Miten pystyisin elämään sen tiedon kanssa kuka on biologinen isäni?

Vanhempi on erillinen ihminen eikä lapsi voi vanhemmilleen mitään. He ovat omat virheensä tehneet ja sinä teet omasi. Geeniperimä on vain pieni osa siitä mitä sinä olet ihmisenä ja millaiseksi kasvat. Iso osa on sitä millaiseksi HALUAT kasvaa. Voit muuttaa käyttäytymistäsi ja ajattelutapaask niin ettet toista vanhempasi virheitä.

Kannattaa kuitenkin koettaa hyväksyä se tosiasia kuka on isäsi. Hän ei kuitenkaan määrittele sinua enää ja sinä rakennat oman elämäsi. 



Ja kukaan ei ole läpeensä paha, monessa rikollisessa on myös hyviä puolia. Ehkä joskus voit nähdä isässäsi edes pienen ripauksen hyvää?

Biologinen isä tappoi äitipuolen ja pikkusisarukseni, minua on auttanut se, että en pidä tätä ihmistä isänä. Hän ei ansaitse sitä, eikä minulla ole mitään velvollisuutta siihen. Isäni, oikea isäni, adoptoi minut ollessani nuori ja sekin on auttanut hyvin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi on erillinen ihminen eikä lapsi voi vanhemmilleen mitään. He ovat omat virheensä tehneet ja sinä teet omasi. Geeniperimä on vain pieni osa siitä mitä sinä olet ihmisenä ja millaiseksi kasvat. Iso osa on sitä millaiseksi HALUAT kasvaa. Voit muuttaa käyttäytymistäsi ja ajattelutapaask niin ettet toista vanhempasi virheitä.

Kannattaa kuitenkin koettaa hyväksyä se tosiasia kuka on isäsi. Hän ei kuitenkaan määrittele sinua enää ja sinä rakennat oman elämäsi. 



Ja kukaan ei ole läpeensä paha, monessa rikollisessa on myös hyviä puolia. Ehkä joskus voit nähdä isässäsi edes pienen ripauksen hyvää?

Miksi puhut tästä ihmisestä isänsä vaikka ap selkeästi kertoo että kyseessä ei ole mikään isä vaan ainoastaan biologinen isä?

Vierailija kirjoitti:

Olisin katkera ja juureton jos minulta olisi viety oikeus tietää omat vanhemmat. 

Luuletko että on suurikin onni tietää että isä on joku Josef Fritzl?

Puolet geeneistäsi on biologiselta isältäsi, se on tietysti tosiasia. Mutta samoja geenejä voi käyttää sekä hyvään että pahaan. Tai jotain siltä väliltä. Isäsi ilmeisesti päätti valita pahan, tai ainakin ajautuessaan kohti pahaa (jos vaikka joku siihen painosti, tai oli lieventäviä asianhaaroja) ei välittänyt valita toisin.

Se oli hänen valintansa, eikä sillä ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Sinä olet erillinen ihminen, joka ei valitse pahaa. Et ole millään lailla vastuussa isäsi valinnoista. Ethän ole vastuussa mahdollisten sisarustesikaan teosta ja valinnoista, vaikka jaat heidän kanssa paljon yhteisiä geenejä.

Geenit vaikuttavat siis moniin asioihin, mutta on ihmisen oma valinta, mihin ominaisuuksiaan käyttää. Moni jopa erityisesti varoo toistamasta vanhempiensa virheitä, ja on aivan päivänvastainen tapaus kuin vanhempansa. En ymmärrä miksi kukaan normaali aikuinen syyllistäisi ketään tämän vanhempien teoista. Ole ylpeä siitä, että sinä et käytä ominaisuuksiasi pahaan, kuten isäsi.

Ajattele vaikka niin, että ei niillä geeneillä ole mitään merkitystä. Sinun ei tarvitse puhua asiasta eikä kertoa kenellekään jos et itse halua, vaan sinulla on vapaus valita mitä teet.

Ei ihminen ole geeniensä vietävissä, vaan tekee itse itsenäiset ratkaisunsa. Sinä toivottavasti valitset toisin kuin isäsi. Ei alkoholistin tai narkin lapsestakaan tule autamaattisesti holistia / narkkia.

Minulla on myös isä, josta en enää halua tietää yhtään mitään. Yksityiskohtiin menemättä väkivaltainen, impulsiivinen ja oikeasti vaarallinen ihminen. 

Aikuisena olen irrottautunut koko lapsuuden perheestäni. Minulla on täysin eri nimi, asun ihan eri puolella Suomea, miestäni lukuunottamatta kukaan ei tiedä taustoistani tarkkaan. 

En juurikaan edes ajattele menneisyyttäni. Biologia on pelkkää biologiaa. Vanhemmuus, perhe, yhteisö voi rakentua ihmisistä, jotka eivät ole sukua keskenään. Näin on minunkin elämässäni, oma perheeni on nyt mies ja lapset, mutta läheisiä ihmisiä ympärillämme on paljon, eikä kukaan ole sukua. 

Minä en tiennyt kuka on isäni. Synnyin avioliitossa Ruotsissa ja äitini puoliso on tunnustanut minut, kuinkas muutenkaan, avioliitossa syntynyt. Mutta on ollut pitkään julkinen salaisuus, että hän ei voi olla biologinen isäni. Varsinkin teini-iässä mietin asiaa usein, naapurustossa on kolmekin miestä, jotka iän ja ulkonäön puolesta sopisivat, mutta kysyessäni äidiltä hän sanoi vain että "Älä höpötä, sinulla on isä ja sillä siisti".

