Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen huono matematiikassa, mutta nyt olen DI
06.09.2024 |
Matematiikka on aina kiinnostanut ja olen siitä innostunut. Tykkään siitä. Olen vain siinä huono, mikä on eri asia. Opin hitaasti ja asiat on monimutkaisia ja vaikeita. DI-opinnoissa painotin matematiikkaa ja fysiikkaa, kun ne kiinnostaa.
Kommentit (267)
Sama.
Olen etsinyt jo pitkään sitä oikeaa. Haluan miehen, joka on älykäs, kunnianhimoinen ja luotettava. Joku, joka ymmärtää minua ja tukee minua elämässäni.
Olen aina ollut ihastunut insinööreihin. Heillä on jotain niin kiehtovaa, jotain sellaista, mikä vetää minua puoleensa. Haluaisin löytää miehen, joka on diplomi-insinööri. Sellainen mies olisi varmasti juuri sitä mitä olen aina etsinyt.
Haaveilen siitä, että tapaan miehen, joka osaa ratkaista monimutkaisia ongelmia ja joka on myös hellä ja huomaavainen. Diplomi-insinööri olisi varmasti sellainen mies. Hän olisi järkevä ja järjestelmällinen, mutta samalla myös hauska ja charmikas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedät, että olet kateellinen DI-miehille
Ei kannata olla kateellinen. Myönnä osasi alemman tason palvelijamiehenä.
DI tutkinossa ei kyllä vaatimukset ole helpottuneet ja laskuihin edelleen vain yksi oikea vastaus. 💪
Eri asia esim KTM puolella missä yrittäminen riittää hyväksymiseen
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin DI, joka on huono matikassa. Opettelin tentteihin tärppilaskut ulkoa ja sain niistä pisteitä vaikka mitään en ymmärtänyt. En edelleenkään tajua miten voin olla DI :D
🤗 Mutta olet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
DI tutkinossa ei kyllä vaatimukset ole helpottuneet ja laskuihin edelleen vain yksi oikea vastaus. 💪
Eri asia esim KTM puolella missä yrittäminen riittää hyväksymiseen
On huomattava ero
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Diplomi-insinöörin opinnot ovat vaativammat, teoreettisemmat ja laajemmat kuin insinöörin. Voisi sanoa (ainakin joissakin asioissa), että insinööri oppii koulussa, miten joku asiaa tehdään, kun taas diplomi-insinööri oppii taustalla olevan teorian siitä, miksi se asia pitää tehdä niin kuin se tehdään. Toki tämä on selvästi yksinkertaistettu väite eikä pidä paikkaansa kaikissa asioissa.
Helppoa. Kun tekniikan ammatista kiinnostunut tuore ylioppilas on hakemassa kouluun niin hän yleensä hakee sekä tiede- että ammattikorkeakouluun. Ne joilla on paremmat yo-paperit (ja pääsykoe sattuu menemään hyvin) valmistuvat sitten diplomi-insinööreiksi ja loput AMK-insinööreiksi. Kun työura etenee pidemälle, DIt pärjäävät keskimäärin hieman paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
DI tutkinossa ei kyllä vaatimukset ole helpottuneet ja laskuihin edelleen vain yksi oikea vastaus. 💪
Eri asia esim KTM puolella missä yrittäminen riittää hyväksymiseen
Vai ei ole helpottunut... :D
On helpottunut todella paljon. Kaikkialta on kevennetty ja helpotettu. Kursseja pilkottu naurettavuuksiin asti pienemmiksi, opintopistemääriä kasvatettu, sisältöä karsittu, tenttikysymyksiä helpotettu. Ja sitten keksittiin vielä ryhmäprojektit, jolla osaamattomat pääsevät kurssit läpi muiden työllä.
Minkäs sille voi, että typescriptinsinöörit pitää saada valmistumaan.
Mitä väärää tai virheellistä Ap:n avauksessa oli?
Se mikä siitä tekee miekenkiintoisen on, että hän väitti, ettei olisi kovin hyvä matikassa. - Itse olettaisin, että se on hänen kohdallaan vanhentunut tieto.
Mutta jos tai kun ympärillä on ja on mahdollisesti ollut jo useamman vuoden oikeasti heitä, jotka matikkaa osaavat ja hallitsevat "tavanomsista enemmän" on mahd. Itselle (tässä Ap:le) on muodostunut harha, ettei osaa kun se (matikan osaaminen) ei ole ollut sisäsyntyistä vaan pikkuhiljaa ja luultavammin kovankin työn aikaansaannosta. Ja tuo kipinä matikkaab on, ehkä syttynyt vasta myöhemmällä iällä eikä ole ollut "jo" esimerkiksi ukion kynnyksellä, jolloin osa jo tietää mihin tähtäävät ja haluavat lukio-opintojen jälkeen..
Kun taas toiset ovst kiitollisis, että voi vielä lukioajan miettiä -jos sekään riittää- mihin haluaisivat suuntautua itse; eiivätkä siksi, että esim lähipiiri odottaisi.(...)
