Lääkärien ja hoitajien asenne muuttuu kun huomaavat että mulla on psykoosisairaus

Onhan tästä ihan tutkimusnäyttöä, että psyykesairautta sairastavien somaattisia sairauksia hoidetaan huonommin. Tämä näkyy ihan arjessa psyk.esh:ssa. 

Vierailija kirjoitti:

Stiletti mukaan ja sillä napsuttelette kynsiänne samalla virkailijaan katsellen. Alkaa tapahtua. 

Alkaa tapahtua mitä? Paikalle tulee vartija ja poliisi? Miten se edistää asiakkaan asiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksisuuntainen ja kyllä. Kamalin ja nöyryyttävin kokemus ollut psyk.päivystyksessä mihin hakeuduin kriisitilanteen vuoksi. Miespuolinen, täysin epäempaattinen ja alalle soveltumaton sair.hoitaja vain totesi yks kantaan, että olisko mahdollista että olisin vain kuvitellut kaiken tapahtuneen (siis sen kriisitilanteeseen johtaneen tapahtuman). Olin kyseisen kommentin jälkeen aivan sanaton ja järkyttynyt. Miten kukaan ihminen (saatika ammattilainen) voi sanoa toiselle noin ja väheksyä kenenkään hätää. Olin niin pöyristynyt koko asiasta etten osannut toimia oikein eli tehdä valitusta ko. hoitajasta. Tosin psyk. puolella taitaa olla aivan turha tehdä valituksia hoidosta ylipäätään, koska ei niitä kuitenkaan oteta vakavasti.

Luulisi, että psyk. puolen työntekijät ymmärtäisivät jos ketkä. Taitaa suuri osa olla persoonallisuushäiriöisiä sekä tunnekyvyttömiä. 

Niinhän sitä luulisi, mutta olen kohdannut psyk. puolella empatiakyvyttömimmät ja sosiaalisilta taidoiltaan avuttomimmat hoitohenkilöt terveydenhuollon puolelta. eri

No, itselläni on ollut kuuloon liittyvä sairaus, mutta kuulen silti ihan normaalisti tavallista puheääntä eikä käsityskyvyssäkään ole mitään ongelmia. Työelämässä mukana ja keskivertoa vastivammissa asiantuntijatehtävissä, akateeminen tutkinto tekniikan alalta jne. 

muutaman kerran on kuitenkin tullut lääkärissä sellainen tunne että minulle puhutaan kuin jollekin vajaaälyiselle. Kovalla äänellä yksinkertaisia lauseita eikä juurikaan kuunnella mitä itse sanon.

Asenne on vähän että: Mitä lie hourailee kun on puolikuurokin

Yleensä tämä jatkuu senkin jälkeen kun on joutunut sanomaan että anteeksi, mutta kuulen kyllä ihan hyvin ja voit puhua minulle ihan normaalisti.

Ehkä he ovat tottuneet siihen että kuulo-ongelmaiset ovat höperöitä vanhuksia tms. Minulla ikää siis 45v. 

Vierailija kirjoitti:

Stiletti mukaan ja sillä napsuttelette kynsiänne samalla virkailijaan katsellen. Alkaa tapahtua. 

Juuri kommentillasi osoitit, miksi on syytäkin suhtautua varauksellisesti, uhkailua ym. Lääkehoitotasapaino on psykoosisairauden estossa a ja o. 

ns. normaalitkaan ihmiset eivät saa heti ensikäynnillä välttämättä muuta diagnoosia kuin lääkärin arvailu, että nyt on tuollaista ollut liikkeellä, odotellaan pari viikkoa. Se on kustannustehokasta: he, joilla oireiden syynä on sitten jotain muuta kuin tuo kuuluisia "sellaistaonnytliikkellä" - tauti, niin oireensa pahnevat ja palaavat vastaanotolle.

Vierailija kirjoitti:

Viimeisin kokemus oli erikoinen, kun menin murtuneen kylkiluun vuoksi päivystykseen. Suurin osa ajasta keskusteltiin sairaudestani ja ylipainostani. 

Minä menin ihotautilääkärille, kun tarvitsin voidetta ihottumaan. Hän kuitenkin luki kannasta HSV2-tartunnastani ja alkoi oma-aloitteisesti keskustella siitä. 

Eihän niitä mielenterveysasioitakaan oteta vakavasti. Vuosikausia hain niihin apua ennen kuin löysin lääkärin ja terapeutin, jotka uskovat. Sitten ei meinaa KELA uskoa, että joku on lennosta vuoden sairas. No, kun olisi ollut jo paljon aiemmin, mutta kun kukaan ei ottanut asiaa vakavasti.