Tiedättekö yhtään yliopistomaailmassa menestynyttä joka ei ole varakkaasta taustasta?
Yliopistolla kilpailu on kova. Vaikuttaa ettei professoreissa ole hirveästi muita kuin varakkaista taustoista. Onko näin?
Kommentit (62)
Tunnen köyhistä oloista lähtöisin olevia yliopistossa työskenteleviä, menestyneiksi luettavia henkilöitä. Luokkanousu muuttuu kuitenkin koko ajan harvinaisemmaksi. Olen itse erittäin vaikeista oloista, enkä näe, että ilmiö johtuisi niinkään mahdollisuuksien puutteesta - koulutus ja uralla eteneminen ovat kyllä kaikille saavutettavissa, minkä olen kokenut omakohtaisesti - vaan siitä, että lapset herkästi omaksuvat kasvuympäristönsä arvomaailman. Mahdollisuuksia siis on, mutta niitä ei nähdä realistisiksi omalla kohdalla. En usko, että kehityssuuntaa saadaan enää käännettyä. Yhteiskunnan polarisoituminen on niin vahva ja niin monella osa-alueella näkyvä trendi.
Vierailija kirjoitti:
Parempaa suomea olisi:
Olen myös tietoinen siitä, että yliopistolla on monia muita professoreita, jotka ovat lähtöisin vaatimattomista oloista.
Haluat parempaa suomea, ja kirjoitat "Olen myös tietoinen"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempaa suomea olisi:
Olen myös tietoinen siitä, että yliopistolla on monia muita professoreita, jotka ovat lähtöisin vaatimattomista oloista.
Haluat parempaa suomea, ja kirjoitat "Olen myös tietoinen"?
Se ensimmäinen kirjoitus oli oikeasti monessa muussakin kohdassa selvempää ja siksi parempaa suomea, kuin tämä kapulakielistys.
Tiedän paljonkin jotka tulevat matalamman koulutuksen perheistä. Ehkä joskus 70-luvulla vielä akateemisuus periytyi vahvasti, sen jälkeen yliopistoon on hakeutunut ihan kaikenlaisista taustoista tulevia.
Vaikka kuinka monta. Kuten joku jo edellä sanoi, "ilmiössä" on enemmän kyse arvomaailmoista, joita lapset omaksuvat vanhemmiltaan - akateemiset herkemmin kannustavat myös lapsiaan tälle tielle, kun taas pienituloisessa perheessä saatetaan arvostaa toimeentulon turvaamista mahdollisimman nopeasti. Ja osittain myös siitä, että esimerkiksi maanviljelijän lapselle vanhempansa ammatin jatkaminen on hyvä vaihtoehto, koska oppi tulee jo lapsuudesta ja kaikki on valmiina.
Silti mahdollisuudet ns. yliopistouralle on kaikille olemassa, ja kyllä niitä tulee muistakin kuin varakkaista perheistä.
Kyllä, oma puolisoni. Väitteli Aallosta ja sai myöhemminkin töitä akateemisesta maailmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempaa suomea olisi:
Olen myös tietoinen siitä, että yliopistolla on monia muita professoreita, jotka ovat lähtöisin vaatimattomista oloista.
Haluat parempaa suomea, ja kirjoitat "Olen myös tietoinen"?
Se ensimmäinen kirjoitus oli oikeasti monessa muussakin kohdassa selvempää ja siksi parempaa suomea, kuin tämä kapulakielistys.
Sellainen professori olet 🤗
Et kestä kritiikkiä 😂🤢
Olen köyhästä duunariperheestä. Aina kotona tähdennettiin opisekelun tärkeyttä, ja kun se ei Suomessa edes ole rahakysymys. Joissain maissa maksetaan 30-vuotiaaksi opintovelkoja. Sen jälkeen toki alkaa jäädä rahaa esim. asunnon ostoon.
Vierailija kirjoitti:
Minå olen professori ja lapsuudenperheeni oli köyhä - mutta kyllä kuottuurista kiinnostunut. Se vaikutti.
MUTTA myönnän kyllä, että akateemisessa maailmassa kilpailu on niin kova ja työsuhteet/apurahat niin lyhyitä ja epävarmoja, että köyhän on vaikea sitä sietää. Riskinottoa helpottaa paljon, jos on takaporttina omaa varallisuutta, jolla selviää mahdollisten työttömyyskausien ja rahoituskatkojen yli. Ja riskin otto on tieteessä kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, koska varman päälle pelatessa voi kyllä onnistua kehittämään jostain jo keksitystä jutusta jonkun vähän entistä paremmin toimivan vimpaimen, mutta ei siitä juuri koskaan synny mitään uutta.
