Voisiko joku nainen auttaa mitä tehdä, kun pitkäaikainen naisystävä alkoi yhtäkkiä angstaamaan
Olen edelleen järkyttynyt, kun eilen naisystävä kertoi ettei pysty ja tarvitsee aikaa koska ahdistus ja angstaaminen. Avaan hieman taustaa suhteestamme. Vuoden ollaan asuttu yhdessä, asunto on minun ja menot olemme jakaneet tasapuolisesti toisiamme kunnioittaen niin ettei kumpikaan ole niskan päällä eikä altavastaajana. Yhdessä on kaikki sovittu ja tää on toiminut hyvin, jopa kihloista ja häistä on puhuttu ILMAN painostusta. Eilen naisystävä pudotti pommin kesken romanttisen kotitreffi-illan ettei hää just nyt pysty tähän ja itkien tunnusti kaiken olevan liikaa. Tarttee aikaa miettimiseen ja pään selvittämiseen. Tässäkö tämä suhde oli? Minulla ei ollut tietoakaan naisystävän tunteista ja riitoja ei ole ollut tai muuta sellasta.
Leffa jäi kesken ja naiseni vaan kylmästi ilmoitti viettävänsä viikonlopun toisaalla ja angstaten pakkasi kassinsa. Tänä aamuna puhelimeen kilahti viesti naisystävän kaverilta, että kaikki suht ok, hän on täällä, ei hätää ja älä murehdi. Suhteen alussa oli vaihe, joka aiheutti samanlaista ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta naiselleni, mutta tuin sanoen, että minulle hän riittää just tollaisena ja rakastan ilman hienoja koulutuksia ja paksua palkkapussia. Voiko tää nyt olla tota samaa? En halua luopua naisestani, koska kerrankin oon löytänyt ihmisen, joka on samalla viivalla ajatusten, arvojen ja tulevaisuuden suunnitelmien suhteen. Rakastan aidosti ja välitän, joten en minä tällasta odottanut.
Mistä tää voisi johtua?
Kommentit (34)
Kuulostaa siltä, että naisella on jotain omia epävarmuuksia taikka epäilyksiä suhteestanne. On varmasti hyvä antaa hänelle aikaa prosessoida asioita, Mutta toki jossain vaiheessa on tärkeää että hän pystyy kertomaan sinulle mistä on oikeasti kyse. Ei ole reilua, jos toinen epäröi suhdetta, eikä kerro sinulle. Toisaalta on hyvin luonnollista että esim sitoutuminen saattaa mietityttää - joillekin tämä on isompi asia kun toisille. Eli ole kärsivällinen, mutta muutaman on päivän sisällä olisi reilua, että pystytte juttelemaan avoimesti siitä mistä tässä on kyse. Että onko kyse jostain omasta epävarmuudesta, vaiko siitä että hän ei ole varma tunteistaan.
Hetkellinen uskonpuute hällä. Menee varmasti ohi.
Tsemppiä!!!!!
Minulla tuollaista tuli aiemmassa pitkässä parisuhteessa, kun olin jo suunnitellut eroa, mutta en vaan vielä ollut puhunut siitä. Vähitellen menin kauemmas ja tunnetasolla olin jo eronnut, kunnes myös fyysisesti sen tein. Tätä oli edeltänyt kyllä jo on-off-suhteilua, kunnes loppu tuli lopullisesti ystävien ja perheen tukemana.
Kuullostaa että hänellä on toinen kiinnostuksen kohde tai ei ole alunperinkään varmuudella halunnut tai sovelias seurustelemaan (kanssasi). Tätä vain on hirveän vaikea myöntää itselle ja vielä vaikeampi toiselle. Varaudu suhteen päättymiseen. Voit jopa ehdottaa tätä itse, jolloin näet tarttuuko hän empimättä siihen vai hätääntyykö ja kipittää luoksesi. Varmuudella pääset hänestä jos nyt alat roikkua ja painostaa epätoivoisena.
Ihastuneempi osapuoli ei usein huomaa lainkaan mitään pakittelua, jota on voinut olla pitkään jopa alunpitäenkin. Luulee että luonne vain sellainen vähän haastava. Rakastunuthan ei yleensä tarvitse mitään omaa aikaa ja taukoja suhteesta eikä ole empiväinen sitoutumisen suhteen.
