Jos on sairauslomalla masennuksen takia, saako lähteä ulkomaille?

Vierailija kirjoitti:

Olen työssäni tavannut vakavasti masentuneita potilaita. Sellaisia ihmisiä, jotka eivät kykene tekemään juuri mitään arjen askareita eli siivoamaan, tekemään ruokaa, maksamaan laskuja, käymään suihkussa, pesemään hampaansa, näkemään kavereitaan. Koti sotkuinen ja vaatteet likaiset. Kärpäsiä pörräämässä bioroskissa, kun ei jaksa viedä niitä ulos. Sellaisia potilaita, joille jokaiseen aamuun herääminen ja vuoteesta nouseminen on niin raskasta, että sitäkään ei joka päivä jaksa tehdä. Nuo ihmiset eivät todellakaan jaksa matkustaa yhtään mihinkään. Sellaiset, että "mua hiukan masentaa ja ahistaa" - tyypit eivät ole masennusta nähneetkään. Masennusta ja siihen liittyviä oireita pystyy kyllä myös halutessaan aika hyvin lääkärin vastaanotolla teeskentelemään. Sairauslomapaperi käteen ja matkaa varaamaan. En tosin suosittele ketään hankkimaan itselleen huvikseen psykiatrisen sairauden diagnoosia. Voipi näet tulla ovi vastaan monessa

Eli sinäkin ole niitä, joiden mielestä vain vakava masennus on oikea masennus. Mikä v*ttu teitä oikein vaivaa? Kuvitteletteko te, että kun diagnoosi vaihtuu vaikeasta keskivaikeaan, ihminen ei enää olekaan masentunut? Uskomatonta, kuinka vähän ammattilaisilla ja kanssapotilailla on empatiaa jo vähän paremmin voivia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä näytä hyvältä työnantajan ja työkaverien silmissä, jos saavat tietää. Seuraavissa muutosneuvotteluissa kyllä tehtäisiin johtopäätökset jatkosta.

Masennus on sellainen sairaus, minkä suurin osa ymmärtää vasta kun sairastuu siihen itse. Toivottavasti sinä olet yksi heistä, jotka joutuvat kokemaan sen itse.

Älä uhriudu. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä kuvitellaan että päätetään lähteä etelään ja haetaan masennukseen saikkua että sinne pääsisi. Ilmeisesti kaikki kuvittelee että matkat pitää suunnitella kuukausia etukäteen, eikä kukaan ole kuullut äkkilähdöistä. Tai edes kuukausia kestävistä sairaslomista minkä aikana ehtii tekemään vaikka ja mitä. 

Jännä masennus kun ehtii tekemään "vaikka mitä". 😔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei kai sitä kukaan estä ja se voi olla hyväksi mielenterveydelle. Ihmiset kyllä voivat tuomita, kannattaa varautua siihen. Vakavasti masentuneelle tuskin kylläkään on voimia lähteä mihinkään, oman kokemukseni mukaan.

Samoin aattelin. Miten "masentunut" on, jos on kestokykyä matkustusrumbaan. Ja suunnitteluun, pakkaamiseen, lentokentyähässäkkään jne jne

Itken jo ajatuksesta nostaa laukku auki lattialle. 

Ei sen tarvitse olla rumbaa. Itse olen matkustanut tuttuun kaupunkiin ja tuttuun hotelliin mieheni kanssa ja hän on luonnollisesti ottanut sen " rumban" hoitoonsa, mikä oli lähinnä se siirtyminen lentokentältä hotelliin eli huolehtinut junaliput. Kun matkaan varaa aikaa eikä ole mihinkään kiire, niin mikäs rumba tuosta tulee.

Enemmän mua rasitti se kotiympäristö arkirutiineineen kuin kiireetön elämä matkalla.

Saa lähteä, mutta itse en pitäisi meteliä siitä, sillä jotkut saattavat pitää sitä jotenkin tahdittomana tai epämoraalisena.

Itse olen masennuksen ja muutaman viikon saikun käynyt nuorena aikuisena läpi, enkä olisi pystynyt nauttimaan ulkomaanmatkasta... mutta lähdin silloin yksin mökille viikoksi ja muistan, että se teki silloin hyvää.

