Miksi muualla maailmassa ei vastata kysymykseen "How are you?" Yhtä todenmukaisesti kuin suomessa?

Vierailija kirjoitti:

Koska tietyt sanat merkitsevät täällä enemmän kuin muissa maissa. Tämä on yksi lause. Yksi sana on rakkaus. Täällä sitä ei käytetä kuin harkiten. Englanninkielisissä maissa love laajennetaan tarkoittamaan suomenkielen vastinetta pitää. Tämän takia olisi hyvä, ettei omaa äidinkieltämme hävitettäisi kopiomalla muiden kielien sanontoja tänne. Tietyt sanat menettävät syvemmän merkityksensä kun niitä käytetään muuhun kuin ne alunperin on tarkoitettu.

Suomen kielen "minä rakastan sinua" on huomattavasti raskaampi ilmaus kuin englannin kielen "I love you", jota on tottunut kuulemaan musiikissa ja elokuvissa. Kenelläkään suomalaisella ei taida olla t-paitaa jos olisi "Minä sydämen kuva (rakastan) kotikaupunkiani" kuten "I love New York" logossa väitetään. Suomen kielessä jostakin asiasta tai ihmisestä tykkääminen ja pitäminen ovat tavallisempiä ilmauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eipä siihen Suomessakaan ole tapana vastata totuudenmukaisella vuodatuksella.

Mitä kuuluu? 

-no eipä kummempaa, entä ite?

Jep. Enpä tiedä missä piireissä ap pyörii, mutta olisi epätavallista jonkun alkaa valittaa tuollaiseen kysymykseen, siis jos kyseessä on ei-läheinen ihminen. Läheiselle nyt usein voi sanoa vaikka mitä.

 Ohis. Ei siihen tarvitse vastata valittamalla vaan moni kertoo yleisesti kuulumisensa. Ei kummempaa. Olen menossa kauppaan kun pitäisi ostaa maitoa. Eilen satoi niin en käynyt silloin. Tai oikeita kuulumisia. Sain vihdoinkin remontin valmiiksi. Pitkään kesti ja hermot olivat kireällä mutta hyvä siitä tuli. Jne.

Vähän sama kun yhdysvaltain sisäisellä lennolla lentoemäntä lirkutti lähes jokaiselle että mikäs on määränpää. Oli vissiin siinä välilasku jossain ja itse jatkoin vielä Suomeen jonkun toisen maan kautta, joten pysähdyksiä ainakin 4.

Olin muuten businesslyikassa, vaikka en ollut maksanut siitä. Siis laitettiin sinne. 

No kun tuli vuoroni tunnollisesti luettelin kaikki välietapit ja määränpään. Kaikki muut olivat murahtaneeet vain yhden määränpään.

Lentoemo katsoi hieman järkyttyneenä ja hämmentyneenä ja tokaisi jotain "Onpas meillä pitkä lento." Muut business ukot katsoi lehden lomasta kun olisin joku alien.

Suomessakin voidaan vastata, että:

'Kiitos kysymästä,ihan hyvinhän tässä ' ;

tai...

'kiitos,ihan hyvää kuuluu' )  

...ja vastakysymys takaisin kysyjälle ja kysymysmuodossa noin tervehtijälle  että...

Entä itsellesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän totuudenmukainen vastaaminen ole Suomessakaan "hyvien tapojen" mukaista. Kun Suomessa ei ole myöskään tapana mielistellä tai puhua tyhjää, totuudenmukainen ja informaatiosisällöltään samanarvoinen suomenkielinen vastaus tällaiseen kysymykseen on: "Kiitos kysymästä, entä itsellesi?"

Tuohan on vastaamista vastakysymyksellä eli ei sitten mitään vastausta edes sen fine sanan verran. 

Ajattele jos sanot englanniksi. Thanks for asking, and how are you?

Tämä on loistava esimerkki siitä, että oikean merkityssisällön välittämiseksi tarvitaan kulttuurierojen vuoksi usein jotain muuta kuin sananmukainen käännösvastine. Sitä paitsi tavanomainen englanninkielinenkin vastaus jatkuu välittömästi vastakysymyksellä, johon ei enää vastata.

