Miten lääkärit voivatkin olla niin leuhkoja?
Työskentelen sairaalahuoltajana. Aloitin juuri ja tein sen virheen, että tervehdin muutamaa lääkäriä käytävällä heidän tullessa vastaan. He katsoivat minua tosi vihaisesti, suorastaan murhaavasti ja päästä varpaisiin, eivätkä moikanneet takaisin. Tunnistivat minut sairaalahuoltajaksi kai kärryistä ja nimikyltistä. Mistä tällainen käytös kumpuaa?
(Olen itse tuplamaisteri, mutta olosuhteiden pakosta teen sitä sun tätä.)
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilenpä että tämä juttu on silkkaa potaskaa.
Useilla lääkäreillä on kyllä omituinen ylimielinen asenne.
Monilla on, mutta sitten on niitäkin joilla ei ole yhtään. Sellaiset on luojan lahja.
Tärkeä raskas työ. Haluavat olla rauhassa, miettivät kävellessä työasioita.
Koko ajan mielen päällä virhediagnoosit ja oman erheen kautta potilaan voinnin mahdollinen huononeminen, jopa kuolema. Näin voisin maallikkona kuvitella, jos ja kun lääkäri ei sillä tapaa aktiivisesti vitsi/juttutuulella rupattele, kuten ehkä toivottaisiin. Vakavat vastuulliset mietteet nääs.
Vierailija kirjoitti:
Et varmaankaan tervehtinyt oikealla tavalla, esim. Hyvää huomenta, herra tohtori!
Samalla pitää tajuta myös niiata n. 30 s ja painaa katse alas, oikeaa jalkaa hieman taakse notkistaen, pitää odottaa, että Hänen Majesteettinsä viittilöi sinua nousemaan takaisin perusasentoon. Miehiltä edellytetään erittäin syvää kumarrusta muutoin samaa kaavaa noudattaen. Älkää puhutelko Hänen Majesteettiaan, hän puhuttelee teitä. Tämä on suora lainaus HUS:n ohjesääntökirjasta, kohdasta henkilöstön arvoasema ja prokollat.
En minä dosenttina ehdi sairaalassa kiinnittää jokaiseen vastaantulijaan huomiota ja tervehtiä. On niin paljon hoidettavaa ja tutkittavaa, pitää keskittyä olennaiseen. Pahoittelen.