Lapsi tottunut liian hyvään eikä osaa arvostaa sitä

En tiedä muuta kuin että lapsi oireilee isän poissaoloa erilaisin tavoin.

Oksettaa, että jotkut hankkii lapsia vain osoittaakseen omaa erinomaisuuttaan. Kellekään normaalille ihmiselle ei tule edes mieleen tuollaiset. 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse elänyt lapsuuden, jossa äiti ei juuri jaksanut kiinnostua asioistani ja aina ei ollut edes ruokaa. Varmaan siksi on vaikea kuunnella valitusta siitä että paidan kaula-aukko on väärässä kohdassa tms aivan pikkujuttuja. Lapsi on 7.  Ap

Jaa, itse olisin onnellinen että mun lapsen murheet on tuota luokkaa. Aika ällöttävää että haluaisit että sun lapsella ois asiat huonommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse elänyt lapsuuden, jossa äiti ei juuri jaksanut kiinnostua asioistani ja aina ei ollut edes ruokaa. Varmaan siksi on vaikea kuunnella valitusta siitä että paidan kaula-aukko on väärässä kohdassa tms aivan pikkujuttuja. Lapsi on 7.  Ap

 

Jaa, itse olisin onnellinen että mun lapsen murheet on tuota luokkaa. Aika ällöttävää että haluaisit että sun lapsella ois asiat huonommin.

Mistä kummasta päättelet, että haluaisin lapseni asioiden olevan huonommin. Asiahan on aivan päinvastoin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse elänyt lapsuuden, jossa äiti ei juuri jaksanut kiinnostua asioistani ja aina ei ollut edes ruokaa. Varmaan siksi on vaikea kuunnella valitusta siitä että paidan kaula-aukko on väärässä kohdassa tms aivan pikkujuttuja. Lapsi on 7.  Ap

 

Jaa, itse olisin onnellinen että mun lapsen murheet on tuota luokkaa. Aika ällöttävää että haluaisit että sun lapsella ois asiat huonommin.

Mistä kummasta päättelet, että haluaisin lapseni asioiden olevan huonommin. Asiahan on aivan päinvastoin. Ap

Aloitus "Mutta välillä minua äitiä pännii, että päivät menee niin että lapsi valittaa jostain pikkuasioista eikä ollenkaan ymmärrä miten hyvin hänellä on asiat. Pitäisikö siis jotenkin olla huonompi äiti, että hän osaisi arvostaa sitä hyvää mitä on?"

Haluat että lapsesi valittaisi isommista ongelmista. Niitä isompia ongelmia ei ole. Aloituksessa sanot että haluaisit olla huonompi äiti, että niitä isompia ongelmia tulisi.

Kai sä ymmärrät että lapsi tulee aina valittamaan? Se on osa kasvamista ja kokeilua, osa tunteiden säätelyn oppimista.

Ap sanoi sen itse: lapsi tottunut LIIAN hyvään. Kasvatatte siellä itsekästä paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisena arvostaa.  Ja mitä voi tehdä jo pienestä pitäen, on kiitollisuusharjoituksia. Eli esim. iltaisin mietitään kolme asiaa, josta olla kiitollinen (terveys, uusi lelu, herkkuruoka, hyvä ystävä, sisarus jne. ) Ihmiset jotka osaavat olla kiitollisia asioista ovat tutkitusti onnellisempia.

Itse en ole asiasta tehnyt kaavamaista numeroa, ja hieman oudoksun tuollaista tapaa. En siis sano, että se on väärin, ei pidä saada sellaista käsitystä. Mutta omalla kohdallani on riittänyt, kun välillä vain pohdiskelen ääneen miten onnellisessa asemassa olemme, kun meillä on mukava koti ja rahaa ostaa ruokaa ja kaikkea muutakin, mitä tarvitsemme. Ainakin omiin lapsiini tämmöinen perustyytyväinen asenne on tarttunut hyvin. Minun on helppoa kuvitella, että kaikesta valittavan vanhemman lapsista tulee samanlaisia, kun ovat tottuneet arvostelemaan kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Ap sanoi sen itse: lapsi tottunut LIIAN hyvään. Kasvatatte siellä itsekästä paskaa.

