Lue keskustelun säännöt.
Miksi minun äitini tekee näin? Ilkeys satuttaa
08.09.2024 |
Osaako joku psykologiaa tunteva kertoa mistä tämä johtuu. Minulla on 3v lapsi. Äitini eli lapsen mummu haluaa kaikin tavoin alentaa minua äitinä. Ihan siitä asti kun lapsi oli vauva, on arvostellut minun tapaani hoitaa lasta. Aina tapaamme, äitini ikään kuin pelastaa lapseni edes hetkeksi minun huonolta kohtelulta. Olen aina pukenut lapsen väärin ja antanut vääränlaista ruokaa. Äiti moittii minua lapsen kautta, puhuu lapselle miten tykkäsitkään tästä mummun tekemästä kiisselistä, on se harmi kun äitisi ei tällaista tee. Tuntuu että on joku äidin päiväuni että minä surkeana ja laiskana istun sormi suussani kotona enkä osaa tehdä ruokaa tai hoitaa lasta. Sitten lapsi rakastaa mummua enemmän kun mummu osaa.
Äiti "järkyttyy" pienistäkin virheistä jotka huomaa lapsessani (esim uhmaikäinen joka välillä itkee ja huutaa) ja syyttää että olen kasvatustavoillani ne aiheuttanut. Myös kotiin lähteminen äidin luota on suorastaan huolestuttavaa kun äiti takertuu lapseen. Siinä missä yleensä ihmiset heiluttavat ovelta hyvästit, äidin on pakko saatella lapsi autoon lähes itku kurkussa hänen kädessään roikkuen, ja jopa autostani äiti arvostelee kaiken mikä on pielessä. Auto ei ole turvallinen ja lapsen turvaistuin ei ole sopiva, siinä on lapsen kuulemma huono istua ahtaasti. Voisin ymmärtää tuon roikkumisen vähän helpommin jos asuisimme toisella puolella Suomea, mutta asumme puolen tunnin matkan päässä ja olemme yleensä nähneet useamman kerran kuukaudessa. Nyt kyllä olen alkanut ottaa etäisyyttä, mulla on alkanut todella tulla mitta täyteen tuota kohtelua. Mitään syytä en näe arvostelulle, olen aina hoitanut asiani hyvin ja pärjännyt itsenäisesti toistakymmentä vuotta ennen lapsen syntymää. Mitä tää on ja voiko tätä saada jotenkin loppumaan?
Kommentit (64)
Isäni oli aikamoinen ivaaja.
Ensimmäisen kerran kun omaa lastani leikkisästi ivasi, niin sanoin, että meidän lasta ei kohdella noin.
Lopetti siihen. Ymmärsi.
Jos äitisi on yhtään tuota käyttäytymistään miettinyt, niin se auttaa, että kerrot.
Ole rohkea. Oman lapsen puolesta on helpompi nousta puolustamaan ja siinä samalla puolustat itseäsi ja teet selväksi teidän säännöt.
Voi olla, ette itkulta välty. Se on tunteiden väylää.
Suutu ihan hyvällä omallatunnolla.
Olet joutunut kokemaan ikävää asioita, mutta se ei ole tuomio. Se voi olla mahdollisuus.
Äitisi on kenties ja oletettavasti elänyt tuollaisen samanlaisen kohtelun alla.
Sen perinteen voi katkaista. Ei tarvitse katkaista välejä. Voi oppia ja opettaa ja opetella uutta. Jokainen sukupolvi opettaa jotakin. Me opimme.
Ole rohkea. Olet arvokas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini äiti oli juuri tuollainen äitiäni kohtaan. Osa arvostelusta oli kyllä ihan paikallaan, mutta liika on liikaa. Äitini ei juurikaan vieraillut äitinsä luona, kun ehkä kerran vuoteen. Äitini äiti jäi minulla etäiseksi, kuoli kun oli alle 7 -vuotias. Muistan kuitenkin tuon arvostelun noilta käyntikerroilta ja se tuntui jo lapsesta pahalta.
Ehkä äitisi äiti on käyttäytynyt samalla lailla ja äitisi luulee, että se juuri on mummojen oikea käyttäytymismalli. Puhu äidillesi, perusyele kantasi. Kai puhetta kuitenkin ymmärtää äitisikin.
