Nepsyteoriat laajenevat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet sarjamurhaajatkin luokitellaan nykyään nepsyiksi, melko kätevää. Itse pysyn tuosta porukasta mahdollisimman kaukana. Muka niin tunteellisia ja viattomia, hah. Tiedän muutamankin tapauksen jotka eivät pahemmin psykoista eroa, ovat mm. kiduttaneet eläimiä. Moni sarjamurhaajakaan ei siihen taivu!

No se onkin psykopaatti eikä mikään nepsy. Kyllä nepsy nepsyn tuntee, mutta ammattilaisille on jotenkin todella vaikea erottaa luonnevikaista ja psykopaattia nepsystä. Mikä lie ruuvi puuttuu päästä kun ovat sokeita, mutta tosiaan nepsyillä on kyky tunnistaa toisensa lähes välittömästi ihmisjoukosta.

Nepsyys on identiteetti ja vähemmistöstatus. Nepsyt ovat erilaisia mutta se on vain positiivista. Negatiivinen puhe nepsyistä on vihapuhetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pian olemme kaikki nepsyjä. Nepsyys on todella kätevä diagnoosi koska se vapauttaa ihmisen vastuusta oman käytöksensä suhteen. Aivokemia ohjaa nepsyä eikä nepsy voi siihen itse vaikuttaa.

Pystyy. Mitä enenmmän tulee ikää, sitä paremin oln oppinut keinoja jotka toimii itsellä. Esimerkiksi itse pystyn keskittymään paremmin. Olen opetelellut sen . Joskus se on ihan hiton vaikeeta, jos asia ei kiinnosta. Ja väyttävää. Mutta olen opetellut sitkeyttä ja olen periksiantamaton. Kaikkea ei voi diagnoosin taakse laittaa. Vaikka se vaikuttaa moneen asiaan, mutta ihminen voi opetella toisenlaisia tapoja. Se vie vaan enemmän aikaa.

Otit nyt sarkasmin tosissaan🙈

Mutta muuten oot kyllä oikeassa

Vierailija kirjoitti:

Pian olemme kaikki nepsyjä. Nepsyys on todella kätevä diagnoosi koska se vapauttaa ihmisen vastuusta oman käytöksensä suhteen. Aivokemia ohjaa nepsyä eikä nepsy voi siihen itse vaikuttaa.

Olipa turha kommentti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos melkein kaikilla on löydettävissä nepsypiirteitä, niin miksi edes puhutaan enää neurotyypillisestä poikkeavista, eikö se nepsyily ala silloin olla sitä neurotyypillistä. Jos jollain ei ole mitään piirteitä, niin ne on kohta vähemmistöä ja siten neuroepätyypillisiä.

Jos nepsypiirteet ovat 90% periytyviä geenimutaatiota, aivoissa oleva kehityksellisiä poikkeama, niin miten niitä piirteitä on kaikilla? 

Et ymmärrä mistä puhut. 

Se, että sun pieni mieli pystyy erottamaan helpoimman oireen, keskittymisen ja laittamaan sen janalle: osaa keskittyä-ei osaa keskittyä, ei tarkoita että kaikki ovat nepsyjä. 

 

Se oli vitsi. Mutta ilmeisesti kenelle vaan voidaan nykyään antaa diagnoosi. Sen sijaan, että mietittäisi onko esim. ympäristössä syy käytökselle, diagnosoidaan ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos melkein kaikilla on löydettävissä nepsypiirteitä, niin miksi edes puhutaan enää neurotyypillisestä poikkeavista, eikö se nepsyily ala silloin olla sitä neurotyypillistä. Jos jollain ei ole mitään piirteitä, niin ne on kohta vähemmistöä ja siten neuroepätyypillisiä.

Jos nepsypiirteet ovat 90% periytyviä geenimutaatiota, aivoissa oleva kehityksellisiä poikkeama, niin miten niitä piirteitä on kaikilla? 

Et ymmärrä mistä puhut. 

Se, että sun pieni mieli pystyy erottamaan helpoimman oireen, keskittymisen ja laittamaan sen janalle: osaa keskittyä-ei osaa keskittyä, ei tarkoita että kaikki ovat nepsyjä. 