Opiskelemisen paradoksi on myös se, minkä itse huomaan monesti on, että mitä enemmän on opiskellut sitä vähemmän voi tietää/ sanoa mitään ehdottoman varmaksi Ja yksiselitteiseksi.
Tiede on toki tässä mielessä monesti katsottu olevan armollinen mutta samalls nyös hyvin armoton kun varaamalla itselleen oikeuden erehtyä, niin sen (tieteen) jokainen asia tai ilmiö on totta ja vain totta niin kauan kuin toisin todistetaan.
Uskovainen mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Tykkäsin matikasta peruskoulussa ja lukiossa, mutta en pärjännyt kokeissa. Kirjoitin I:n pitkästä matikasta ja korotin sen A:han. Muissa aineissa pärjäsin hyvin (kirjoitin 3xL ja 2xM matikan I:n lisäksi, E:tä ei tuolloin ollut), mutta sydän silti sykki matikalle. Pääsin pääsykokeiden kautta eka yrittämällä silloiseen TTKK:hon. Valmistuin 4 vuodessa DI:ksi. Työssäni en ole peruslaskutoimituksia enempää matikkaa tarvinnut, toki analyyttistä ja loogista ajattelua senkin edestä. Onneksi pidin pääni ja hain opiskelupaikkaa kiinnostuksen enkä pelkän sen hetkisen osaamiseni perusteella. Tienaan hyvin (15 400 e/kk) ja olen ollut tyytyväinen työuraani ja hankkinut vahvaa osaamista omalla alallani.
N56
Ihmisten taso on niin heikko, että jos teekkari tekee jotain muuta kuin opiskelee niin opinnot viivästyvät. Silloin kun minä opiskelin ammattikoulussa 40v sitten pystyin ihan helposti ottamaan kuppia joka viikko ja valmistumaan silti 3 vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi verrata amisopintoja yliopistoon, vaikka kuinka haluaisit. Meinaatko että dippainssiksi valmistutaan 5 vuodessa bileiden takia? Dippainssin tavoiteaika on 3+2 ja sen mukaan opinnot menee riippumatta siitä otatko kuppia vai et.
Vierailija kirjoitti:
DI tutkinossa ei kyllä vaatimukset ole helpottuneet ja laskuihin edelleen vain yksi oikea vastaus. 💪
Eri asia esim KTM puolella missä yrittäminen riittää hyväksymiseen
Oletko milloin valmistunut? Itse olen toiminut opetustehtävissä yli 20 vuotta ja voin sanoa ihan 100 % varmuudella, että vaatimukset ovat helpottuneet huomattavasti ja tulevat edelleen helpottumaan, jos sama tahti rahoituksen ja opiskelija-aineksen suhteen jatkuu. Tämä on todella valitettavaa ja näkyy tietenkin valmistuneiden tasossa. Onneksi työ opettaa tekijäänsä.
DI mieheni on ollut töissä missä myös tavan insinöörejä, myös hänen esimiehenään. Koulutuksensa takia tienaa kuitenkin ihan hyvin. Eikä käytä töissä valkoista kauluspaitaa, pikemminkin välillä jopa haalaria (on ammatiltaan siis tarkastusinsinööri). Ei todellakaan olla mistään paremmista piireistä, vapaa-ajalla kyseinen mies näyttää lähinnä remonttireiskalta. ;)
En minäkään ollut hyvä. Tein paljon töitä matikan eteen lukiossa. Opinnot meni jo kivuttomammin. Nykysin riittää, kun osaa laskea alakoulutason matikkaa. Itsekin DI.
Sekin on ihan opittavissa oleva taito, kunhan jaksaa systemaattisesti aloittaa riittävän pienestä ja haastaa itseään vaativoittamalla harjoituksia vähitellen. Toki moni valitsee, jos keskittyminen on itselle vaikeaa, että tämä on niin veemäistä pään seinään hakkaamista, että valitsen erilaisen ammatin jossa ei tarvi keskittyä. Ja se on ihan ok. Mutta jos motivaatio on kova saada joku tietty tutkinto tai ammatti ja se vaatii keskittymistä, niin on se mahdollista oppia jos ei ole jotain asiaan vaikuttavaa neuroepätyypillisyyttä ainakin (ja niihin taas on lääkkeitä).
Rikas DI oli laittanut lahjapakettiin Fazerin sinistä ja pienen karkkipussin. Oli ihan myyty heti. Rikas elämä - täältä tullaan
Alue: Aihe vapaa
Olen valmis tekemään töitä sen eteen, että löytäisin miehen, joka on diplomi-insinööri. Käyn tapahtumissa ja verkostoidun insinöörien kanssa. Toivon, että pian tapaan sen oikean ja että meistä tulee onnellinen pari, joka jakaa elämänsä ilot ja surut yhdessä. Olen varma, että se päivä koittaa pian, ja kun sen aika tulee, tiedän, että olen löytänyt sen mitä olen aina etsinyt.