Miten jaksatte läheistä, jolla alkava muostisairaus?
Vänkää joka asiaa vastaan ja uudestaan ja uudestaan samat vänkäykset joka kerta kun käyn. Mikään apu ei kelpaa, lääkäriin ei suostu ja jos suostuu, ei usko labratuloksia. Lähetteet tutkimuksiin kokee rahastuksena. Ja sit jos ei saa lähetettä, valittaa kun ei tutkita.
Kommentit (32)
Huonosti jaksaa. Oma mieli pitää kovettaa ja todeta, että tällaista se nyt vaan on.
Ei toi mikään alkava enää ole, vaan jo aika edennyt.
Koen tätä juuri oman isäni kanssa. Puhuu monet asian useaan kertaan. Ja kun mainitsen siitä, niin hermostuu. Tutkimuksiin ei suostu.
Vanhuksen pitäisi periaatteessa käydä joka vuosi lääkärissä ja muistitesteissä. Äitini kävi viime vuonna. Hän on 81 v. Lievää muistin heikentymistä jo on ja kontrolli taas tänä vuonna.
Mun äiti kyllä muistaa paljon asioita aivan oikein, mutta ei tunnista läheisiään. Epäilee, että keitä vieraita täällä on.
Lisäksi haluaa nyt ihan valtavasti hoitaa pankki ym asioita, mutta ei siitä tule mitään. Soittelee joka paikkaan viranomaisille.
Alkava tai jo oleva , kyllä on omaisille raskasta , todella raskasta .
Olisin huolissani sinun kirjoitustaidosta.
Ei sitä aina jaksakkaan , riippuu tempuista .
Minulla on moni ystävä samassa tilanteessa vanhempansa tai vanhempiensa kanssa. Helpottaa kun asiasta voi puhua jonkun kanssa joka tietää tarkalleen mikä tilanne on.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on moni ystävä samassa tilanteessa vanhempansa tai vanhempiensa kanssa. Helpottaa kun asiasta voi puhua jonkun kanssa joka tietää tarkalleen mikä tilanne on.
Minun vanhemmallani ei onneksi ollut kulkemis viettiä jota on monella . Ei osannut tehdä oikein mitään , enimmäkseen nukkui .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on moni ystävä samassa tilanteessa vanhempansa tai vanhempiensa kanssa. Helpottaa kun asiasta voi puhua jonkun kanssa joka tietää tarkalleen mikä tilanne on.
Minun vanhemmallani ei onneksi ollut kulkemis viettiä jota on monella . Ei osannut tehdä oikein mitään , enimmäkseen nukkui .
Onneksi minunkaan vanhemmillani ei ole, mutta isänisää jouduttiin jatkuvasti etsimään ympäri kaupunkia. Eihän sitä mummo pystynyt vahtimaan. Kauan meni ennenkuin laitospaikka saatiin, onneksi ei ehtinyt tapahtua mitään pahaa.
Muistisairaus voi olla myös lievä ja ei vaikuta niinkään muistiin mutta muuhun käyttäytymiseen, eli olemalla hieman epäkorrekti sekä jääräpäinen ja vaativa muita kohtaan. Ei kuitenkaan pärjää pitkiä aikoja yksin. Ne asiat tietenkin lähipiirissä aiheuttavat riitoja, etäisemmät eivät välttämättä edes huomaa, paitsi sen suodattimen puutteen jutuista.
Kuuluuko muistisairauden alkuvaiheeseen epäluuloisuus ja vainoharhaisuus?
Vierailija kirjoitti:
Kuuluuko muistisairauden alkuvaiheeseen epäluuloisuus ja vainoharhaisuus?
Yksilöllistä mitä oireita saa, mutta mielialan vaihtelut ovat mahdollinen ensioire.
Ennen kuin huomaatkaan olet itse se muistisairas, jota läheisten pitää sietää.
Ystävä kauhistui katsottuaan tiliotetta Muistisairaan vanhuksen eristänyt hoitaja vei tämän kaikki säästöt
Samainen hoitaja sai toissa vuonna pitkän vankeusrangaistuksen vanhuksiin kohdistuneista rikoksista.
https://www.hs.fi/alueet/art-2000010679334.html
Surullista muistisairaiden hyväksikäyttö ja tuollaiset rikolliset hoitajat.
Vänkäämiseen ei kannata lähteä mukaan. Muuta kun vastaa juu ja niin. Vaihtaa puheenaihetta. Sitten voi taas kohta yrittää uudestaan ( lääkäriin menoja sun muita). Ilkeyksiinkin vain juu ja niin. Ei ole helppoa, mutta muistisairas ei tajua, mitä tekee.
Tiedän kadonneen muistisairaan tapauksen jota ei ole vieläkään löydetty , reilu vuosi sitten tapahtunut . Tämä on pahin mahdollinen tilanne omaisille mitä voi tapahtua .Muistisairaita pakotetaan pärjäämään kotonaan , onko tämä hyvinvointivaltio ?
Vierailija kirjoitti:
Vänkäämiseen ei kannata lähteä mukaan. Muuta kun vastaa juu ja niin. Vaihtaa puheenaihetta. Sitten voi taas kohta yrittää uudestaan ( lääkäriin menoja sun muita). Ilkeyksiinkin vain juu ja niin. Ei ole helppoa, mutta muistisairas ei tajua, mitä tekee.
Tämähän se. Mun isälle on aina ollut tärkeää olla oikeassa. Ja usein hän on ollutkin. Fiksu mies, tietää paljon ja on perillä asioista. Kun äidin muistisairaus paheni, niin isä oli ihan helisemässä äidin kanssa, kun äiti ei uskonut mitään, mitä isä sanoi. Väitti, etät isä valehtelee. Kuten vaikkapa siitä, että isä sanoi äidin vanhempien kuolleen jo 1960-luvulla. Siellä äidin laalaamaailmassa hänen vanhempansa olivat edelleen elossa ja kun äiti päätti keskellä yötä lähteä vanhempiaan tapaamaan, niin äitihän suuttui, kun isä yritti selittää, että sun vanhemmat on kuolleet jo vuosikymmeniä sitten. Niinpä isä sitten soitti aina mulle, mä juoksin sinne (jotta äiti ei lähtisi vanhempiaan tapaamaan) ja kun mä sain käännettyä äidin ajatukset johonkin muuhun asiaan ja äidin rauhalliseksi, niin isän piti siihen tulla sitten sanomaan jotain tyyliin "mutta sinun vanhempasi kyllä ovat kuolleet". Ikäänkuin saada sanoa viimeinen sana. Ja sittenhän äidillä taas lähti lapasesta just, kun mä olin kuvitellut voivani lähteä takaisin kotiin nukkumaan :D
Up?