Miten lääkärit voivatkin olla niin leuhkoja?

Eikö ole yleisesti tiedossa, että edelleen 2020-luvulla sairaaloissa on sama ikivanha rankka hierarkia eli arvojärjestys. Koulutuksen mukaan. Kirurgi on ylin, toki sairaalan johtava ylilääkäri on kova. t. koekeakouluttautunut mutta nyt laitoshuoltaja m, jota kukaan ei noteeraa 

Vierailija kirjoitti:

Eiks ne sairaalat olekin niin "kivoja" työpaikkoja... Se, että lääkäreillä olisi edes alkeellisimmat käytöstavat taitaa olla turha toive. Ne hyvät ja asialliset tavat käyttäytyä taitavat kadota sen myötä, kun he opiskelevat. Paremmat käytöstavat ovat jopa maalla asuvilla, tai vähemmän koulutetuilla.

Olen lääkäri ja sairaalat on tosiaan kyllä yhtä syöpää työpaikkana. On siellä välissä tosi kivojakin tyyppejä, mutta jostain kumman syystä ne kaikista persoonallishäiriöisimmät ja jumaluuskompleksilla olevat hakeutuvat sinne. Tätä myös nuorissa sukupolvissa, vanhat toki voi olla vielä pahempia.

Kyllä kannatan, lääkärien määrän lisäämistä, jotta päästäisiin näistä persläveistä eroon.

Vuosikymmeniä lääkärinä olleelle tuli yllätyksenä, kun kerroin, että lääkitykseni käyttö on suoraan suhteessa sen hintaan. Jos hinta on liikaa, se jää käyttämättä. Silmiään pyöritellen suostui etsimään halvemman vaihtoehdon.

Välillä ei voi olla miettimättä, saako ne rahaa tai jotain muuta lääkefirmoilta. 

Vihaan yli kaiken varsinkin diabeteslääkäreitä. Sairauden hoitoa ei opita mistään kirjasta!!

T: 1 tyypin diabeetikko

Sairaanhoitajat osaavat tuon leuhkuuden taidon kans, ainakin meidän osastolla.

Näitä leuhkoja riittää joka alalla. Mm.  tieteentekijät  ovat ensinnäkin mykkiä, jos heiltä jotain kysyy.  Alempiarvoisen tervehtimisestä eivät ole kuulleetkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin joskus sairaalassa töissä ja auta armias jos osuin samaan aikaan johonkin yleiseen henkilökunnan tilaan lääkäreiden kanssa. Ei vaan se etteivät tervehtineet, vaan raivosivat että painu **** nyt siitä. Kiva työilmapiiri.

En hyväksy tuollaista käytöstä, mutta mietin että vaikuttikohan sekin asiaan, että olin itse silloin vajaa parikymppinen. Nuorelle on helpompi raivota?

Luulen, että tuo "vajaa" oli se syy. Mentaalitapaus henkilöstön tiloissa herättää varmasti reaktion eikä se ole muutenkaan potilaiden paikka.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tosi mukavia lääkäreitä. Ironia on siinä että mitä haastavampi erikoisala ja mitä harvinaisrmmat osaajat niin sitä todennäköisemmin lääkäri on ns maan pinnalla. Joku kesälääkäri geriatrin sijaisena sen sijaan kuvittelee olevansa maailman napa.

Uskomatonta potaskaa. Terveyskeskuksissa näkee maanpinnalla liikkuvia lääkäreitä ja varsinkin geriatrit ovat poikkeuksetta mukavia. On myös aikamoista tietämättömyyttä kuvitella monisairaita, monilääkittyjä ikäihmisiä hoitavan lääkärintyötä helpommaksi kuin jonkun erikoissairaanhoidon lääkärin työtä, joka keskittyy hoitamaan terveempia potilaita ja yhtä tiettyä sairautta. 

Hmm, onko keksitty juttu vai tosi?

Surullista, jos näin on. Ehkä he vain eivät halunneet tulla häirityksi. Olen kyllä itse moikannut "tuttuja" lääkäreitä vieraillessani sairaalassa, toivottavasti en ole tehnyt väärin.

Kateus. Olen nähnyt sairaalassa varmaan satoja hapannaamahoitajia ja lukemattomia siivoojia, jotka eivät tervehdi edes takaisin. 

Lääkärit välttelevät muita sairaalassa, koska helposti lähestyttävyys johtaa siihen, että koko on joku hihasta nykimässä ties minkä turhan asian vuoksi. Ja kun jo valmiiksi puhelin soi kokon ajan, potilaat pysäyttelee käytävillä, omaiset, hoitajat jne. 

