Lue keskustelun säännöt.
Lääkärien ja hoitajien asenne muuttuu kun huomaavat että mulla on psykoosisairaus
06.09.2024 |
Mulla on kaksisuuntainen, remissiossa. Jotenkin tuntuu että mun oireita vähätellään, vaikka olisin hakeutunut fyysisistä syistä hoitoon. Olen työelämässä, melko vaativissa tehtävissä. Puolitoista vuotta olin psykoosin jälkeen pois töistä, ja se ilmeisesti leimaa mua loppuelämän. Mitään harhoja ei lääkityksen kanssa ole. Onko muilla millaisia kokemuksia?
Kommentit (48)
Mulla oli vuonna 1997 skitsoaffektiivinen häiriö. Vielä tänä vuonna Helsingin hovioikeudessa minulla ei ollut
puheoikeutta eikä todisteitani otettu huimioon, koska se olisi ollut kuulemma vastapuolilleni haitallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sekopäitä pitää aina varoa.
Sen verran inhimillisyyttä tälläkin palstalla tulisi jokaisella ihmisellä olla ettei tule tällaisiin keskusteluihin pilkkaamaan tai provoamaan. Sama kuin joku tulisi nauramaan sinulle kun murrat jalkasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksisuuntainen ja kyllä. Kamalin ja nöyryyttävin kokemus ollut psyk.päivystyksessä mihin hakeuduin kriisitilanteen vuoksi. Miespuolinen, täysin epäempaattinen ja alalle soveltumaton sair.hoitaja vain totesi yks kantaan, että olisko mahdollista että olisin vain kuvitellut kaiken tapahtuneen (siis sen kriisitilanteeseen johtaneen tapahtuman). Olin kyseisen kommentin jälkeen aivan sanaton ja järkyttynyt. Miten kukaan ihminen (saatika ammattilainen) voi sanoa toiselle noin ja väheksyä kenenkään hätää. Olin niin pöyristynyt koko asiasta etten osannut toimia oikein eli tehdä valitusta ko. hoitajasta. Tosin psyk. puolella taitaa olla aivan turha tehdä valituksia hoidosta ylipäätään, koska ei niitä kuitenkaan oteta vakavasti.
Luulisi, että psyk. puolen työntekijät ymmärtäisivät jos ketkä. Taitaa suuri osa olla persoonallisuushäiriöisiä sekä tunnekyvyttömiä.
Niinhän sitä luulisi. Ja yleensä ovat kyllä ymmärtäneetkin ja olleet myötätuntoisia
Vierailija kirjoitti:
Heh, siis todellakin on. Itsellä myös II bipo, se vielä menee mutta sitte toi epävakaa! Kyllä mä saan pää kainalossa olla tai joku raaja irti että otetaan tosissaan, aivan perseestähän tää on. Näin kerran sellaisen muistion, mikä oli tehty epävakaan potilaan kohtaamisesta. Se vaikutti siltä, että mitään pahempaa ei hoitohenkilökunta voi työssään kohdata, ja että Kaikkeen pitää varautua ja varoa ettei joudu epävakaan huomionhakuisuuden takia manipuloiduksi...
Joo se on aika hurjaa, epävakaan diagnoosi kun tulee nykyään hyvinkin herkästi ja se myös annetaan lähes aina potilaille joilla on todellisuudessa PTSD. T. Alaa opiskellut, muissa hommissa nykyään
Stiletti mukaan ja sillä napsuttelette kynsiänne samalla virkailijaan katsellen. Alkaa tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Stiletti mukaan ja sillä napsuttelette kynsiänne samalla virkailijaan katsellen. Alkaa tapahtua.
No tämähän olikin varsin kypsä kommentti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, siis todellakin on. Itsellä myös II bipo, se vielä menee mutta sitte toi epävakaa! Kyllä mä saan pää kainalossa olla tai joku raaja irti että otetaan tosissaan, aivan perseestähän tää on. Näin kerran sellaisen muistion, mikä oli tehty epävakaan potilaan kohtaamisesta. Se vaikutti siltä, että mitään pahempaa ei hoitohenkilökunta voi työssään kohdata, ja että Kaikkeen pitää varautua ja varoa ettei joudu epävakaan huomionhakuisuuden takia manipuloiduksi...