Mitä mieltä lapsen isä on anoppinsa käytöksestä?
Vierailija kirjoitti:
Asiaan ei ole kuin yksi mahdollinen ratkaisu. Älä tapaa äitiäsi.
Nimenomaan näin. Tuollaiseen on pidettävä etäisyyttä. Kyse on rajojen asettamisesta. Onko mummo ehkä muuten kateellinen sinun elämästäsi? Sinussa ja sinulla voi olla jotain sellaista mistä hän kokee itse jääneensä paitsi. Katkeruus voi näyttäytyä noinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä äitisi äiti on käyttäytynyt samalla lailla ja äitisi luulee, että se juuri on mummojen oikea käyttäytymismalli. Puhu äidillesi, perusyele kantasi. Kai puhetta kuitenkin ymmärtää äitisikin.
Aina kiusaajien kohdalla vedotaan heidän historiaansa ja saamaansa kovaan kohteluun.
Päinvastoin huonoa kohtelua sietänyt tietää miten pahalta se tuntuu eikä tee niin itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaan ei ole kuin yksi mahdollinen ratkaisu. Älä tapaa äitiäsi.
Nimenomaan näin. Tuollaiseen on pidettävä etäisyyttä. Kyse on rajojen asettamisesta. Onko mummo ehkä muuten kateellinen sinun elämästäsi? Sinussa ja sinulla voi olla jotain sellaista mistä hän kokee itse jääneensä paitsi. Katkeruus voi näyttäytyä noinkin.
Hmmm, keskustelu ei ole vaihtoehto? Tämä on kummallinen toimintatapa palstalla. Välit poikki vaan heti. Ei näin. Ensin pitää yrittää rauhallisesti keskustella ja kertoa tunteistaan ja toiveistaan, ja kuunnella myös toista osapuolta! Voi olla, että se yhteinen sävel sieltä löytyy, ja on jotain, mitä toinen ei ole osannut ajatella. Ajatustelnlukijoita kun ei olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaan ei ole kuin yksi mahdollinen ratkaisu. Älä tapaa äitiäsi.
Nimenomaan näin. Tuollaiseen on pidettävä etäisyyttä. Kyse on rajojen asettamisesta. Onko mummo ehkä muuten kateellinen sinun elämästäsi? Sinussa ja sinulla voi olla jotain sellaista mistä hän kokee itse jääneensä paitsi. Katkeruus voi näyttäytyä noinkin.
Hmmm, keskustelu ei ole vaihtoehto? Tämä on kummallinen toimintatapa palstalla. Välit poikki vaan heti. Ei näin. Ensin pitää yrittää rauhallisesti keskustella ja kertoa tunteistaan ja toiveistaan, ja kuunnella myös toista osapuolta! Voi olla, että se yhteinen sävel sieltä löytyy, ja on jotain, mitä toinen ei ole osannut ajatella. Ajatustelnlukijoita kun ei olla.
Persoonallisuushäiriöisen ja/tai alhaisen äo:n omaavien henkilöiden kanssa on mahdotonta keskustella, he eivät näe kuin oman kantansa ja siihen ei muuta mahdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaan ei ole kuin yksi mahdollinen ratkaisu. Älä tapaa äitiäsi.
Nimenomaan näin. Tuollaiseen on pidettävä etäisyyttä. Kyse on rajojen asettamisesta. Onko mummo ehkä muuten kateellinen sinun elämästäsi? Sinussa ja sinulla voi olla jotain sellaista mistä hän kokee itse jääneensä paitsi. Katkeruus voi näyttäytyä noinkin.
Hmmm, keskustelu ei ole vaihtoehto? Tämä on kummallinen toimintatapa palstalla. Välit poikki vaan heti. Ei näin. Ensin pitää yrittää rauhallisesti keskustella ja kertoa tunteistaan ja toiveistaan, ja kuunnella myös toista osapuolta! Voi olla, että se yhteinen sävel sieltä löytyy, ja on jotain, mitä toinen ei ole osannut ajatella. Ajatustelnlukijoita kun ei olla.
Sanotko noin myös jos siskosi kertoisi samaa käytöstä puolisostaan? Että puoliso haukkuu ja vähättelee aina kun ovat kahden. "Kerro sille tunteistasi ja yritä ymmärtää. Kyllä teidän pitää joulu viettää yhdessä, on kumminkin joulu vaikka puolisosi onkin ollut ilkeä vuosikausia!"
