Lue keskustelun säännöt.
Miksi minun äitini tekee näin? Ilkeys satuttaa
08.09.2024 |
Osaako joku psykologiaa tunteva kertoa mistä tämä johtuu. Minulla on 3v lapsi. Äitini eli lapsen mummu haluaa kaikin tavoin alentaa minua äitinä. Ihan siitä asti kun lapsi oli vauva, on arvostellut minun tapaani hoitaa lasta. Aina tapaamme, äitini ikään kuin pelastaa lapseni edes hetkeksi minun huonolta kohtelulta. Olen aina pukenut lapsen väärin ja antanut vääränlaista ruokaa. Äiti moittii minua lapsen kautta, puhuu lapselle miten tykkäsitkään tästä mummun tekemästä kiisselistä, on se harmi kun äitisi ei tällaista tee. Tuntuu että on joku äidin päiväuni että minä surkeana ja laiskana istun sormi suussani kotona enkä osaa tehdä ruokaa tai hoitaa lasta. Sitten lapsi rakastaa mummua enemmän kun mummu osaa.
Äiti "järkyttyy" pienistäkin virheistä jotka huomaa lapsessani (esim uhmaikäinen joka välillä itkee ja huutaa) ja syyttää että olen kasvatustavoillani ne aiheuttanut. Myös kotiin lähteminen äidin luota on suorastaan huolestuttavaa kun äiti takertuu lapseen. Siinä missä yleensä ihmiset heiluttavat ovelta hyvästit, äidin on pakko saatella lapsi autoon lähes itku kurkussa hänen kädessään roikkuen, ja jopa autostani äiti arvostelee kaiken mikä on pielessä. Auto ei ole turvallinen ja lapsen turvaistuin ei ole sopiva, siinä on lapsen kuulemma huono istua ahtaasti. Voisin ymmärtää tuon roikkumisen vähän helpommin jos asuisimme toisella puolella Suomea, mutta asumme puolen tunnin matkan päässä ja olemme yleensä nähneet useamman kerran kuukaudessa. Nyt kyllä olen alkanut ottaa etäisyyttä, mulla on alkanut todella tulla mitta täyteen tuota kohtelua. Mitään syytä en näe arvostelulle, olen aina hoitanut asiani hyvin ja pärjännyt itsenäisesti toistakymmentä vuotta ennen lapsen syntymää. Mitä tää on ja voiko tätä saada jotenkin loppumaan?
Kommentit (64)
En minä ainakaan katsoisi tuollaista käytöstä hetkeäkään. Jollei osaa käyttäytyä saati edes ymmärrä sitä, saisi pysyä kaukana minusta ja lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja nyt olet sitten tietty narsistiäidin uhri? Lopeta heti! Äitisi on sinutkin kasvattanut ja tietää, mistä puhuu. Pyydä anteeksi äidiltäsi ja noudata hänen neuvojaan. Hän tietää kokemuksesta, millainen sinä olit.
Minun mielestä tämä nuori äiti on oikeammassa. Jotkut äidit ovat rasittavia lapsilleen, nostavat itsensä jalustalle. Eivät osaa kannustaa.
Eräs vaihtoehto on tietysti se, että tästä lähtien tapaatte vain sinun ja lapsen kodissa. Ilmoitat vain asian, et ryhdy kinastelemaan tai inttämään, voit lisäksi vaikka jättää hänelle päivämäärän ja kelloajan tai alatte pitää "vierailuvihkoa", mihin kirjaatte päivät ja kelloajan, jolloin tulette häntä noutamaan tms. Valmistat ruoat ennakkoon, esittelet teidän omia mieliruokia ja kotiasi ystävällisesti ja ylpeydellä, olethan nyt elänyt omaan tyyliisi omaa elämääsi, joka saattaa olla sitten kuitenkin äidillesi vierasta.
Pointti on se, että olet nyt omalla maaperällä ja äitisi on vieraana ja vieras ei voi käyttäytyä huonosti tai viet hänet kotiisi. Ehkä hän oppii kuuntelemaan sinua ihan eri tavalla, kun nyt otat ohjat.
Vanheneva ihminen voi yksin ollessaan kuvitella kaikenlaista, alkaa pelätä ja kauhistella, varsinkin, jos lukee lehtiä kaikenlaisista lapsista ja nuorista ja huolestuu tietysti suunniltaan. Sitten ovat tietenkin vielä erilaiset vaivat ja sairaudet, jotka voivat vaikuttaa voimakkaasti käytökseen jo esiastevaiheessa. Monet nukkuvat huonosti tai lääkkeet voivat vaikuttaa tms.
Siirrytte siis aivan uuteen tapaan eli tapaatte vain sinun kodissasi. Samalla voit tarjota hänelle lämpimän ruoan ja kahvit, seurustelette ja puhutte vain mukavia asioita toistaiseksi, niin keskinäinen suhteennekin paranee ihan huomaamatta, kivuttomasti, toisianne syyttämättä ja nolaamatta. Tapaamisista tuleekin yhtäkkiä kuin kahden ystävättären lounas- ja kahvihetkiä, joissa ihastellaan pienokaisen taitoja, rupatellaan mukavia ja suunnitellaan tulevia tekemisiä.
Jätä se