Siksi uskon kyllä että varallisuustausta vaikuttaa menestykseen akateemisessa maailmassa. Ja siksi minäkin sijoitin jo parikymppisenä kaiken sen mikä ei mennyt aivan pakolliseen elämiseen, ja vaikka se lapsuudenperheeni oli köyhä, minä en ole.
Tämäkin riippuu alasta. Omalla alalla tutkimusrahoitus on kunnossa, joten lukemattomista pätkäsopimuksista huolimatta en ole ollut 30 vuoteen työtön työnhakija. Se, etten itse halunnut lähteä perustamaan tutkimusryhmää ja rahoitusrumbaan, oli rationaalinen valinta. Turha lähteä stressaamaan, kun työtä tarjotaan asiantuntemuksen vuoksi. Lisäksi ei ole varsinaista opetusvelvollisuutta, vaikka konsultoin lukuisille tahoille.
Vierailija kirjoitti:
Olen köyhästä duunariperheestä. Aina kotona tähdennettiin opisekelun tärkeyttä, ja kun se ei Suomessa edes ole rahakysymys. Joissain maissa maksetaan 30-vuotiaaksi opintovelkoja. Sen jälkeen toki alkaa jäädä rahaa esim. asunnon ostoon.
Minulla myös amistaustaiset vanhemmat. Perustason toimihenkilö ja käytännössä kotiäiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempaa suomea olisi:
Olen myös tietoinen siitä, että yliopistolla on monia muita professoreita, jotka ovat lähtöisin vaatimattomista oloista.
Haluat parempaa suomea, ja kirjoitat "Olen myös tietoinen"?
Se ensimmäinen kirjoitus oli oikeasti monessa muussakin kohdassa selvempää ja siksi parempaa suomea, kuin tämä kapulakielistys.
Sellainen professori olet 🤗
Et kestä kritiikkiä 😂🤢
En minä sitä sinun kritisoimaasi tekstiä kirjoittanut, minä kritisoin vain sinun tekstiäsi. Pahoittelut siitä että et ymmärtänyt.
Eivätkö ainakin teologisissa tiedekunnissa opiskelevat tulevat papit ole lähtöisin säännönmukaisesti yläluokkaista ja elitistisistä perheistä?
Näistä perheistä tulevat papit sitten imevät jo lapsina itseensä tämän ylimielisyyden ja ylivertaisuusvinouman eli Dunning Krugerin ilmiön.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kuinka monta. Kuten joku jo edellä sanoi, "ilmiössä" on enemmän kyse arvomaailmoista, joita lapset omaksuvat vanhemmiltaan - akateemiset herkemmin kannustavat myös lapsiaan tälle tielle, kun taas pienituloisessa perheessä saatetaan arvostaa toimeentulon turvaamista mahdollisimman nopeasti. Ja osittain myös siitä, että esimerkiksi maanviljelijän lapselle vanhempansa ammatin jatkaminen on hyvä vaihtoehto, koska oppi tulee jo lapsuudesta ja kaikki on valmiina.
Silti mahdollisuudet ns. yliopistouralle on kaikille olemassa, ja kyllä niitä tulee muistakin kuin varakkaista perheistä.
Arvomaailmat voivat vaikuttaa myös alan valintaan. Duunaritaustaiset ajautuvat helpommin konkreettisimpiin teknillisiin ja luonnontieteellisiin tieteisiin, kun ihmislähtöisissä tieteissä (humanistiset mukaanlukien kauppis ja oikis) on yliedustus bättre folkkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempaa suomea olisi:
Olen myös tietoinen siitä, että yliopistolla on monia muita professoreita, jotka ovat lähtöisin vaatimattomista oloista.
Haluat parempaa suomea, ja kirjoitat "Olen myös tietoinen"?
Se ensimmäinen kirjoitus oli oikeasti monessa muussakin kohdassa selvempää ja siksi parempaa suomea, kuin tämä kapulakielistys.
Sellainen professori olet 🤗
Et kestä kritiikkiä 😂🤢
En minä sitä sinun kritisoimaasi tekstiä kirjoittanut, minä kritisoin vain sinun tekstiäsi. Pahoittelut siitä että et ymmärtänyt.
Vaikutat tyhmältä. ÄO varmaan sulla 76. 😂🤣
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin riippuu alasta. Omalla alalla tutkimusrahoitus on kunnossa, joten lukemattomista pätkäsopimuksista huolimatta en ole ollut 30 vuoteen työtön työnhakija. Se, etten itse halunnut lähteä perustamaan tutkimusryhmää ja rahoitusrumbaan, oli rationaalinen valinta. Turha lähteä stressaamaan, kun työtä tarjotaan asiantuntemuksen vuoksi. Lisäksi ei ole varsinaista opetusvelvollisuutta, vaikka konsultoin lukuisille tahoille.