Työstä johtuvasta uupumuksesta/masennuksesta toipumiseen ei auta se, että töihin mennään heti, kun vähänkin näkee jossain toivonrippeen parantumisesta. Tietenkin masentunut alkaa pikkuhiljaa nousemaan pohjalta ja silti sairausloma jatkuu, koska pitää päästä sellaiseen tilaan, ettei kaikki se toipuminen mene hukkaan ja vajoa uudelleen pohjalle. Elämä jatkuu toipumisaikanakin ja muu kuin kotisohvalla kökkiminen auttaa toipumisessa. Itse en ainakaan halua uudelleen jäädä sairaslomalle masennuksen takia, en vaikka se toisten mielestä olisikin niin kivaa ylimääräistä lomaa. Sitä se ei ole.

Itselläni taustalla masennus, ahdistuneisuushäiriö ja työuupumus. Makasin sängyn pohjalla, välillä itkin ja välillä en kyennyt edes itkemään. Sellainen tilanne on normaalia oman aikansa, mutta siihen jääminen ei ole normaalia. On muutaman kuukauden jakso, mistä en edes muista juuri mitään (onneksi), lähinnä pahan olon välähdyksiä. En olisi kyennyt matkustelemaan mihinkään. Mutta vähitellen olo helpottui, hoito alkoi auttaa ja jaksoi tehdä asioita. Kävin myös ulkomailla parilla viikonloppureissulla. Ensimmäisestä ulkomaanmatkasta meni vielä pari kuukautta, että pystyin palaamaan töihin ja silloinkin osa-aikaisesti. Sanokaas nyt, missä vaiheessa prosessia masennuksestani tuli "masennus" tai missä vaiheessa alkoi vain vähän masennella ja ahdistella enkä tiennyt oikeasta masennuksesta mitään? Silloinko, kun astuin Länsiterminaalin ovesta sisään? Vai ehkä silloin, kun kolmen päivän reissusta toipuminen ei vaatinut enää kuin kolmen päivän toipumisen? Vai jo silloin, kun en enää pelännyt muita ihmisiä ja uskalsin käydä lenkillä päivällä?

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi lomailla ulkomailla normaalin loman ja vapaan aikana, mutta sairastaa sen saikun aikana? Jotenkin ei mene omaan moraalitajuun, että otetaan parin viikon saikut, että päästään etelään käyttämättä lomapäiviä.

Mulla on 23 kk mittainen sairasloma. En sitten saisi matkustaa sen aikana kertaakaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi lomailla ulkomailla normaalin loman ja vapaan aikana, mutta sairastaa sen saikun aikana? Jotenkin ei mene omaan moraalitajuun, että otetaan parin viikon saikut, että päästään etelään käyttämättä lomapäiviä.

Jokainen masentunutta hoitava ammattilainen nostaa peukun pystyyn tai peräti antaa aplodit, kun masentunut päättää lähteä kotoa ihmisten ilmoille. Olipa kyseessä kävelylenkki tai etelänmatka tai mitä tahansa siltä väliltä, mielekkäiden asioiden tekeminen on tärkeä osa toipumista. Siihen kehotetaan niin voimakkaasti, että jos ei ole valmis niin se tuntuu jopa painostavalta. Jos käy kateeksi, niin voit ajatella että lomamatka on masennuksesta toipuvalle suunnilleen sama kuin fysioterapia raajansa katkaisseelle.

Niinpä. "Valitin" lääkärilleni, että ei se lomamatka tuntunut silleen lomalta, vaikka periaatteessa ihan kivaa olikin. Hän muistutti, että olen sairauslomalla, en vuosilomalla ja sinänsä ihan hyvä ja terveellistä tehdä joku reissu ja antaa aivoille signaalia siitä, että maailmassa on mukaviakin asioita eikä vain ne ongelmat, joiden keskellä elää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi lomailla ulkomailla normaalin loman ja vapaan aikana, mutta sairastaa sen saikun aikana? Jotenkin ei mene omaan moraalitajuun, että otetaan parin viikon saikut, että päästään etelään käyttämättä lomapäiviä.

Miten masennusta sun mielestä sairastetaan? Pitääkö maata kaikki päivät peiton alla nyyhkyttämässä ja yöt syödä suruunsa?

Yleensä masennuksesta kärsivää kehotetaan tekemään jotain kivaa, sellaista mikä piristää. Ulos meneminen, liikunta ja matkailu ovat suositeltavia keinoja. 

Siitä masennuksesta on katsos tarkoitus päästä eroon, ei kaivautua siihen syvemmälle.

