Lue keskustelun säännöt.
Miehen määritelmä hyvästä parisuhteesta ei riitä minulle. Miten tästä eteenpäin?
05.09.2024 |
Viimeinenkin lapsi muutti pois kotoa opiskelemaan, ollaan nyt oltu muutama viikko kahdestaan kotona. Meillä olisi kaikki aika maailmassa vaalia parisuhdetta, kun ei ole enää vastuuta kenestäkään muusta, kenenkään muun aikatauluista, ei tarvitse huolehtia siitä, että kotona on varmasti tiettyyn kellonlyömään välipalaa tai päivällistä, voidaan elää vapaasti.
Mies tulee töistä kotiin ja aikatauluttaa omat iltansa täysin minua ajattelematta. Ei siis puoltakaan ajatusta mieti, mitä voitaisiin tehdä yhdessä, miten viettää aikaa mun kanssa, miten hoitaa yhteistä huushollia. Ei vahingossakaan mieti, mitä ruokaa syötäisiin, ei pese oma-aloitteisesti pyykkiä, eikä vie kuivia kaappiin, ei imuroi, siivoa, ei mitään ilman että pyydän. Tätä toki on ollut aina, mutta ei huomaa nyt talonkaan tyhjennyttyä, miten kaikki ihan oikeasti kaatuu pelkästään mun kannettavaksi.
Mulle ei riitä hyväksi parisuhteeksi se, että "ollaan saman katon alla arkea", kuten mies asian ilmaisee. Ei mulle riitä, että mies katsoo telkkaria samalla kuin minä teen ostoslistaa, käyn kaupassa, teen ruokaa, siivoan keittiön, laitan pyykit ja imuroin.
Keskustelu ei auta. Miten tästä eteenpäin? Aiemmin elämän on täyttänyt lapset, nyt olo on tosi yksinäinen, kun miehestä ei ole seuraa.
Kommentit (135)
"Vaimon ei tarvitse olla ajatustenlukija joka päivät pääksytysten miettii mitä puhumaton miehensä toivoo. Avaa suusi ja kerro ihan omin sanoin itse mitä suhteeltasi haluat."
Mistä päättelet että olen puhumaton? Kuten aloituksestakin käy ilmi niin puhuminen ei läheskään aina saa aikaan haluttua muutosta, varsinkaan pysyvää.
Eivät naisetkaan mitenkään automaattisesti ala täyttää miestensä toiveita ihan kuten miehetkään eivät automaattisesti ala täyttää naisensa toiveita.
On yleensä olemassa jotkut ihan selkeät syyt miksi se elämä on mennyt sellaiseksi kuin se on ja monesti se on se että se toinen nyt vain on lopulta tyytyväinen sellaiseen elämään kuin hänellä on ja siksi se riittävän vahva motiivi pysyvään muutokseen puuttuu. Lyhytaiksesti puhuminen usein muuttaa asioista mutta hetken päästä palataan taas vanhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Avaa suusi ja kerro ihan omin sanoin itse mitä suhteeltasi haluat."
Lisäisin vielä että varsinkaan halu olla toisen lähellä ja halu seksiin ei syty pyytämällä. Se tulee vain jos ihminen itse sitä oikeasti haluaa.
Kumppanilta ei siis oikein voi vain pyytämällä saada enemmän fyysistä huomiota. Se ei toimi samalla tavalla kuin että pyytämällä voi kyllä saada toisen tiskaamaan useammin.
Mulla sama ongelma paitsi että olen mies. Omat lapset muuttaneet jo omilleen ja vaimo käyttää kaiken aikansa palkkatyöhön ja siihen yhteen omaan biologiseen lapseensa joka vielä kotona. Minä teen kaikki kotityöt pyykit ja ruoat ja siivoukset. Silti en juuri näe vaimoa...ja jos näen...hän on niin loppu väsynyt että hänestä ei oo yhtään seuraa. Olo on yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Kuulostaa, niinkuin miehesi olisi 1 lapsistasi. Karmeaa.
Mut tämä järjestely varmasti hänelle sopisi ikuisesti :D
Lähtisin, jos ei tilanne puoles vuodes muutu.
En halua lähteä. Toivoisin, että tilanne muuttuisi. Mutta toista ei voi muuttaa, ainoastaan omaa käytöstään. Kaipaan ehkä vinkkejä siihen, miten saada mies ymmärtämään, että tilanne on todella ikävä mulle. Kaipaan parisuhdetta, aitoa yhdessä olemista, yhteistä tekemistä, keskustelua.
ap
Lähde matkalle. Ota äkkilähtö jonnekin tai mene vaikka kylpylään viikoksi ja käy kaikissa hemmotteluhoidoissa. Mies saattaa siinä lomasi aikana huomata että ruoka ei valmistu itsestään ja puhtaat vaatteet käyvät vähiin.
