Jännittääkö teitä mammografiaan meno?
Varsinkin, jos gyne on huomannut jotain. Vai meettekö vain reippain mielin?
Koska sinulla on seuraava mammo joko seulonta tai itse varattu aika?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin keväällä eka kertaa. Ihan läpihuutojuttu. Pienirintaisille toki varmasti kivuliaampi kun ei ole mitä laittaa tiskiin mutta tämmöselle rintavalle ihan helppo homma. Ei sitä kannata etukäteen jännittää.
No varmaa, jos isot rintasi ovat löysät lurppanat. Omani ovat isot, täyteläiset ja kiinteät potkupallot ja sattui niin, että itkin. Lisäksi tuli vaurio.
Itku ei todellakaan ole kaukana tuossa tutkimuksessa. Itse en pysty puristuksen aikana edes hengittämään. Ihan realismiin oma pelkoni perustuu. Olen ollut tutkimuksessa kolme kertaa. Ja lisäksi saan pelätä, että pyörryn sen session aikana, kun hoitajakaan ei ole koppia ottamassa (tehdään seisaalleen), vaan siellä kauempana säteilyä paossa. Varmaan kiinteärintaisten ongelma noin yleisesti. Itselläni ei ole mitkään "potkupallo"-kokoiset.
Minulla on kiinteät rinnat, vaikka olen yli 50v. joten ensi kerralla ultraan.
No en jännitä. Haluaisin suoraan ultran, kun mammosta ei mitään kuitenkaan selviä ja joka hemmetin kerta pitää mennä vielä erikseen ultraan. Mulla on liian tiivitt rinnat eikä pelkkä mammo riitä.
Vierailija kirjoitti:
Kävin keväällä eka kertaa. Ihan läpihuutojuttu. Pienirintaisille toki varmasti kivuliaampi kun ei ole mitä laittaa tiskiin mutta tämmöselle rintavalle ihan helppo homma. Ei sitä kannata etukäteen jännittää.
Olen eri mieltä. Itselläni on isot rinnat (E-kuppi) ja mammografia on tosi tuskallista. En meinaa pystyä olemaan siinä litistettävänä ja pakko puhallella ja väliin äännelläkin, kun käy niin sietämättömäksi.
Ei jännitä, kun perun aina minulle varatun ajan. Kerran elämässäni, en mene enää tissinlitistykseen.
En myöskään papaan, ärsyttää ne kysymykset, kun en todellakaan muista kuukautisista mitään.
Ainoa mihin menisin on silmänpohjankuvaus, mutta kutsua ei vaan ole kuulunut eka kerran jälkeen, mistä taitaa olla jo pitkälti yli kymmenen vuotta. Diabeetikon silmät tulisi kuvata säännöllisesti
Kävin vuosi sitten ensimmäistä kertaa ja hieman jännitin sitä kipua kun niin paljon kuullut, että se sattuisi. Olin sitten tosi hämmästynyt kuinka nopea ja kivuton se itselleni oli. En jännitä seuraavaa kertaa.
No nyt on päästy muiden tissien haukkumiseen ja omien kehumiseen. Pitihän se arvata, että siihen päädytään.
Vierailija kirjoitti:
Ei jännitä, kun perun aina minulle varatun ajan. Kerran elämässäni, en mene enää tissinlitistykseen.
En myöskään papaan, ärsyttää ne kysymykset, kun en todellakaan muista kuukautisista mitään.
Ainoa mihin menisin on silmänpohjankuvaus, mutta kutsua ei vaan ole kuulunut eka kerran jälkeen, mistä taitaa olla jo pitkälti yli kymmenen vuotta. Diabeetikon silmät tulisi kuvata säännöllisesti
En minä diabeetikkona ole kertaakaan päässyt silmänpohjakuvaukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivun tähden jätän mammografiat suosiolla väliin. Menen mielummin ultrattavaksi.
Tätä suosittelen kaikille, joilla ei ole oireita. Koska mammografia on järkyttävän kivulias ja rikkoo rinnat.
Ihan hirveää paskaa. Taidat olla mies. Miten niin rikkoo rinnat?! Ei riko. Eikä suurimmalla osasta naisista ole kivuliasta, ei minullakaan.
No varmaa, jos isot rintasi ovat löysät lurppanat. Omani ovat isot, täyteläiset ja kiinteät potkupallot ja sattui niin, että itkin. Lisäksi tuli vaurio.