Ei itsekästä paskaa, koska on opetettu jakamaan omastaan muille ja auttamaan niitä joilla on vaikeaa. Ap

Minullakin on joskus ohikiitävän hetken käynyt mielessänu vastaava ajatus lasten kiittämättömyydestä. Mutta sain äkkiä kiinni siitä, että oma lapsuuteni oli tosi huono ja jossain sisälläni tunsin oman vaillejäämiseni uudella tavalla. Lapset ei ole kuitenkaan meille mitään velkaa, muista sinä rakastaa itseäsi ap!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse elänyt lapsuuden, jossa äiti ei juuri jaksanut kiinnostua asioistani ja aina ei ollut edes ruokaa. Varmaan siksi on vaikea kuunnella valitusta siitä että paidan kaula-aukko on väärässä kohdassa tms aivan pikkujuttuja. Lapsi on 7.  Ap

 

Jaa, itse olisin onnellinen että mun lapsen murheet on tuota luokkaa. Aika ällöttävää että haluaisit että sun lapsella ois asiat huonommin.

Mistä kummasta päättelet, että haluaisin lapseni asioiden olevan huonommin. Asiahan on aivan päinvastoin. Ap

 

Aloitus "Mutta välillä minua äitiä pännii, että päivät menee niin että lapsi valittaa jostain pikkuasioista eikä ollenkaan ymmärrä miten hyvin hänellä on asiat. Pitäisikö siis jotenkin olla huonomp

Kai sä myös ymmärrät, että ap ei tiedä normaalista lapsuudesta paljoa, jos sen äiti oli pas*a?

Kylläpä nauratti. Ei ole hemmoteltu lapsi mutta koko perheen aikataulu on laitettu pyörimään lapsen ympärillä, ruoaksi tehdään vain lapsen toivomia herkkuruokia. -mitä muuta tuo on hemmottelemista jossa on unohdettu, että vanhemmilla on kasvatusvastuu opettaa lapsi myös sietämään pettymyksiä ja kunnioittamaan toistenkin (myös perheenjäsenten) aikaa ja toiveita. On menty sieltä mistä aita on matalin ja siloiteltu lapsen tie niin että kaikki muut joustavat ja taipuvat lapsen edessä. Itse olette tienne valinneet ja nyt kylvätte oman kasvatuksenne tulosta. Hemmotellusta lapsesta on tullut kiittämätön.

Vierailija kirjoitti:

Lasta voi myös karaista. Ei ole pakko hemmotella koko ajan.

Elämä karaisee kaikkia, enemmän tai vähemmän. Ei vanhemman tarvitse sitä erikseen tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Millainen mahtaa olla lapsesi tulevaisuus nuorena aikuisena? Alkaako itsenäistyminen vai odottaako, että kaikki tuodaan eteen? 

Haluaa samaa mitä lapsena oli. Eli hyvän elämän ja elintason. Tavoitteet ovat siis korkealla.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö lapsen olla kiitollinen, että hänestä on huolehdittu hyvin. Vai onko se ennemminkin ihan perusoletus, että lapsista huolehditaan? 

 

Oletus. Mutta on hyvä huomata kuinka onnekas on verrattuna moneen muuhun ja kuinka hyvä lapsuus antaa hyvän pohjan aikuisuuteen. Pieni lapsi ei tietenkään sitä vielä ymmärrä.