Kotona voit alkaa valmistamaan vain oman makusi mukaista ruokaa. Jos mies valittaa niin sanot että luulit ettei häntä kiinnosta mitä teillä on ruokana, kun ei hän ole osallistunut ruoan laittoon.
Mitä jos siirtyisit elämään itsellesi hyvinvointia tuottavaa elämää. Mies ei ehkä ole osa sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaanhan ei näe muiden pään sisään mutta näin samassa elämäntilanteessa olevana miehenä voin kertoa hieman miltä oma elämäni tuntuu.
Meillä siis myös lapset juuri lähteneet kotoa ja nyt olisi paljon aikaa yhdessä. Ja toki minä hyvänä aviomiehenä yritän viettääkin sitä vaimoni kanssa paljon ja usein se onkin ihan mukavaa. Monesti tulee mieleen se tyttö jonka kanssa lähes 30 vuotta sitten mentiin yhteen ja tunnelma on mukava. Mutta jotain siitä ajasta puuttuu.
Vaimoni haluaa toki mennä erilaisiin tapahtumiin, näyttelyihin, ystävätapaamisiin ja muihin yhdessä jota siis teimme silloin kuin olimme kahden. Ja hän saa siitä isoa iloa, ei siinä mitään. Se mikä puuttuu on se romanttinen yhteys joka meillä aikanaan oli. Ymmärrän kyllä että samaa alkuhuumaa ei saa koskaan takaisin mutta olisi kuitenkin kiva nyt edes joskus harastaa spontaania seksiä vaikka keskellä päivää, saada yllättävä pusu tai kosketus vaim
Onko se "spontaani seksi" nautinnollista vaimolle? Onko se ikinä sitä, että tyydytät vaimon spontaanisti just niinkuin hän haluaa, vai onko se aina sitä mitä sinä haluat?
Seksi-osiossa on just galluppi miksi naiset lopettaa seksin parisuhteessa, ja seksin huonous on yksi yleisimpiä syitä.
Piikaako sinä kaipaatkin talouteen? Silläkö se parisuhde kohenee? No way!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Kuulostaa, niinkuin miehesi olisi 1 lapsistasi. Karmeaa.
Mut tämä järjestely varmasti hänelle sopisi ikuisesti :D
Lähtisin, jos ei tilanne puoles vuodes muutu.
En halua lähteä. Toivoisin, että tilanne muuttuisi. Mutta toista ei voi muuttaa, ainoastaan omaa käytöstään. Kaipaan ehkä vinkkejä siihen, miten saada mies ymmärtämään, että tilanne on todella ikävä mulle. Kaipaan parisuhdetta, aitoa yhdessä olemista, yhteistä tekemistä, keskustelua.
ap
Voi ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama ongelma paitsi että olen mies. Omat lapset muuttaneet jo omilleen ja vaimo käyttää kaiken aikansa palkkatyöhön ja siihen yhteen omaan biologiseen lapseensa joka vielä kotona. Minä teen kaikki kotityöt pyykit ja ruoat ja siivoukset. Silti en juuri näe vaimoa...ja jos näen...hän on niin loppu väsynyt että hänestä ei oo yhtään seuraa. Olo on yksinäinen.
Vaimo siis osallistuu parhaansa mukaan perheen kuluihin ja se, mitä paukkuja jää, hän käyttää lapseen, jonka tarpeiden tietysti kuuluukin tulla ennen aikuisia. Vaimosi on selkeästi liian lujilla, jos hän työn jälkeen on jatkuvasti aivan loppu. Siihen vielä mies, joka vaatii huomiota. Kai ymmärrät, ettei yksi ihminen kaikkeen repeä. Jospa puhuisitte keskenänne voisiko vaimosi tehdä lyhennettyä työaikaa, sen sijaan, että säälit itseäsi.
"Onko se "spontaani seksi" nautinnollista vaimolle? Onko se ikinä sitä, että tyydytät vaimon spontaanisti just niinkuin hän haluaa, vai onko se aina sitä mitä sinä haluat?"
Ihan hyviä kysymyksiä mutta väittäisin että otan kyllä vaimoni huomioon selkeästi keskivertoa paremmin vaikka parannettavaa kaikilla aina on.