Jos on oikeasti ja niin vakavasti sairas, ettei voi tehdä töitä, niin silloin ei varmaan matkustella ulkomaille. Jotenkin absurdia, että oikeasti sairas psyykkisesti tai fyysisesti lähtisi

Mulla on toistuva masennus (koodi 33.0-33.2 tilanteesta vaihdellen). Aiemmat masennusjaksot ovat olleet sellaisia, että olen pystynyt tekemään työni, se on ollut kuntoa ylläpitävä tekijä. Yksityiselämää en ole silloin pystynyt elämään. Nyt tällä kertaa kuitenkin on niin, että aivot eivät taivu keskittymään töihin, mutta pystyn tietyissä rajoissa yksityiselämän asioihin. Sitä kun ei voi itse valita, mihin kohtaan se toimintakyvyttömyys iskee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi lomailla ulkomailla normaalin loman ja vapaan aikana, mutta sairastaa sen saikun aikana? Jotenkin ei mene omaan moraalitajuun, että otetaan parin viikon saikut, että päästään etelään käyttämättä lomapäiviä.

Miten masennusta sun mielestä sairastetaan? Pitääkö maata kaikki päivät peiton alla nyyhkyttämässä ja yöt syödä suruunsa?

Yleensä masennuksesta kärsivää kehotetaan tekemään jotain kivaa, sellaista mikä piristää. Ulos meneminen, liikunta ja matkailu ovat suositeltavia keinoja. 

Siitä masennuksesta on katsos tarkoitus päästä eroon, ei kaivautua siihen syvemmälle.

Ei tuollainen ole kestävää työnantajan silmistä, eikä paranna mistään lääketieteellisestä masennuksesta.

Sinä tiedät paremmin kuin minua hoitava kokenut psykiatrian erikoislääkäri`?

- Eri, joka saanut samat neuvot ja suorastaan käskyt ja vaatimukset (ei työtä, ei pinnistelyä, ei skarppaamista, ei tsemppaamista, vain kivoja asioita, rentoutumista, lepoa, vaihtelua, keveyttä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi lomailla ulkomailla normaalin loman ja vapaan aikana, mutta sairastaa sen saikun aikana? Jotenkin ei mene omaan moraalitajuun, että otetaan parin viikon saikut, että päästään etelään käyttämättä lomapäiviä.

Miten masennusta sun mielestä sairastetaan? Pitääkö maata kaikki päivät peiton alla nyyhkyttämässä ja yöt syödä suruunsa?

Yleensä masennuksesta kärsivää kehotetaan tekemään jotain kivaa, sellaista mikä piristää. Ulos meneminen, liikunta ja matkailu ovat suositeltavia keinoja. 

Siitä masennuksesta on katsos tarkoitus päästä eroon, ei kaivautua siihen syvemmälle.

Jos minä jaksaisin silloin kun on paha masennus päällä tehdä jotain kivaa ja vieläpä nauttisin siitä, mennä ulkoilemaan tai lähteä matkalle, niin ei sitä tilaa voi silloin edes masen

Ai jaa. Tule tänne katsomaan, miltä tämä "normaali elämä" näyttää (vaikea-asteinen masennus, nautin ulkoilusta), saatat sen jälkeen olla eri mieltä. Toisaalta minun pitää välttää kaikkea stressiä, joten en voisi ottaa sinua vastaan, koska jo viestisi nosti verenpaineen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei kai sitä kukaan estä ja se voi olla hyväksi mielenterveydelle. Ihmiset kyllä voivat tuomita, kannattaa varautua siihen. Vakavasti masentuneelle tuskin kylläkään on voimia lähteä mihinkään, oman kokemukseni mukaan.

Samoin aattelin. Miten "masentunut" on, jos on kestokykyä matkustusrumbaan. Ja suunnitteluun, pakkaamiseen, lentokentyähässäkkään jne jne

Itken jo ajatuksesta nostaa laukku auki lattialle. 

Minä menin KELA;n kuntoutukseen. Pakkasin reilun viikon. Menin paikalle KELA-taksilla. Nautin täysihoidosta ja muusta ohjelmasta. Tulin KELA-taksilla takaisin. Purin laukkuja pari viikkoa. Muutkin paikalla olivat vakavasti pitkäaikaisesti mielenterveyspotilaita. 

Kannattaa oikeasti varoa masennusdiagnoosia. Jos sinulla tulee muita oireita tai sairauksia, niin ne laitetaan masennuksen piikkiin ja oikean hoidon saanti pitkittyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei kai sitä kukaan estä ja se voi olla hyväksi mielenterveydelle. Ihmiset kyllä voivat tuomita, kannattaa varautua siihen. Vakavasti masentuneelle tuskin kylläkään on voimia lähteä mihinkään, oman kokemukseni mukaan.