Jos lapsi tarvitsee haasteita, joihin suhteuttaa pieniä epämukavuuksia, niin hänet voi vaikka viedä telttavaellukselle tai vastaavalle, jolla joutuu pinnistelemään. Sen jälkeen kiitollisuus omaa sänkyä ja kuumaa kaakaota kohtaan tulee luonnostaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ap sanoi sen itse: lapsi tottunut LIIAN hyvään. Kasvatatte siellä itsekästä paskaa.

Ei, ei, ei. Lapsi on tottunut ihan sopivan ja riittävän hyvään.

Ap ehkä tahattomasti sanoi, että "liian" hyvään, koska hän ei itse ei ole saanut lapsena sitä hyvää.

Alitajunnassa on se lapsuudenkodin malli, mitä lapselle kuuluu antaa. Aina se malli ei ole hyvä. Ap antaa omalle lapselleen enemmän mitä itse sai, jolloin helposti ajattelee että oma lapsi saa "enemmän", "liikaakin".

Vaikka oikeasti lapsi on varmasti saanut ihan oikein ja sopivasti ja ap varmasti tietää tämän. 

Lapsi on, ja hänen kuuluu olla, hyvinkin itsekeskeinen vielä tuossa iässä. Ei osaa vielä aidosti toimia ja peilata muihin, tässä maailmassa. Kyllä sitten kun kasvaa ja ympyrät laajenee oikeasti kodin ympärille, hän tulee tietämään että monilla on tosi paljon huonommin. Ja osaa verrata omaan kotiinsa ja omiin vanhempiinsa. 

Joku sanoi että lasta voi karaista. Ei tartte. Maailma ja kaverit(kin) tekee sen kyllä. Koti saa olla ihan vain turvasatama. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lapset on tuollasia. Kun tuosta kasvaa ja maailma hänelle avartuu, osaa varmasti arvostaa niitä hyviä asioita, mitä on saanut. Kun ymmärtää kuinka paljon huonommin moni asia olisi voinut olla. 

Minulla ei ole lapsia, mutta voisin kuvitella, että hyvän äidin lapsi saattaa olla lapsuudessaan jopa hiukan hankalampi kuin sellainen, jonka äiti on aina pelolla tylysti vaientanut. 

Mutta sitten aikuisena uskon rakkaudella ja rajoilla kasvatetulla lapsella olevan enemmän resilienssiä elämän vastoinkäymisissä kuin sillä pelolla kasvatetulla, ja varmasti osaa myös itse kohdella ihmisiä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Oksettaa, että jotkut hankkii lapsia vain osoittaakseen omaa erinomaisuuttaan. Kellekään normaalille ihmiselle ei tule edes mieleen tuollaiset. 

Mistä sinä oikein puhut? Siitäkö, että ap vertaa omaa lapsuuttaan siihen millainen äiti itse on? Sehän on nimenomaan tervettä miettiä, miten tuli kasvatetuksi, ja miten itse kasvattaa. Ei tosiaan kaikille tule ne mieleen, siinä olet oikeassa. Mutta pitäisi tulla. Vanhemmuuden pitäisi olla myös tiedostettua, eikä pelkästään sitä mitä selkärangasta tulee automaationa, lapsena itse opittuna. Ne opit kun ei aina ole pelkästään hyviä ja joistain niistä olisi hyvä päästä eroon, katkaista sukupolvien ketju. 

Vierailija kirjoitti:

Oksettaa, että jotkut hankkii lapsia vain osoittaakseen omaa erinomaisuuttaan. Kellekään normaalille ihmiselle ei tule edes mieleen tuollaiset. 

Kaikki tolkun ihmiset haluaa lapsilleen parempaa ja enemmän mitä itsellä oli. Se on normaalia kehitystä. 

Vierailija kirjoitti:

Haloo! Nyt valot päälle; te puhutte lapsista, lapsi. Voiko aikuiset ihmiset olla noin PIHALLA.

Kyllä lapsikin voi osata arvostaa saamaansa hyvää ja oppia olemaan kiitollinen.

Mikään ei tässä maailmassa ole itsestäänselvää.