Kuulostaa tosiaankin siltä, että olette aivan eri maailmoista. Vaikka tuntuu siltä, että puhutte samaa kieltä, ette kuitenkaan ehkä puhu, koska ilmeisesti sinulla on korkeampi koulutus ja hänellä ei, elämäntapanne voivat olla aivan erilaiset, lapsuudenperheenne ja kaveriporukkanne aivan eri maailmasta tai jotain sellaista. Hän on voinut yrittää yrittämästä päästyäänkin olla samanlainen puheiltaan ja käytökseltään, mutta nyt tuli stoppi, hän ei enää pysty siihen tai ei ole valmis sitoutumaan näin erilaiseen elämään. Senhän hän huomasi jo alussa, mutta näki kuitenkin edut eikä osannut luopua?
Aina on vielä sekin mahdollisuus, että menneisyydessä on jotain, jota hän piilottelee ja pelkää sen paljastuvan.
Miten arvelit kenenkäään täysin ulkopuolisen osaavan sanoa miksi häntä ahdistaa?
Tyhjästähän se ei varmasti tule, jotain on sanottu tehty tai jotain on jäänyt epäselväksi välillenne. Olet ehkä olettanut liikaa, pitänyt itsestään selvyytenä? Oletko edennyt asioissa nopeammin kuin hän?
Ehkä hän on epävarma eikä tiedä tahtooko samaa kuin sinä? Onko hänellä ollut mahdollisuutta ilmaista omaa tahtoaan vai oletko sinä ollut varma teidän molempien puolesta?
Selvästi hänellä nyt on paniikki koska tuntee ehkä että aisoita viedään eteenpäin ja suuntaan josta hän ei vielä ole varma. Ehkä koko homma on alkanut arveluttaa. Kun ei tiedä minkälainen dynamiikka teidän välillänne on, sitähän on mahdotonta kenenkään ulkopuolisen tietää, ei voi sanoa mitään.
Tuo että hän karkaa ystävän luo miettimään kielii aika selvästi siitä että hän tarvitsee etäisyyttä ja välimatkaa saadakseen rauhassa miettiä ja harkita. Ja se onkin viisasta jos tilanne on se että hän tuntee olonsa epävarmaksi ja pelkää tulevan sa ylikävellyksi.
Enpä ainakaan minä osaa sanoa muuta kuin että rehellinen rauhallinen avoin keskustelu. Ei syyttelyä eikä haukkumista. Kummallakin puheenvuoro . Kummallakin tilaa ja rauha kertoa suoraan mitä ajattelee ja mistä kenkä puristaa.
Jos saatte asianne puhuttua ja jatkatte, ajattelisin että edetkää rauhallisemmin ja niin ettei kumpikaan (hän) tunne painetta joutua tekemään jotain mitä ei oikeasti sisimmässään halua. Teitä on kaksi suhteessa, kumpikin yhtä tärkeä.
Aloittaja ei anna kumppanilleen tilaa hengittää. On vain yksi yksilö, me. Rakastat kumppanisi hengiltä.
Voisiko kyse olla tästä? Itse lopetin aikoinaan suhteen tuollaisen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Hälle suhde nyt ei vaan toimi yhtä hyvin kuin sulle. Sellaista se välillä on. Ei auta kuin ootella miten asiat kehittyy.
Se kehittyy niin että Ansa potkii Taunon pihalle.
Olette edenneet liian nopeasti. Anna aikaa, hän tulee takaisin jos tulee.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ei anna kumppanilleen tilaa hengittää. On vain yksi yksilö, me. Rakastat kumppanisi hengiltä.
Voisiko kyse olla tästä? Itse lopetin aikoinaan suhteen tuollaisen vuoksi.
Voi olla. Tähän viittaisi sekin, että kihloista ja häistä on puhuttu "ihan ilman mitään painostusta". Sehän on normaalitilanne, jota ei tarvitsisi erikseen edes mainita?
19 jatkaa...
Korjasin tekstiäni ja sinne jäi epäloogisuus. Ensimmäisen kerran kun mainitsen sanasi angstaaminen, se pitää tietysti ottaa tuosta ajatuksesta pois. Jäi vahingossa. Kuulen siis että välität hänestä ja suhteesta mutta angstaamis-sanassa erityisesti tulkitsen vähättelyä.