Samoin aattelin. Miten "masentunut" on, jos on kestokykyä matkustusrumbaan. Ja suunnitteluun, pakkaamiseen, lentokentyähässäkkään jne jne

Itken jo ajatuksesta nostaa laukku auki lattialle. 

Jotkut on matkustaneet paljon ja pakkaaminen on ihan rutiinia. Matkatoimiston kautta saa varattua kaiken, sen kun soittaa sinne. Sitten vaan raahautuu laukkuineen bussiin ja matkustaa.

Joillain perheenjäsen hoitaa järjestelyt, pitää katsoa vain henk.koht. tavarat mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työssäni tavannut vakavasti masentuneita potilaita. Sellaisia ihmisiä, jotka eivät kykene tekemään juuri mitään arjen askareita eli siivoamaan, tekemään ruokaa, maksamaan laskuja, käymään suihkussa, pesemään hampaansa, näkemään kavereitaan. Koti sotkuinen ja vaatteet likaiset. Kärpäsiä pörräämässä bioroskissa, kun ei jaksa viedä niitä ulos. Sellaisia potilaita, joille jokaiseen aamuun herääminen ja vuoteesta nouseminen on niin raskasta, että sitäkään ei joka päivä jaksa tehdä. Nuo ihmiset eivät todellakaan jaksa matkustaa yhtään mihinkään. Sellaiset, että "mua hiukan masentaa ja ahistaa" - tyypit eivät ole masennusta nähneetkään. Masennusta ja siihen liittyviä oireita pystyy kyllä myös halutessaan aika hyvin lääkärin vastaanotolla teeskentelemään. Sairauslomapaperi käteen ja matkaa varaamaan. En tosin suosittele ketään hankkimaan itselleen huvikseen psykiatrisen sairaud

Eli sinäkin ole niitä, joiden mielestä vain vakava masennus on oikea masennus. Mikä v*ttu teitä oikein vaivaa? Kuvitteletteko te, että kun diagnoosi vaihtuu vaikeasta keskivaikeaan, ihminen ei enää olekaan masentunut? Uskomatonta, kuinka vähän ammattilaisilla ja kanssapotilailla on empatiaa jo vähän paremmin voivia kohtaan.

Niinpä. Eikä ole noin yksiviivaista muutenkaan. Vaikea masennus, jaksan nousta ja vaatteet puhtaat. Koti ei. Laskuja maksamatta. Ulkona vaikutan normaalilta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kuvitellaan että päätetään lähteä etelään ja haetaan masennukseen saikkua että sinne pääsisi. Ilmeisesti kaikki kuvittelee että matkat pitää suunnitella kuukausia etukäteen, eikä kukaan ole kuullut äkkilähdöistä. Tai edes kuukausia kestävistä sairaslomista minkä aikana ehtii tekemään vaikka ja mitä. 

Jännä masennus kun ehtii tekemään "vaikka mitä". 😔

Olen nyt kolmatta vuotta masentunut. Kyllä siinä ajassa ehtii muutakin tehdä kuin olla dissosiaatiossa poissa tästä maailmasta. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa oikeasti varoa masennusdiagnoosia. Jos sinulla tulee muita oireita tai sairauksia, niin ne laitetaan masennuksen piikkiin ja oikean hoidon saanti pitkittyy.

Siinä vaiheessa, kun on työkyvytön masennuksen vuoksi, ei ole enää varaa valita, ottaako sitä diagnoosia vai ei. 

Toiset hokevat, että liikunta parantaa masennuksen ja toiset hokevat, että masentunut ei saa lähteä mihinkään. Mihin tässä nyt sitten uskoisi? Minäkin olisin mieluummin terve, mutta minkäs teet. Voisin antaa tämän F33.10 ja F40.1 -paketin vaikka lahjaksi jollekin etelänmatkoja kadehtivalle.

Vierailija kirjoitti:

Ystävälle lääkäri oli antanut ohjeeksi tehdä sellaisia asioita, jotka tuntuvat itsestä hyvälle. Jos maisemanvaihdos tuntuu sille ja jaksat matkaan liittyvän suunnittelun ym. toiminnanohjausta vaativan tekemisen niin anna mennä. 

Aina kun yritän nauttia elämästäni, niin joudun psykologin juttusille ja viranomaisten puhutteluun.