Oudoin lääkäri johon olen ikinä törmännyt, oli kirurgi joka toimenpiteen aikana sanoi minulle eli potilaalle vain pari sanaa, eikä edes tervehtinyt. Hoitajat tulkitsivat minulle sitten lähes mykän ja kylmäkiskoisen herra tohtorin mielen liikkeitä. Hoitajista päätellen tekivät tätä joka päivä. Kyseinen lääkäri myös muutti lennosta hoitosuunnitelmaa, jonka toinen kirurgi oli suunnitellut ja nyt sitten odottelen uudelleen toiseen osaan toimenpidettä.

haluavat turpiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Oudoin lääkäri johon olen ikinä törmännyt, oli kirurgi joka toimenpiteen aikana sanoi minulle eli potilaalle vain pari sanaa, eikä edes tervehtinyt. Hoitajat tulkitsivat minulle sitten lähes mykän ja kylmäkiskoisen herra tohtorin mielen liikkeitä. Hoitajista päätellen tekivät tätä joka päivä. Kyseinen lääkäri myös muutti lennosta hoitosuunnitelmaa, jonka toinen kirurgi oli suunnitellut ja nyt sitten odottelen uudelleen toiseen osaan toimenpidettä.

Sairaalassa työskentelevät tietävät että kirurgi on jumalasta seuraava - ylöspäin. Sen kun muistaa niin yleensä pärjää niittenkin kanssa. HUS:issa työskentelevät saattavat tunnistaa yhden kirurgin joka kertoman mukaan raivostui kun kuuli sairaanhoitajan juttelevan potilaalle ja puhui hänestä etunimellä. Taitava kirurgi voi siis olla myös kusipää. Toki potilaan kannalta leikkauksen lopputulos ratkaisee.

Tätä on hyvin paljon juuri sairaaloissa, ikävä kyllä. Ei niinkään tk:ssa. Olen valmistunut 3 vuotta sitten ja pyrin omalta osaltani tekemään kaikkeni, jotta antiikkinen kylmäkiskoinen nokkimisjärjestelmä murenisi pois. Meillä toistaiseksi ruokailukin on lääkärit ja kirut erillään omissa porukoissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vuosikymmeniä lääkärinä olleelle tuli yllätyksenä, kun kerroin, että lääkitykseni käyttö on suoraan suhteessa sen hintaan. Jos hinta on liikaa, se jää käyttämättä. Silmiään pyöritellen suostui etsimään halvemman vaihtoehdon.

Välillä ei voi olla miettimättä, saako ne rahaa tai jotain muuta lääkefirmoilta. 

Lääkkeiden kalleus tuli yhden potilaan kohdalla esille klinikkajakson alussa ryhmäopetuksessa viime vuosituhannen puolella. Lääkärit tietävät kyllä että osa lääkkeistä on kalliita mutta ei koulussa opetettu ottamaan vastuuta potilaan rahojen riittävyydestä kun on olemassa kelakorvaukset.

Välillä toki ihmettelee että mitään lääkkeitä ei käytetä vaikka osa on aika edullisia kuten aspiriini, monet verenpainelääkkeet, koleterolilääkkeet jne. Joidenkin potilaiden kohdalla sairaudet etenevät väistämättä.

Osa uusista lääkkeistä on kalliita ja aina ei ole vaihtoehtoa niin että silloin pitäisi ottaa yhteys sosiaalityöntekijään jos tekee rahasta tiukkaa. Omavastuurajan täyttymisen jälkeen lääktysten pitäisi olla hyvinkin edullisia jos ne ovat korvattavia.

Tervehtimättä jättäviä ihmisiä ja huonotapaisia löytyy niin lääkäreistä kuin siivoojistakin.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärit välttelevät muita sairaalassa, koska helposti lähestyttävyys johtaa siihen, että koko on joku hihasta nykimässä ties minkä turhan asian vuoksi. Ja kun jo valmiiksi puhelin soi kokon ajan, potilaat pysäyttelee käytävillä, omaiset, hoitajat jne. 

Ollessani sisätaudeilla erikoistumassa oli yksi oman alansa erikoislääkäri juuri palannut uupumislomalta. Sattui nimittäin niin että häntä konsultoitiin paljon puhelimitse ja siitä koitui sen verran ylimääriäistä työtä vaikka hän antoi ohjeet kuinka edetä ja kirjata asioista ylös.

Jos olet liian mukava lääkäri missä tahansa niin se tarkoittaa että sinua voidaan lähestyä missä tilanteessa tahansa ja se keskeyttää työnteon aina hetkeksi mikä on oikeasti rasittavaa jaksamiselle. Konsultaatiot ovat tärkeitä mutta niihin pitää olla oma aikansa.

Omalla kohdalla muistan että yritin tehdä loppuarvioita ja sanoin että työajan jälkeen voi asioista kysyä päivystäjältä mutta eipä se autttanu vaan aina vaan tultiin keskeyttämään kun olin osastolla. Vaihdoin sitten huonetta jatkossa tai menin toiselle osastolle jottai sain oman rauhan. Onneksi nykytyössä ei tarvitse juuri tehdä paperitöitä.

Kaikenlaisia luonteita ja käytöstapoja on lääkäreillä. Toiset tosi ihania ja hyvätapaisia ja toiset vähemmän. 

Olen lääkärinä sairaalassa. On laitoshuoltajia ja hoitajia jotka eivät ole minua tervehtinyt vaikka olen moikannut. En silti ajattele että kaikki laitoshuoltajat ja hoitajat ovat leuhkia. Olen kyllä oppinut muutaman jotka eivät moikkaa, niin itsekin lopetin. Ikävä että olet kohdannut huonotapaisia lääkäreitä. :( Toivottavasti myös mukavia tulee vastaan ja jaksat moikkailla vielä.