Ymmärrän valintasi perusteet, mutta kriteerini menestymiselle ovat eri kuin sinun. Valintasi olla perustamatta omaa tutkimusryhmää saattaa hyvinkin olla stressitön ja taloudellisestikin ihan kohtuullisen kestävä, mutta käytännössä se estää sinua koskaan tulemasta professoriksi tai edes alasi laajuudessa merkittäväksi tutkijaksi. Toivottavasti olet tehnyt valintasi tästä tietoisena - ihan liian paljon kun näkee tästä katkeroituneita ihmisiä, jotka eivät tajunneet valintojensa seurauksia ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin riippuu alasta. Omalla alalla tutkimusrahoitus on kunnossa, joten lukemattomista pätkäsopimuksista huolimatta en ole ollut 30 vuoteen työtön työnhakija. Se, etten itse halunnut lähteä perustamaan tutkimusryhmää ja rahoitusrumbaan, oli rationaalinen valinta. Turha lähteä stressaamaan, kun työtä tarjotaan asiantuntemuksen vuoksi. Lisäksi ei ole varsinaista opetusvelvollisuutta, vaikka konsultoin lukuisille tahoille.
Ymmärrän valintasi perusteet, mutta kriteerini menestymiselle ovat eri kuin sinun. Valintasi olla perustamatta omaa tutkimusryhmää saattaa hyvinkin olla stressitön ja taloudellisestikin ihan kohtuullisen kestävä, mutta käytännössä se estää sinua koskaan tulemasta professoriksi tai edes alasi laajuudessa merkittäväksi tutkijaksi. Toivottavasti olet tehnyt valintasi tästä tietoisena - ihan liian paljon kun näkee tästä kat
Niin, en edes halua proseforriksi tai tutkijaksi. Silti monet eturivin tutkijat kysyvät mielipiteitäni ja neuvojani teknisten toteutusten osalta.
Isä ja äiti oli pienviljelijöitä. Tein elämäntyöni yliopistossa. Nyt eläkkeellä.
Mieheni isä oli talonmies ja äiti työskenteli kaupan kassalla. Mieheni tekee yhä tutkimustyötä.
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö ainakin teologisissa tiedekunnissa opiskelevat tulevat papit ole lähtöisin säännönmukaisesti yläluokkaista ja elitistisistä perheistä?
Näistä perheistä tulevat papit sitten imevät jo lapsina itseensä tämän ylimielisyyden ja ylivertaisuusvinouman eli Dunning Krugerin ilmiön.
Pappien ylimielisyys muita ihmisiä kohtaan on kyllä aivan omaa luokkaansa. He vain osaavat kätkeä tämän halveksuntansa lipevään ja ulkokultaiseen teatteriin.
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö ainakin teologisissa tiedekunnissa opiskelevat tulevat papit ole lähtöisin säännönmukaisesti yläluokkaista ja elitistisistä perheistä?
Näistä perheistä tulevat papit sitten imevät jo lapsina itseensä tämän ylimielisyyden ja ylivertaisuusvinouman eli Dunning Krugerin ilmiön.
Jos vanhempi on pappi (kieltämättä teologisessa on monia opiskelijoita, joilla on se tilanne), ei se todellakaan tarkoita sitä, että lapsuudenperhe olisi yläluokkainen ja elitistinen. Tuo on verrattavissa lähinnä siihen, että vanhempi olisi lukion opettaja - paitsi että lukion opettajalla on usein parempi palkka.
Ehkä piispan lasten voi jo sanoa tulevan yläluokkaisesta perheestä, mutta kun Suomessa ei ole kovin monta piispaa, ei noista perheistä myöskään tule yhteensä kovin monta opiskelijaa.
Minå olen professori ja lapsuudenperheeni oli köyhä - mutta kyllä kuottuurista kiinnostunut. Se vaikutti.
MUTTA myönnän kyllä, että akateemisessa maailmassa kilpailu on niin kova ja työsuhteet/apurahat niin lyhyitä ja epävarmoja, että köyhän on vaikea sitä sietää. Riskinottoa helpottaa paljon, jos on takaporttina omaa varallisuutta, jolla selviää mahdollisten työttömyyskausien ja rahoituskatkojen yli. Ja riskin otto on tieteessä kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, koska varman päälle pelatessa voi kyllä onnistua kehittämään jostain jo keksitystä jutusta jonkun vähän entistä paremmin toimivan vimpaimen, mutta ei siitä juuri koskaan synny mitään uutta.
Siksi uskon kyllä että varallisuustausta vaikuttaa menestykseen akateemisessa maailmassa. Ja siksi minäkin sijoitin jo parikymppisenä kaiken sen mikä ei mennyt aivan pakolliseen elämiseen, ja vaikka se lapsuudenperheeni oli köyhä, minä en ole.