Äitisuhde on ihmissuhde siinä missä muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on arvovaltaongelma ja kommunikaatio-ongelma.
Äidillä on jonkinlainen tarve olla lapselle tärkeämpi, mutta hän ei tee sitä positiivisen kautta (leikki, huomio) vaan negatiivisen kautta (kiusaa sinua, kunnes vaikutat huonommalta äidiltä kuin hänen pikkiriikkiset ponnistelun tapaisensa isoäidin roolissa).
Jos haluat, niin teillä on yhtä kauan aikaa ratkaista ongelma kuin missä ajassa lapsi oppii käymään mummolla itsenäisesti.
Sen jälkeen aika lailla harva lapsi tahtoo vierailla ihmisen luona, joka mustamaalaa hänelle hänen omaa vanhempaansa. Siispä aika on sinun puolellasi ;)
Itse varmaan töräyttäisin sanat
" se on minun lapseni. Sinä olet jo kasvattamisen kokeillut etkä ole tuloksiin millään tapaa tyytyväinen, ikinä, missään asiassa. (tiivis katsekontakti ja taputa omaa rintakehääsi - sano ääneen se mitä mummopaha vihjailee) Lopeta siis se kasvattaminen. Aikasi on ohi. Äidiksi sinusta ei enää ole, ei millään tavalla eikä kenellekään.Ole mukava mummo JOS EDES SEN OSAISIT."
Tai sitten olet passiivisaggressiivinen ja alat kysellä, kuka lapsen äiti on ja kokeeko mummo olonsa äidilliseksi haukkuessaan tytärtään ja kenen äiti hän luulee olevansa, kun tyttärensä tolleen hylkää.
Laita mummeli ruotuun. Ne voi hurahtaa etenkin ensimmäisen lapsenlapsen myötä. Normaalia, joskin valitettavaa.
En osaa mitään erityistä analyysiä antaa äitisi käytöksestä, mutta rajatonta se ehdottomasti on. Ja todella ikävää.
Käytännön vinkin haluan kuitenkin antaa pohdittavaksi. Jotkut ovat sitä mieltä, että äitiä ei enää kannata nähdä laisinkaan, mutta minusta olisi järkevämpää kokeilla ensin terveiden rajojen vetämistä. Äidin näkemisen lopettaminen kokoneen on aivan viimeinen keino, ensin tietysti on hyvä yrittää ratkaista ongelmia, että lapsi saa nähdä isoäitiään. Tietysti tekee hyvää ottaa etäisyyttä.
Oman äidin kanssa sain hyvien rajojen avulla vastaavan käytöksen vasta kolmekymppisenä pois kuvioista -- oman äitini käytös ei tosin ollut noin räikeää.
Rajojen vetämisessä on ehdottoman tärkeää, että olet jämäkkä, mutta erittäin rauhallinen ja kohtelias. (Tiedän että rajojen vetäminen ärsyttää, mutta älä anna hänen nähdä sitä). Rajoja tallovan ihmisen kanssa ei kannata hermostua, että viesti menee perille. Viesti: sinä toimit väärin ja ylität rajani, minä en siedä sitä, tämä on minun elämäni ja päätökseni, sinulta ei kysytty asiasta. Huutaminen ja kitiseminen tavallaan vähentää sinun auktoriteettiasi, kun sanot asioista.
Esimerkkejä:
"Puen lapseni, kuten lapsen äitinä parhaaksi näen, jos en kysy mielipidettäsi, sinun ei tarvitse kommentoida vaatteita"
"Kiva kun tekemäsi kiisseli maistuu lapselle. En kuitenkaan halua, että vertailet lapseni edessä meitä kahta"
"Olen lapsen äiti ja päätän tästä itse, ole ystävällinen ja kunnioita päätöstäni"
Jos tällä linjalla jatkaa, äitisi saattaa ottaa koppia -- kokeilun arvoista. Jos ei toimi, niin sitten on jostain isommasta asiasta kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuisi jos puhuisit äidillesi asiasta? Onko arvostellut ennen lapsen syntymää?