Vierailija kirjoitti:

Suomessakin voidaan vastata, että:

'Kiitos kysymästä,ihan hyvinhän tässä ' ;

tai...

'kiitos,ihan hyvää kuuluu' )  

...ja vastakysymys takaisin kysyjälle ja kysymysmuodossa noin tervehtijälle  että...

Entä itsellesi?

Totta kai suomeksi voidaan vastata niin kuin sanot. Englanniksi on käytännössä pakkokin, suomeksi ei välttämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama kun yhdysvaltain sisäisellä lennolla lentoemäntä lirkutti lähes jokaiselle että mikäs on määränpää. Oli vissiin siinä välilasku jossain ja itse jatkoin vielä Suomeen jonkun toisen maan kautta, joten pysähdyksiä ainakin 4.

Olin muuten businesslyikassa, vaikka en ollut maksanut siitä. Siis laitettiin sinne. 

No kun tuli vuoroni tunnollisesti luettelin kaikki välietapit ja määränpään. Kaikki muut olivat murahtaneeet vain yhden määränpään.

Lentoemo katsoi hieman järkyttyneenä ja hämmentyneenä ja tokaisi jotain "Onpas meillä pitkä lento." Muut business ukot katsoi lehden lomasta kun olisin joku alien.

Olisiko pelkän määränpään sanominen ollut sinultakin riittävä vastaus?

Tylsä ihminen on sellainen, joka alkaa kertoa, kun kysytään mitä kuuluu. Usein se on vain kohtelias tervehdys, johon vastataan, kiitos hyvää kuuluu, entäs itsellesi.

Toki voi myös sanoa jos vaikka omainen on kuollut, että ei kovin hyvää kuulu, jos kysyjä on niin tuttu, että oikeasti haluaa tietää.

Mutta meillähän on rikas kieli ja on vaikka mitä mahdollisuuksia vastata riippuen siitä miten hyvin kysyjän  tuntee. Ei kannata hyvän päivän tutulle lähteä avautumaan kovin perusteellisesti.

Aikoinaan itäisessä Suomessa oli vielä tapana ja jopa sanoa toiselle, että oletpa patvinut sitten viimenäkemän (lihonut), ja ei siitäkään ollu tapana loukkaantua, kuten nykyisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessakin voidaan vastata, että:

'Kiitos kysymästä,ihan hyvinhän tässä ' ;

tai...

'kiitos,ihan hyvää kuuluu' )  

...ja vastakysymys takaisin kysyjälle ja kysymysmuodossa noin tervehtijälle  että...

Entä itsellesi?

Totta kai suomeksi voidaan vastata niin kuin sanot. Englanniksi on käytännössä pakkokin, suomeksi ei välttämättä.

Olen oppinut, että Suomessa vastataan Ei kurjuutta kummempaa, entäs sinulle. Leuhkimaan ei aleta. 

Tämä lienee muuttumaan päin, mutta Suomessa on edelleen ihmisiä, jotka eivät erota kohteliaisuusfraaseja oikeista kysymyksistä. Tätä tarkoitetaan sillä, että suomalaiset eivät osaa small talkia. Jotkuthan luulevat sen tarkoittavan puhumattomuutta. Usein se on päinvastaista käytöstä eli avautumista sopimattomissa tilanteissa. Toki on niin, että kulttuurieroja ei pitäisi arvottaa. Tämä vanha suomalainen tyyli on erilaisuutta, ei välttämättä vain huono asia. 

Aina tulee mieleen eräs täällä käyty keskustelu aiheesta. Joku mamma antoi esimerkin omasta mielestään hyvästä small talkin taidostaan. Hän voisi luemma uuden ihmisen tavattuaan alkaa kertoilla aamustaan ja siitä, miten päiväkodin pihaa ei ollut vieläkään hiekoitettu. Siis oikeasti!!! Ketä maailmassa voisi kiinnostaa? Juuri tuollainen ihminen uudessa seurueessa on puhdas painajainen. Small talk on iloista, kevyttä, joskus mielellään hieman humorististakin juttelua yleisistä asioista tai jostakin mukavasta aiheesta. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä suomalaisena ymmärrän että tuo on pelkkä kohteliaisuus kysymys, ei mikään oikea kiinnostus. Vastaan jopa suomalaisille että kuuluu hyvää, ihan sama mikä totuus on. Totuus kerrotaan vain ihan lähipiirille. 

