Lue keskustelun säännöt.
Onko muita jotka eivät syö mitään säännöllisiä lääkkeitä? Itse jo 60 v, eikä mitään vakkarilääkkeitä.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli sama tilanne kuin ap:lla, ihmettelin, kuinka useimmilla on useampaa lääkitystä samanikäisenä kuin itse oli, ja itsellä ei mitään.
Se iski 65-vuotiaana. Siitä alkoi lääkärissä ravaaminen, luulin olevani terve, mutta sairaana tulin ulos.
No, ei vieläkään ole kuin kaksi lääkettä ja tila, joka saattaa kehittysä syöväksi - tai sitten ei.
Vanheneminen on jotenkin kaksijakoinen juttu; elämänkokemus tuo mukanaan laajempaa ajattelua ja ehdottomuushan karisi jo aikaa sitten (se kuuluu nuoruuteen). Nämä ovat niitä hyviä asioita. Mutta se kehon rapistuminen on syvältä.
Se, että ei jaksa samalla tavalla kuin ennen. Se, että alkaa ihmetellä, että mikähän sairaus se seuraavaksi iskee.
Peilistä katsoo aivan vieras ihminen ja tuoreita valokuvia itsestään katsoessa suorastaan säikähtää.
Hiuksia lähtee , kuontalo ohenee. Värimuutos on kyllä ihan kiva.
No, ei sen puo
Tämä oli hyvä. Nauratti ja sitte itkettikin vähän. Samassa veneessä me mummot ja papat ennemmin tai myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyroksiini on ainoa vakkarilääke. Ilman en pärjäisi.
Vierailija kirjoitti:
En syö. Astmalääkkeet vedetään suoraan keuhkoihin.
Sama täällä. Keväisin allergialääke.
Täytän 53 tällä viikolla. Ei ole koskaan ollut mitään pitempiaikaista lääkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi te onnekkaat! Mulla on muutama loppuiän lääkitys ja olen alle 60. Sukurasitteet.
Mies, 63 v. Verenpainelääkitys 25 v. Ja kolesterolilääkitys 20 v. ajan. Aloitin molemmat, vaikka paineet ja kolesterolit olivat vain vähän koholla.
Parempi hoidossa oleva perussairaus kuin hoitamaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakaan ei siinä iässä vielä ollut, parisen vuotta myöhemmin koska verensokeri ollut vuosia koholla mutta arvon rajoilla, lääkäri ehdotti että määräisi metformin koska pitkään kohonnut verensokeri rasittaa munuaisia niin otin sen käyttöön. Tänä vuonna kun uusin reseptin niin lääkäri kutsui mut käynnille, labroihin, sydänkin testattiin, niin alkoikin kunnon tutkimukset , lääkäri määräsi verenpainelääkkeet ja kolestrolilääkkeet, silmänpohjakuvauksen, seuraavaksi verisuoni kirurgian osastolle johonkin testiin. Mielelläni käynkin, aiemmin olin laiskast käynyt verensokeritestissä. N66v
Vierailija kirjoitti:
Mies, 63 v. Verenpainelääkitys 25 v. Ja kolesterolilääkitys 20 v. ajan. Aloitin molemmat, vaikka paineet ja kolesterolit olivat vain vähän koholla.
Parempi hoidossa oleva perussairaus kuin hoitamaton.
Itse ajattelen myös samoin!
Olen 59v nainen ja säännöllisenä lääkityksenä verenpainelääke, kolesterolilääke ja kilpirauhaslääke. Verenpainelääkitys on mennyt jo kohta 20 vuotta ja sen ansiosta paineet ovat yleensä luokkaa 120/75, kolesterolilääkitys pari vuotta lievästi kohonneeseen huonoon kolesteroliin, ldl laski 3,1-->1,6 eli erinomainen arvo nyt. Thyroxin sen takia, että kilpirauhaseni on poistettu jo 30 vuotta sitten pahanlaatuisen kasvaimen takia.
Näillä lääkityksillä minulla on mahdollisuus välttää verenpainetaudin komplikaatiot sekä sydän- ja verisuonisairaudet.
Moni pitää itseään terveenä kun ei ole lääkityksiä, mutta totuus selviääkin esim. rutiinileikkauksessa, jossa havaitaan tosi korkeita verenpaineita ja muutoksia sydänkäyrässä. Tai sitten tulee jkn äkillinen ja yllättävä laaki ja sen seurauksena aloitetaankin sen kymmenen lääkettä hoitamattomiin sairauksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut astmalääkkeet alle kolmikymppisestä asti.
