaksi iskee.
Peilistä katsoo aivan vieras ihminen ja tuoreita valokuvia itsestään katsoessa suorastaan säikähtää.
Hiuksia lähtee , kuontalo ohenee. Värimuutos on kyllä ihan kiva.
No, ei sen puoleen, en haluaisi olla nuori. Nuorten elämä on paljon kovempaa nykyään; vaikka opiskelet, ei se takaa töitä, Jos saat töitä, et koskaan tiedä, milloin yt-neuvottelut alkavat. Oman asunnon ostaminen on ihan riskipeliä monessakin suhteessa. Iso kolmonen kolkuttelee ovella.
Juu, ei käy kateeksi. Nämä omat vaivat ovat aika pieniä nuorten, nuorten aikuisten ja keski-ikäisten tilanteeseen verrattuna.
Tsemppiä kaikille minua nuoremmille !
T. 67-vuotias, joka kuvitteli olevansa ikinuori