Joo se on aika hurjaa, epävakaan diagnoosi kun tulee nykyään hyvinkin herkästi ja se myös annetaan lähes aina potilaille joilla on todellisuudessa PTSD. T. Alaa opiskellut, muissa hommissa nykyään
Psykoosiakin diagnosoidaan liian usein.
-sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykoositausta kuten muutkin vakavat sairaudet totta kai on huomioitava.
Jokainen ihminen on fyysinen, sosiaalinen ja psyykkinen kokonaisuus. Ihmistä hoidettaessa on nämä kaikki otettava huomioon. Jokaisen osa-alueen hyvinvointi vaikuttaa meihin. Tämä meille opetettiin jo heti opiskelun alussa.
Vakava sairaus on otettava huomioon arvioita tehtäessä. Mm. mahdollinen lääkitys voi vaikuttaa toisen lääkkeen määräämiseen jne. Lääkäri tietäessäään että potilaalla on psyykkkinen sairaus tekee huomiota hänen sen hetkisestä tilastaan koska se voi vaikuttaa mahdolliseen muuhun hoitoon.
Kokonaisuus on aina keskiössä. Luultavasti et ole oikein sinut diagnoosisi ja sairautesi kanssa, ja triggeröidyt varsin herkästi asioista jotka koet itseesi kohdistuneiksi loukkauksiksi. Entäs jos nämä sivuutetaan ja jokin vahinko sattuu? Oletko sitten tyytyväinen?
Miten se asenne muuttuu? Voitko kertoa tarkemmin. Millä tavalla oireitasi vähätellään. Eitkö saa hoitoa vai mikä mättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykoositausta kuten muutkin vakavat sairaudet totta kai on huomioitava.
Jokainen ihminen on fyysinen, sosiaalinen ja psyykkinen kokonaisuus. Ihmistä hoidettaessa on nämä kaikki otettava huomioon. Jokaisen osa-alueen hyvinvointi vaikuttaa meihin. Tämä meille opetettiin jo heti opiskelun alussa.
Vakava sairaus on otettava huomioon arvioita tehtäessä. Mm. mahdollinen lääkitys voi vaikuttaa toisen lääkkeen määräämiseen jne. Lääkäri tietäessäään että potilaalla on psyykkkinen sairaus tekee huomiota hänen sen hetkisestä tilastaan koska se voi vaikuttaa mahdolliseen muuhun hoitoon.
Kokonaisuus on aina keskiössä. Luultavasti et ole oikein sinut diagnoosisi ja sairautesi kanssa, ja triggeröidyt varsin herkästi asioista jotka koet itseesi kohdistuneiksi loukkauksiksi. Entäs jos nämä sivuutetaan ja jokin vahinko sattuu? Oletko sitten tyytyväinen?
Meneekö oikein, jos fyysisiä tutkimuksia ei tehdä mielenterveyteen vedoten? Ei mene.
Itsellä ei ole edes diagnoosia, mutta päässäni heitti itselleni ison tapahtuneen asian takia, minkä vuoksi olin fyysisesti hoidettavana sairaalassa.
Tuntui, henkilökunnalla ei oikein ollut sanoja tilanteeseeni. Ja koin melko huvittavaksi, että hoitajat hiljensivät ääntään asioistani puhuessaan. Kyllä minun asioistani supimisen sijaan ihan normaalisti voi puhua, jos olen kuitenkin huoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meikäläisenkin diagnoosit saa hoitohenkilöt katsomaan mua nenänvartta pitkin. Vittuilen sitten aina tilaisuuden tullen takaisin, vaikka niitä tilaisuuksia tuleekin aivan liian harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ei ole edes diagnoosia, mutta päässäni heitti itselleni ison tapahtuneen asian takia, minkä vuoksi olin fyysisesti hoidettavana sairaalassa.