On kuitenkin harvoin myönnetty fakta että ihmiset eivät automaattisesti aina halua seksiä vaikka se seksi olisikin varsin hyvää silloin kun sitä on. Osalla ihmisistä vain puuttuu se jatkuva halu seksiin ja se saattaa vain unohtua pitkiksikin ajoiksi. Varsinkin vanhempana tämä käy entistä helpommmin jo ihan hormonaalisistakin syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monilla kykyä spontaaniin seksiin on vain suhteen alussa. Pitkässä suhteessa olisin tyytyväinen että seksiä on, jos se on hyvää (molemmille).
Vierailija kirjoitti:
Monilla kykyä spontaaniin seksiin on vain suhteen alussa. Pitkässä suhteessa olisin tyytyväinen että seksiä on, jos se on hyvää (molemmille).
Silti se voi olla asia jota kaipaa ja jonka puute tuntuu suhteessa. Uskon että varsinkin miehet kaipaavat sitä silloin kun siihen taas vuosien jälkeen olisi edes periaatteessa mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Oliko miehestä sinulle aiemmin seuraa ja hoituiko silloin kodinhoito yhdessä? Kuulostaa siltä että olette eläneet eri todellisuuksissa jo pitkään."
Se mikä aloituksesta puuttu kokonaan on se, onko suhteessa enää seksiä, hellyyttä, kosketuksia, läheisyyttä jne.
Puhutaan vain siitä kuka tekee jotain kotityötä vai eikö tee.
Ei se suhde voi olla vain sitä että lasten lähdettyä ruvetaan taas elämään arkea kuten silloin ennen lapsia ja harrastetaan paljon yhdessä jos se ei heijastu myös siihen että myös sitä fyysistä puolta ehtii taas harrastamaan enemmän ja vapaammin kun lapset eivät pyöri jaloissa.
Luulen että moni mies on salaa mielessään ajatellut että sitten kun lapset ovat poissa kotoa niin meillä on taas villiä seksiä ja vietetään viikonloput sängyssä. Vaikka tämä on toki hieman liioiteltu ajatus niin kyllä se helposti saa miehen miettimään että oliko se elämänmuutos lapsien jälkeen siis
Avainsanat: salaa mielessään. Suuta auki, vaimo ei ole ajatusten lukija!
Vierailija kirjoitti:
"Vaimon ei tarvitse olla ajatustenlukija joka päivät pääksytysten miettii mitä puhumaton miehensä toivoo. Avaa suusi ja kerro ihan omin sanoin itse mitä suhteeltasi haluat."
Mistä päättelet että olen puhumaton? Kuten aloituksestakin käy ilmi niin puhuminen ei läheskään aina saa aikaan haluttua muutosta, varsinkaan pysyvää.
Eivät naisetkaan mitenkään automaattisesti ala täyttää miestensä toiveita ihan kuten miehetkään eivät automaattisesti ala täyttää naisensa toiveita.
On yleensä olemassa jotkut ihan selkeät syyt miksi se elämä on mennyt sellaiseksi kuin se on ja monesti se on se että se toinen nyt vain on lopulta tyytyväinen sellaiseen elämään kuin hänellä on ja siksi se riittävän vahva motiivi pysyvään muutokseen puuttuu. Lyhytaiksesti puhuminen usein muuttaa asioista mutta hetken päästä palataan taas vanhaan.
Eli olet aloittaja? Tekstistäsi ei käy ilmi kuin se että haluaisit jotain, ja että monesti tulee mieleen. Ei sanaakaan siitä että olisit mietteistäsi vaimolle kertonut, ja sanonut mitä haluat. Sellainen on puhumaton.
Kas tässä:
Vierailija kirjoitti:
"Onko se "spontaani seksi" nautinnollista vaimolle? Onko se ikinä sitä, että tyydytät vaimon spontaanisti just niinkuin hän haluaa, vai onko se aina sitä mitä sinä haluat?"
Ihan hyviä kysymyksiä mutta väittäisin että otan kyllä vaimoni huomioon selkeästi keskivertoa paremmin vaikka parannettavaa kaikilla aina on.
On kuitenkin harvoin myönnetty fakta että ihmiset eivät automaattisesti aina halua seksiä vaikka se seksi olisikin varsin hyvää silloin kun sitä on. Osalla ihmisistä vain puuttuu se jatkuva halu seksiin ja se saattaa vain unohtua pitkiksikin ajoiksi. Varsinkin vanhempana tämä käy entistä helpommmin jo ihan hormonaalisistakin syistä.
Se on yksilöllistä. Joku haluaa usein, joku harvemmin ja joku ei juuri koskaan. Parin pitäisi sopia yhteen tässä asiassa. Muuten tulee vaikeuksia. Luulisi, että asia selviää suhteen alussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Kuulostaa, niinkuin miehesi olisi 1 lapsistasi. Karmeaa.