Näin on varmasti yleensäkin.  Ei tulisi mieleenkään ryhtyä avautumaan, kun joku kysyy "mitä kuuluu". On vain streotyyppinen ajatus, että suomalaiset vastaisivat totuudenmukaisesti. Saattaa jopa olla niin, että suomalaiset varjelevat yksityisyyttään tiukemmin kuin muut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eipä siihen Suomessakaan ole tapana vastata totuudenmukaisella vuodatuksella.

Mitä kuuluu? 

-no eipä kummempaa, entä ite?

Jep. Enpä tiedä missä piireissä ap pyörii, mutta olisi epätavallista jonkun alkaa valittaa tuollaiseen kysymykseen, siis jos kyseessä on ei-läheinen ihminen. Läheiselle nyt usein voi sanoa vaikka mitä.

Paremmissa piireissä joissa sarkasmi ymmärretään ilman eri mainintaa.

"Mitäs tässä, siinähän tuo, jäitä poltellessa." tai: "No nyt kun kerran kysyit, niin heikosti menee. Auto kosahti työpaikan pihalle ja sain juuri kuulla, että vaimo ottaa eron. Rikas sukulainen kuoli muttei jättänyt mulle penniäkään. Työpaikasta puheen ollen, pomo sano juuri että ei tartte sitten enää huomenna töihin tulla. Köyttä ja rasvaa aattelin lähteä rautakaupasta hommaamaan."

Mitäs tässä, vatta ollu tänään aika löysällä.

Vierailija kirjoitti:

Koska tietyt sanat merkitsevät täällä enemmän kuin muissa maissa. Tämä on yksi lause. Yksi sana on rakkaus. Täällä sitä ei käytetä kuin harkiten. Englanninkielisissä maissa love laajennetaan tarkoittamaan suomenkielen vastinetta pitää. Tämän takia olisi hyvä, ettei omaa äidinkieltämme hävitettäisi kopiomalla muiden kielien sanontoja tänne. Tietyt sanat menettävät syvemmän merkityksensä kun niitä käytetään muuhun kuin ne alunperin on tarkoitettu.

KYLLÄ! Iso nuoli ylöspäin kauniille, aidolle ja ainutlaatuiselle Suomen kielelle!

Voithan sanoa vaikka että...

'No ihanhan menee täss niinku jäitä polttelis'

taikka...

(...vielä kansanomaisemmalla ja rehevämmällä kielellä sanoen)

'No paskaaks' täs ; kohan läjäs' kestää'...

Vierailija kirjoitti:

Voithan sanoa vaikka että...

'No ihanhan menee täss niinku jäitä polttelis'

taikka...

(...vielä kansanomaisemmalla ja rehevämmällä kielellä sanoen)

'No paskaaks' täs ; kohan läjäs' kestää'...

Lyhyempikin käy, jos haluaa pysyä asiatyylissä: "no mitäs tässä" tai "siinähän se"

Muualla valehdellaan muutenkin enemmän.

Minkä takia koko turhaa small talkia pitää edes harrastaa, kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Pelkkä terve tai hei pitäisi riittää. Nyt, kun suomessa on alkanut kasvaa tapa, ettei edes samassa kerrostalossa asuvia tervehditä vastaantullessa, niin miksi joku typerä small talk?

Vastaus on: Kas kun rikaskin vielä köyhän tunnistaa. Mitä luulet kuinka menee? En ole syönyt kahteen päivään ja asuntoa ei ole ollut kolmeen kuukauteen. Mites itselläsi? Vaivaako porvaria närästys lihapatojen ääressä? No, ohi se menee kunhan käyt saunassa ja painat pääsi höyhentyynylle. Mikäs noin yskittää? Onko kurkku ärtynyt sikareista ja konjakista? Mutta pitää mennä. Leipäjono ei ole yhtä kauan auki kuin rotariklubin ravintola.