25-vuotiaana muutin tänne suomeen isoäitini luokse. Eräänä aamuna kysyin että tietääkö hän jotain ns oikeasta isästäni kun kaikenlaisia juttuja kulkee. Hän sanoi kuulleensa huhuja, mutta sanoi että kaikkea ei kannata kaivaa. Pyysi myös miettimään että mitä minä sillä tiedolla tekisin, muuttaisiko se elämääni.

Olin käymässä sitten äitini luona Ruotsissa toissa kesänä ja eräänä iltana sinne tuli äitini ikäinen mies ja nainen (äitini 55 ja miehensä n 60v). Äitini kutsui minut istumaan terassille heidän kanssaan, olisi asiaa. Menin ja siinä äitini kertoi että hän on jutellut näiden miesten kanssa ja molemmat ovat sitä mieltä että minun pitää tietää. Sitten hän esitteli kahvipöydässä olevan miehen ja kertoi hänelle että tässä on sinun tyttäresi...

Illan mittaan kuulin koko nuorten rakastavaisten tarinan ilon, yhteen muuton, riidan, pettymyksen, vihan, välirikon, syrjähypyn, sovinnon ja paluun yhteen. Minä olen muisto tuosta välirikosta. Tuo oli niin koskettava ilta, myös oikea isäni vaimoineen pääsi kyyneliin asti. Isäni oli tiennyt asiasta syntymästäni lähtien mutta ollut äitini toivomuksesta hiljaa. Minä sain tuona iltana uuden siskon ja veljen, tiesin ja tunsin kyllä heidät, pieni muutaman tuhannen asukkaan kylä.

Aloittaja häpeää isäänsä ihan turhaan. Eihän Isän teot ole sinun tekoja. Miehet tulevat ja menevät luullen pyörittävänsä maailmaa, hei eivät ymmärrä että naiset tätä maailmaa pitävät pystyssä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en tiennyt kuka on isäni. Synnyin avioliitossa Ruotsissa ja äitini puoliso on tunnustanut minut, kuinkas muutenkaan, avioliitossa syntynyt. Mutta on ollut pitkään julkinen salaisuus, että hän ei voi olla biologinen isäni. Varsinkin teini-iässä mietin asiaa usein, naapurustossa on kolmekin miestä, jotka iän ja ulkonäön puolesta sopisivat, mutta kysyessäni äidiltä hän sanoi vain että "Älä höpötä, sinulla on isä ja sillä siisti".

25-vuotiaana muutin tänne suomeen isoäitini luokse. Eräänä aamuna kysyin että tietääkö hän jotain ns oikeasta isästäni kun kaikenlaisia juttuja kulkee. Hän sanoi kuulleensa huhuja, mutta sanoi että kaikkea ei kannata kaivaa. Pyysi myös miettimään että mitä minä sillä tiedolla tekisin, muuttaisiko se elämääni.

Olin käymässä sitten äitini luona Ruotsissa toissa kesänä ja eräänä iltana sinne tuli äitini ikäinen mies ja nainen (äitini 55 ja miehensä n 60v). Äitini kutsui minut

Kaikissa tapauksissa ei ole tuollaisia onnellisia loppuja. Kun biologinen isä on yksi Suomen inhotuimmista rikollisista, niin ei todellakaan noin vaan tutustuta ja halailla onnenkyynel silmäkulmassa ilahtuneena uusista sukulaisista.

Vierailija kirjoitti:

Minä en tiennyt kuka on isäni. Synnyin avioliitossa Ruotsissa ja äitini puoliso on tunnustanut minut, kuinkas muutenkaan, avioliitossa syntynyt. Mutta on ollut pitkään julkinen salaisuus, että hän ei voi olla biologinen isäni. Varsinkin teini-iässä mietin asiaa usein, naapurustossa on kolmekin miestä, jotka iän ja ulkonäön puolesta sopisivat, mutta kysyessäni äidiltä hän sanoi vain että "Älä höpötä, sinulla on isä ja sillä siisti".

25-vuotiaana muutin tänne suomeen isoäitini luokse. Eräänä aamuna kysyin että tietääkö hän jotain ns oikeasta isästäni kun kaikenlaisia juttuja kulkee. Hän sanoi kuulleensa huhuja, mutta sanoi että kaikkea ei kannata kaivaa. Pyysi myös miettimään että mitä minä sillä tiedolla tekisin, muuttaisiko se elämääni.

Olin käymässä sitten äitini luona Ruotsissa toissa kesänä ja eräänä iltana sinne tuli äitini ikäinen mies ja nainen (äitini 55 ja miehensä n 60v). Äitini kutsui minut

Ihan tosissaan vertaat tätä?

Isäni menestyi hyvin.

Minäkin olen menestynyt hyvin.

Olemme täysin erilaisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin katkera ja juureton jos minulta olisi viety oikeus tietää omat vanhemmat. 

Luuletko että on suurikin onni tietää että isä on joku Josef Fritzl?

Mistä kukakin pitää.

Vaihdoin nimeni, muutin enkä vieraile juurikaan kotipaikkakunnallani tai ainakaan ole ihmisten kanssa tekemisissä siellä ollessani.

Uusille ihmisille en puhu aiheesta, ja mahdollisiin kysymyksiin vastaan hyvin yleisellä tasolla, koska harvaa todella kiinnostaa enää tässä iässä vanhempani.