Mut tämä järjestely varmasti hänelle sopisi ikuisesti :D
Lähtisin, jos ei tilanne puoles vuodes muutu.
En halua lähteä. Toivoisin, että tilanne muuttuisi. Mutta toista ei voi muuttaa, ainoastaan omaa käytöstään. Kaipaan ehkä vinkkejä siihen, miten saada mies ymmärtämään, että tilanne on todella ikävä mulle. Kaipaan parisuhdetta, aitoa yhdessä olemista, yhteistä tekemistä, keskustelua.
ap
Lähde matkalle. Ota äkkilähtö jonnekin tai mene vaikka kylpylään viikoksi ja käy kaikissa hemmotteluhoidoissa. Mies saattaa siinä lomasi aikana huomata että ruoka ei valmistu itsestään ja puhtaat vaatteet käyvät vähiin.
Kotona voit alkaa valmistamaan vain oman makusi mukaista ruokaa. Jos mies valittaa niin sanot että luulit ettei häntä kiinnosta mitä teillä on ruokana, kun ei hän ole osallistunut ruoan laittoon.
Kuvitelkaas jos mies alkaisi remontoimaan kämppää samalla asenteella. Ja millainen meteli nousisi jos jollain foorumilla miehille annettaisiin tuollaisia neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaanhan ei näe muiden pään sisään mutta näin samassa elämäntilanteessa olevana miehenä voin kertoa hieman miltä oma elämäni tuntuu.
Meillä siis myös lapset juuri lähteneet kotoa ja nyt olisi paljon aikaa yhdessä. Ja toki minä hyvänä aviomiehenä yritän viettääkin sitä vaimoni kanssa paljon ja usein se onkin ihan mukavaa. Monesti tulee mieleen se tyttö jonka kanssa lähes 30 vuotta sitten mentiin yhteen ja tunnelma on mukava. Mutta jotain siitä ajasta puuttuu.
Vaimoni haluaa toki mennä erilaisiin tapahtumiin, näyttelyihin, ystävätapaamisiin ja muihin yhdessä jota siis teimme silloin kuin olimme kahden. Ja hän saa siitä isoa iloa, ei siinä mitään. Se mikä puuttuu on se romanttinen yhteys joka meillä aikanaan oli. Ymmärrän kyllä että samaa alkuhuumaa ei saa koskaan takaisin mutta olisi kuitenkin kiva nyt edes joskus harastaa spontaania seksiä vaikka keskellä
Onko se "spontaani seksi" nautinnollista vaimolle? Onko se ikinä sitä, että tyydytät vaimon spontaanisti just niinkuin hän haluaa, vai onko se aina sitä mitä sinä haluat?
Seksi-osiossa on just galluppi miksi naiset lopettaa seksin parisuhteessa, ja seksin huonous on yksi yleisimpiä syitä.
Se lienee syynä myös silloin kun mies lopettaa seksin parisuhteessa. Enemmän ja enemmän näkyy naisia valittamassa kun mies ei innostu hänestä.
"Oliko miehestä sinulle aiemmin seuraa ja hoituiko silloin kodinhoito yhdessä? Kuulostaa siltä että olette eläneet eri todellisuuksissa jo pitkään."
Se mikä aloituksesta puuttu kokonaan on se, onko suhteessa enää seksiä, hellyyttä, kosketuksia, läheisyyttä jne.
Puhutaan vain siitä kuka tekee jotain kotityötä vai eikö tee.
Ei se suhde voi olla vain sitä että lasten lähdettyä ruvetaan taas elämään arkea kuten silloin ennen lapsia ja harrastetaan paljon yhdessä jos se ei heijastu myös siihen että myös sitä fyysistä puolta ehtii taas harrastamaan enemmän ja vapaammin kun lapset eivät pyöri jaloissa.
Luulen että moni mies on salaa mielessään ajatellut että sitten kun lapset ovat poissa kotoa niin meillä on taas villiä seksiä ja vietetään viikonloput sängyssä. Vaikka tämä on toki hieman liioiteltu ajatus niin kyllä se helposti saa miehen miettimään että oliko se elämänmuutos lapsien jälkeen siis sitä että se kumppani saa kaikkea sitä mitä haluaa mutta mies ei. Eikö vaimo enää ajattelekaan että vapaudella voisi tehdä myös jotain joka tekisi siitä suhteesta enemmän sellaisen kuin se oli ennen lapsia vai oliko tarkoitus tästä vanhuuteen keskittyä vain siihen että se arki hoituu ja ehditään vähän harrastaakin yhdessä.