Kun 40 vuotta lähestyy, alkaa masentamaan naisettomuus

Muistan miten joskus 24-vuotiaana oli vielä toivon kipinä, että joskus sen kohtaisin.

Noh en ole kohdannut. 39-vuotta tulee mittariin. Poikuus on yhä tallella ja vapaa-ajan kokemukseni vastakkaisesta sukupuolesta on 0. Työajalla on tietenkin jotain kontakteja ollut. 

Masentavaa on huomata, miten sinkkumiehiä on joka paikassa vähintään tuplamäärä verrattuna naisten määrään.

Toki sinkkumiehissä taso on melkoisen vaihtelevaa. Amiksesta akateemiseen. Itse olen amk-tutkinnon suorittanut valtion virkamies. 

Kavereita on, mutta kaikki kaverit ovat perheellisiä ja jakaantuneet ympäri Suomea sekä heillä on omat menonsa. Eikä tällä ikää uusien tuttavuuksienkaan luominen ole kovin helppoa. Potentiaalinen sinkkunainenkin pitäisi tuntea etukäteen.

Joskus 5-8 vuotta sitten olin vielä semiluottavainen tulevaisuuden suhteen, mutta aika-ajoin synkkyys ja ikävät asiat tulevat mieleen.