Tuntui, henkilökunnalla ei oikein ollut sanoja tilanteeseeni. Ja koin melko huvittavaksi, että hoitajat hiljensivät ääntään asioistani puhuessaan. Kyllä minun asioistani supimisen sijaan ihan normaalisti voi puhua, jos olen kuitenkin huoneessa.
<3😔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt psykoosissa jo varmaan 20 vuotta. Aika paha OCD, jonka olen saanut kuriin orjuuttamalla ruumiini. Elän suht koht normaalia elämää, mut esimerkiksi parisuhteeseen en suostuisi, tai mihinkään muuhun järjeatelyyn, jossa mun pitäisi yrittää muuttua.
Miten ruumis orjuutetaan?
Psyyken voimalla. Pitää saada ruumis toimimaan autonomisesti ilman että tarvitsee ajatella. Tosin tällä hetkellä myös ruumiini alkaa olemaan huollon tarpeessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt psykoosissa jo varmaan 20 vuotta. Aika paha OCD, jonka olen saanut kuriin orjuuttamalla ruumiini. Elän suht koht normaalia elämää, mut esimerkiksi parisuhteeseen en suostuisi, tai mihinkään muuhun järjeatelyyn, jossa mun pitäisi yrittää muuttua.
Miten ruumis orjuutetaan?
Psyyken voimalla. Pitää saada ruumis toimimaan autonomisesti ilman että tarvitsee ajatella. Tosin tällä hetkellä myös ruumiini alkaa olemaan huollon tarpeessa.
Siis silleen, että kun tulee pakkoajatuksia, niin ruumis ei lähde siihen mukaan sätkimällä ja kouristelemalla, vaan tekee sitä hommaa, jonka on aloittanut. Ruumis voi vaikka pilkkoa tomaattia ja keittää pastaa, naama peruslukemilla, vaikka päässä pyörii sekaisin kikkelivitsit ja epäinhimillisen raaka väkivaltakuvasto.
Ap tässä vielä. Niin mulle on kyllä sanottu että kyseessä on psykoosisairaus? Itse en tässä keksinyt asiaa. En ole asiaa paremmin tutkinut.
Psyk polin henkilökunta on ainoa kaksisuuntaiseen asiallisesti suhtautuva taho. Muut lääkärit ja hoitajat tuntuvat tosi varautuneilta. Hammaslääkärissä viimeksi lääkäri tuiotti kuin ruttoon sairastunutta, kun esitietolomakkeeseen olin laittanut diagnoosit ja lääkityksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt psykoosissa jo varmaan 20 vuotta. Aika paha OCD, jonka olen saanut kuriin orjuuttamalla ruumiini. Elän suht koht normaalia elämää, mut esimerkiksi parisuhteeseen en suostuisi, tai mihinkään muuhun järjeatelyyn, jossa mun pitäisi yrittää muuttua.
Miten ruumis orjuutetaan?
Psyyken voimalla. Pitää saada ruumis toimimaan autonomisesti ilman että tarvitsee ajatella. Tosin tällä hetkellä myös ruumiini alkaa olemaan huollon tarpeessa.
Siis silleen, että kun tulee pakkoajatuksia, niin ruumis ei lähde siihen mukaan sätkimällä ja kouristelemalla, vaan tekee sitä hommaa, jonka on aloittanut. Ruumis voi vaikka pilkkoa tomaattia ja keittää pastaa, naama peruslukemilla, vaikka päässä pyörii sekaisin kikkelivitsit ja epäinhimill
Ok. Tuon ymmärsin, osittain ainakin.
Vierailija kirjoitti:
Ensin sanot että sinulla on psykoosi ja sitten että kaksisuuntainen mielialahäiriö. Ne ovat eri asioita, eli oletko välillä myös psykoosissa?
Masennus ja mania voivat molemmat olla pahimmillaan psykoositasoista. Eli mielialaoireiden lisäksi mukana on aistiharhoja ja harhaisia kuvitelmia.
T: Toinen maanis-depressiivinen
Luulisi, että psyk. puolen työntekijät ymmärtäisivät jos ketkä. Taitaa suuri osa olla persoonallisuushäiriöisiä sekä tunnekyvyttömiä.