On tietenkin arvostellut minua aina. Luulin että se oli jo loppumassa kun aikuistuin ja emme viettäneet niin paljon aikaa yhdessä. Lapsen syntymä vei arvostelun ihan uudelle tasolle. Monesti olen asioista yrittänyt sanoa ja äiti yleensä kieltää kaiken, raivostuu tai alkaa itkemään ja sanoo kuinka kehtaan vanhempaa ihmistä kiusata. En halua omaa lastani altistaa myöskään tällaiselle käytökselle. Ap
Anna raivostua ja huutaa. Äitisi luultavasti tekee niin koska tietää että voi kontrolloida sinua raivostumalla tai heittäytymällä marttyyriksi. Koita opetella olematta reagoimatta siihen. Lähde lapsesi kanssa kotiin näissä tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini äiti oli juuri tuollainen äitiäni kohtaan. Osa arvostelusta oli kyllä ihan paikallaan, mutta liika on liikaa. Äitini ei juurikaan vieraillut äitinsä luona, kun ehkä kerran vuoteen. Äitini äiti jäi minulla etäiseksi, kuoli kun oli alle 7 -vuotias. Muistan kuitenkin tuon arvostelun noilta käyntikerroilta ja se tuntui jo lapsesta pahalta.
Olisi muuten vaan mielenkiintoista tietää, mikä arvostelusta oli paikallaan? Minusta alle 7v lapsen ei ikinä tulisi kuulla kun hänen vanhempaansa arvostellaan ellei kyse nyt ole jostain väkivallasta tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mites lapsen isä?"
No ei äitini tietenkään mieheni läsnäollessa käyttäydy näin. On silloin mitä herttaisin isoäiti. Kaikki tapahtuu kun olen lapseni kanssa keskenään tapaamassa sukulaisia, niin kuin useimmiten mieheni työn takia olemme. Kai tämäkin kertoo siitä, että äitikin tietää tekevänsä väärin, kun ei muiden läsnäollessa uskalla käyttäytyä noin. Ap
Ala tavata äitiäsi vain kun miehesi on mukana. Ongelma ratkaistu!
Mun äiti oli just tollanen. Ja noi persoonallisuushäiriöiset ei muutu ikinä.
Miksi olet tekemisissä? Mitään velvollisuutta siihen ei ole, tuo tulee jatkumaan ikuisesti.
Äitisi kasvatti jo omansa. Hänen ei pidä, eikä hän saa kasvattaa sinun lastasi.
Et ole tehnyt mitään väärää.
Katkaise välit. Kerrot rauhallisesti vaikka puhelimessa, että et siedä hänen käytöstään enää.
Etkä kuuntele yhtään hänen syytöksiään, uhriutumistaan ja säälihöpinöitään.
Ottaa yhteyttä sitten sinun ehdoillaan tai ei. Mutta periksi älä anna.
Jos hän haluaa vielä kasvattaa lapsia, hankkikoot oman.
Voin kokemuksesta sanoa, että tuollaisille mummoille ei tehoa yhtään mikään, paitsi totaalinen rajanveto.
Osa pystyy heistä muuttumaan, mutta he ovat harvassa.
Elä elämääsi lapsesi kanssa rauhassa, arvostaen äitiyttäsi ja ihmisyyttäsi.
Miten ihmeessä äitisi voi kuvitella olleensa erinomainen kasvattaja ja samanaikaisesti uskoo kasvattaneensa sinut niin huonosti, ettei sinusta ole äidiksi?
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän psykologiaa tuntevana sanoisin, että sinä et ole vielä aikuistunut. Ikävää, jos lapsesi toinen vanhempi ei ole millään tavalla kuvioissa mukana vaan joudut yksinään sietämään äitiäsi.
Olet aivan oikeassa. Et todellakaan tunne psykologiaa.
Naisten kilpailua paremmuudesta. Minulla tytär, joka haluaa, joka tilanteessa osoittaa, että on kauniimpi, parempi äiti, älykkäämpi. Minulle muutoin aivan sama, mutta mietin miten tällainen alemmuuden tunteeseen perustuva itsensä korostaminen syntynyt. En ole koskaan haukkunut häntä. Pyrkinyt ansioista kehumaan. Kilpailuviettikö naisia vaivaa.
En ymmärtänyt, että tämä mummu vain haukkuisi?