 

Niitä piirteitä on kaikilla, mutta osalla enemmän, osalla vähemmän. 

Kuvittele jana, jonka toisessa päässä on neurotyypillinen tavis, ja toisessa päässä neuroepätyypillinen. Me kaikki asetumme siihen janalle. Neurotyypilliselläkin voi olla joku lievä nepsyoire, vaikkapa että on hajamielinen JOSKUS. Etsii avaimiaan kotona (ja myös löytää ne) ehkä kerran kuukaudessa tai harvemmin.

Kun taas janan toisessa päässä hajamielisyyttä esiintyy koko ajan, jatkuvasti, JOKAISESSA ARKIPÄIVÄN ASKAREESSA. Hukkaa kaiken, avaimet, puhelimen, lompakkonsa, käsilaukkunsa, kenkänsä, päivittäin tai jopa useita kertoja päivässä etsii näitä. Silloin se jo haittaa arkea. 

Ja tämä hajamielisyys on vain yksi esimerkki, mutta melkeinpä kaikista nepsypiirteistä, voidaan laittaa tähän janalle "normaali esiintyvyys" ja "arkea haittaava esiintyvyys". Eli kyllä, jokaisella meistä on nepsypiirteitä, mutta suurimmalla osalla meistä ne eivät haittaa arkea lainkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet sarjamurhaajatkin luokitellaan nykyään nepsyiksi, melko kätevää. Itse pysyn tuosta porukasta mahdollisimman kaukana. Muka niin tunteellisia ja viattomia, hah. Tiedän muutamankin tapauksen jotka eivät pahemmin psykoista eroa, ovat mm. kiduttaneet eläimiä. Moni sarjamurhaajakaan ei siihen taivu!

No se onkin psykopaatti eikä mikään nepsy. Kyllä nepsy nepsyn tuntee, mutta ammattilaisille on jotenkin todella vaikea erottaa luonnevikaista ja psykopaattia nepsystä. Mikä lie ruuvi puuttuu päästä kun ovat sokeita, mutta tosiaan nepsyillä on kyky tunnistaa toisensa lähes välittömästi ihmisjoukosta.

Vankilasta löytää antisosiaalisia ihmisiä, joiden kanssa ei kannata veljellä, koska tuppaavat olemaan väkivaltaisia, kun vihastuvat. Vankilasta löytyy paljon ADHD-tapauksia. Monet taparikolliset eli ammattirikolliset ovat ymmärtääkseni sosiopaatteja, ja ymmärtääkseni vankilassa on vähän Auervaaran tapaisia psykopaatteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos melkein kaikilla on löydettävissä nepsypiirteitä, niin miksi edes puhutaan enää neurotyypillisestä poikkeavista, eikö se nepsyily ala silloin olla sitä neurotyypillistä. Jos jollain ei ole mitään piirteitä, niin ne on kohta vähemmistöä ja siten neuroepätyypillisiä.

Jos nepsypiirteet ovat 90% periytyviä geenimutaatiota, aivoissa oleva kehityksellisiä poikkeama, niin miten niitä piirteitä on kaikilla? 

Et ymmärrä mistä puhut. 

Se, että sun pieni mieli pystyy erottamaan helpoimman oireen, keskittymisen ja laittamaan sen janalle: osaa keskittyä-ei osaa keskittyä, ei tarkoita että kaikki ovat nepsyjä. 

 

Se oli vitsi. Mutta ilmeisesti kenelle vaan voidaan nykyään antaa diagnoosi. Sen sijaan, että mietittäisi onko esim. ympäristössä syy käytökselle, diagn

Miksi sanot nyt vitsiksi? On ihan fakta että piirteitä nyt on kaikilla, sen ymmärtää kultakalakin. Aivokemiankin toiminta ei ole "on - off" vaan liukuva. Joillain toimii hyvin, joillain esim stressi haittaa toimintaa, joillain ei toimi oikein ollenkaan vaikka ympäristö olisi miten hyvä. 

Ja suurimmalla osalla piirteet lieviä eikä haittaa yhtään. Vasta kun alkaa haittaamaan, aletaan miettimään apua ja diagnoosia.