Myöhemmin tuli allergialääke ja pari vuotta sitten verenpainelääke.
N58v.
56kg ja 164cm.
Ei kuule mullakaan ollut 60-vuotiaana. Nuorihan sinä vielä. Liki 70 tui verenpainelääke
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös 60v. Ei lääkkeitä. Vaikka yritys on kova terveyskeskuksessa. Ymmärrän kyllä heitä. Kuuluu heidän työnkuvaan.
On lääkkeitä , joita ruvetaan syömään läåkärin kehoituksesta/ määräyksestä. Jos et käy lääkärissä, ei niitä lääkkeitäkään ole käytössäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 76, ei koskaan ollut mitään vakituisia lääkkeitä, disperiinipakkaus ollut aina varalla, mutta senkin olen joutunut yleensä heittämään pois vanhentuneena.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös 60v. Ei lääkkeitä. Vaikka yritys on kova terveyskeskuksessa. Ymmärrän kyllä heitä. Kuuluu heidän työnkuvaan.
Miksi käyt terveenä terveyskeskuksessa? Mikä vitsi siinä on?
60-vuotiaana: ei mitään lääkkeitä
65-vuotiaana: ei edelleenkään
70-vuotiaana: ei vieläkään
72-vuotiaana (nyt): takana syöpä, lääke verenohennukseen, lääke korkean verenpaineen takia, multivitamiinilääke ja foolihappoa.
Eli: NAUTTIKAA täysillä ajasta ilman lääkkeitä ja toivokaa ettette niitä ehkä ikinä tarvitse. Voi yhtäkkiä tulla toiset ajat.
terv. Silti onnellinen, mottona ,,Päivä vain ja hetki kerrallansa’’🌹
Jos periaatteesta ei syö lääkkeitä kai turha edes viedä lääkäreiden aikaa.
Kuitenkin todettuja vaivoja hoidetaan lääkkeillä . Vaikka vaiva olisi leikkauksella hoidettava lääkkeitä saa yleensä jälkihoitoon.
Minunkaan iäkkäällä läheisellä ei ole lääkkeitä. Syy on se, että ei käytä, koska sivuvaikutukset.
Ei pidä lääkäristään, joka ehdotti, että voisi kokeilla vaihtoehtoista lääkevalmistetta.
Verenpaine meni ohi kun stressi loppui ja sain levätä kunnolla. En ehtinyt alkaa syömään lääkkeitä. Onneksi.
N64
Mulla oli sama tilanne kuin ap:lla, ihmettelin, kuinka useimmilla on useampaa lääkitystä samanikäisenä kuin itse oli, ja itsellä ei mitään.
Se iski 65-vuotiaana. Siitä alkoi lääkärissä ravaaminen, luulin olevani terve, mutta sairaana tulin ulos.
No, ei vieläkään ole kuin kaksi lääkettä ja tila, joka saattaa kehittysä syöväksi - tai sitten ei.
Vanheneminen on jotenkin kaksijakoinen juttu; elämänkokemus tuo mukanaan laajempaa ajattelua ja ehdottomuushan karisi jo aikaa sitten (se kuuluu nuoruuteen). Nämä ovat niitä hyviä asioita. Mutta se kehon rapistuminen on syvältä.
Se, että ei jaksa samalla tavalla kuin ennen. Se, että alkaa ihmetellä, että mikähän sairaus se seuraavaksi iskee.
Peilistä katsoo aivan vieras ihminen ja tuoreita valokuvia itsestään katsoessa suorastaan säikähtää.
Hiuksia lähtee , kuontalo ohenee. Värimuutos on kyllä ihan kiva.
No, ei sen puoleen, en haluaisi olla nuori. Nuorten elämä on paljon kovempaa nykyään; vaikka opiskelet, ei se takaa töitä, Jos saat töitä, et koskaan tiedä, milloin yt-neuvottelut alkavat. Oman asunnon ostaminen on ihan riskipeliä monessakin suhteessa. Iso kolmonen kolkuttelee ovella.
Juu, ei käy kateeksi. Nämä omat vaivat ovat aika pieniä nuorten, nuorten aikuisten ja keski-ikäisten tilanteeseen verrattuna.
Tsemppiä kaikille minua nuoremmille !
T. 67-vuotias, joka kuvitteli olevansa ikinuori