Miten jaksatte läheistä, jolla alkava muostisairaus?

Jos laittaa tv:n väärään aikaan päälle niin pitää heikossa hapessa olevaa Urpoakin kestää

Vierailija kirjoitti:

Olisin huolissani sinun kirjoitustaidosta.

*kirjoitustaidostasi

Et näköjään itsekään osaa kirjoittaa oikein.

Ei muistisairaasta ole eläjäksi. Omaltaninotin pankkikortin ja puhelimen pois niin ei pysty sotkemaan asioitaan. Joskus vien käyttö rahaa niin ostaa sitten mitä ostaa. Nytkin on jääkaappi täynnä juhlamokkaa javmädäntyneitä liha pakkauksia. Syököön niitä.

Huonosti. Itsemääräämisoikeus on sama asia, kuin heitteillejättö ja burnout läheisille. Mutta kun ei ole vielä niin pitkällä sairaus, niin ei voi mitään... 

Riippuu ihan ihmisestä, omalla 87-vuotiaalla äitilläni on alkava muistisairaus eikä ole mitenkään rasittava. On tarkkaillut muistiaan jo kymmenen vuoden ajan ja vaikeuksien ilmaantuessa hankkiutui itse lääkäriin ja lääkitys saatiin kuntoon jo varhaisessa vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Ystävä kauhistui katsottuaan tiliotetta Muistisairaan vanhuksen eristänyt hoitaja vei tämän kaikki säästöt

Samainen hoitaja sai toissa vuonna pitkän vankeusrangaistuksen vanhuksiin kohdistuneista rikoksista.

https://www.hs.fi/alueet/art-2000010679334.html

Surullista muistisairaiden hyväksikäyttö ja tuollaiset rikolliset hoitajat.

Toki ikävää, mutta yksittäistapaus eikä varsinaisesti vastaa ketjun aiheeseen.

Riippuu läheisestä, oma mummo on sairastellut tuota jo noin 2 vuotta eikä enää edes tunnista minua, mutta ei hän sentään ole vänkääjä eikä mitenkään ilkeä tms., joten ei oikeastaan haittaa. Toki toistot on vähän kuluttavia, mutta kun tietää syyn ja mummo on herttainen, niin samapa tuo.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan ihmisestä, omalla 87-vuotiaalla äitilläni on alkava muistisairaus eikä ole mitenkään rasittava. On tarkkaillut muistiaan jo kymmenen vuoden ajan ja vaikeuksien ilmaantuessa hankkiutui itse lääkäriin ja lääkitys saatiin kuntoon jo varhaisessa vaiheessa.

Tuo on ihannetapaus, olet tosi onnekas. Mun isä tajuaa kyllä että muisti heikkenee, mutta ei suostu lääkäriin. Olen yrittänyt selittää että ajoissa aloitettu lääkitys hidastaa tilannetta, eikä ne muistitestit mitään hirveitä ole, mutta ei jäärä mene lääkäriin.

Keväällä huomattiin äitin outo käytös, tehtiin huoli ilmoitus,  sattumalta kaatui ja joutui sairaalaan ja saikin kotipalvelun, ruokapalvelun, minä vien leivät, maidot ja välipalat kerran viikossa ja samalla pyykkään , pesasen lattian. Jaksan  näillä toimin nyt ihan hyvin.

Kannattaa hakeutua johonkin vertaisryhmään. Auttaa kummasti kun saa jutella muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Vähentää myös syyllisyyttä kun kuulee muidenkin kamppilevan samojen tunteiden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan ihmisestä, omalla 87-vuotiaalla äitilläni on alkava muistisairaus eikä ole mitenkään rasittava. On tarkkaillut muistiaan jo kymmenen vuoden ajan ja vaikeuksien ilmaantuessa hankkiutui itse lääkäriin ja lääkitys saatiin kuntoon jo varhaisessa vaiheessa.

Mukava kuulla tällainenkin kokemus välillä. Muistisairaus noin korkealla iällä on jo melkein sääntö eikä poikkeus. 

Meillä on tehty siten että kun on huonompia aikoja, niin läheiset kuvaa minut videolle kun vänkään ja käyttäydyn hankalasti. Sitten jos alan taas vängätä, niin näyttävät videon mitä en muista, mutta minä se siinä vänkään asiasta. Minä vähän nuorempana, mutta minä se olen. Sitten tajuan ja minulle muistutetaan että sinä isä sairastat aivojen etuotsalohkon sairautta.

Kamalinta on peittää tautia töissä, jos aiheuttaa vaaratilanteita, mutta työkkärin kanssa ei asiat hoidu ja en mielelläni mene vielä eläkkeelle ja ei vaimokaan halua tulojen putoamista ja taloudellista kurjuutta.

Muistisairauden peittäminen käy minulta leikiten, koska unohdan se uudestaan ja uudestaan. Pahinta on eksyä lähiympäristöön ja seikkailla tavallaan lapsuuden maisemissa ihan eri paikkakunnalla mielessään. Vaikeita asioita selittää mitä mun päässä tapahtuu, kun ne unohtuu. En muista kohta tätäkään viestiä ja olisi kiva tulla vastailemaan.

T; MMies 45