Täällä vihainen lastentarhanope tilittää, kun sairaita

Mutta mielestäni lapsen etu ajaa AINA kaiken muun edelle, etenkin jos on lapsen terveydestä kyse. On pöyristyttävää, että löytyy vanhempia, jotka eivät aseta lapsen etua muun edelle.

Kuka tuollaista kirjoittaa, varsinkaan mihinkään lapulle. Eiköhän se olis jättänyt mitään sitten kirjoittamatta...

Kyllä luulis lääkäreiden tuon verran ymmärtävän, että sairaslapun kirjoittaa edes sille päivällä, vaikkei näkyviä oireita olis enää havaittavissa. Sehän kertoo, että lääkäri uskoo sinun puhuvan palturia... Joten en usko juttuasi.

Sinusta on ilmeisesti oikein että loput 20 lastakin sairastuvat kun yhden päällikköäidin pitää töissä päteä niin ettei omaa jälkikasvuaan saa hoidettua? Nyt ei varmaan ollut kyse pikku nuhasta vaan esim. vatsataudista.

Vierailija:

että päällikkötason hommista nyt vaan ei aina voi olla pois!! Kun vaikkapa parinkymmenen hengen työt seisoo, kun sinä et päällikkönä ole paikalla, niin kyllä siinä on aika vaikea perustella sitä, että pitäis olla kotona nuhaisen lapsen kanssa.

minkä joku sanoi: päiväkodit voisivat jakaa koteihin KIRJALLISET OHJEET tarttuvien tautien varalta. Koska jotkut perheet ilmeisesti eivät tiedä näistä asioista.



Rakentava idea!

Ihminen on ihminen ja työ on vain työ.

joka ei osaa delegoida. Hyvä esimies tekee itsensä tarpeettomaksi. Minä vedän töitä uutismaailmassa (uutiset tulevat ulos joka ilta) ja mieheni on isossa firmassa esimiesasemassa. Me voidaan olla töistä pois ja ollaan. Koska ollaan rakennettu työssämme toimiva systeemi, joka ei yhden naisen/miehen poissaoloon kaadu. Tää tietysti vaatii vaivannäköä ja silmää alaisten valinnassa - mitä kaikilla ei ole - ja itsetuntoa itse tajuta, ettei ole korvaamaton. Kokeile niitä ja pane lapsesi etusijalle!

" No jos ei ole täitä niin ei TODELLAKAAN pestä täishampoolla. Niin syntyy vaan enemmän resistenttejä kantoja jotka on vaikeampia nujertaa."

Kysy vaikka lääkäreiltä.

eivät pysty olemaan töistä pois. suurin syyllinen on työnantaja. ei hyväksytä poissaoloja. olen itse kotona ja mies voi saada yhtääkkiä viestin ole silloin ja silloin töissä. kysyinkin mieheltä että mitäs jos olisinkin töissä mitäs sitten tekisit.

että työntekijän pitää itse pitää puolensa. Jos tuollaiseen hälytysmentaliteettiin lähtee, ei se ikinä lopu. Selkärankaa miehelle!

lapsena mun kaverin kaverin isällä ei ollut ollenkaan perheessään puhelinta, ettei kutsuttaisi yhtäkkiä töihin. Mieheni isä taasen ei uskaltanut vastailla puhelimeen ollenkaan. Kummallista.

Sairaita lapsia ei meiltäkään viedä hoitoon. Jos ei ole kuumetta (mikä täälläkin vaaditaan todistukseen, tai sitten selkeästi oksutauti yms, nuha/flunssa ei riitä), jäädään omalle vapaalle, ilmoitetaan, että otan virkavapaata. Viime viikon olin juuri lapsen kanssa kotona palkattomalla, koska hänellä oli niin kova yskä, ettei mielestäni ollut hyvä mennä hoitoon. Lääkäri ei ollut samaa mieltä, joten otin omat lomat.

Vierailija:

Jos on esim. toisella tärkeä palaveri ja toisella projektin deadline niin jossei lapselle saa hoitajaa kotiin, on lapsi pakko tuoda päiväkotiin. Parempi kuitenkin että on toipilaana päiväkodissa kuin että vanhemmista toinen saa kenkää ...

En usko että yksikään palaveri tavallisella työpaikalla on oikesti tärkeämpi, vanhempi vaan haluaa luulla ja uskoa olevansa niin tärkeä ja korvaamaton omalla työpaikallaan. Sitten jos kyseessä on palaveri Suomen kohtaloista, esim. presidentti tai pääministeritasolla, voidaan sanoa että ei voida jättää palaveria väliin. Tai jos neurokirurgilla on leikkaus meneillään eikä voi lähteä kesken lasta hakemaan. Kaikki muut ovat järjestely- ja viitseliäisyyskysymyksiä ja priorisointiasiointia: onko joku jonninjoutava palaveri ja " hyvältä ja tärkeältä työntekijältä näyttäminen" tärkeämpi asia kuin oman lapsen vointi.

Jokainen tekee tietysti valintansa oman harkintakykynsä ja viisautensa mukaan. Toiset vanhemmat ovat viisaampia ja toiset yksinkertaisesti tyhmiä. Lapset siitä viime kädessä joko hyötyvät tai kärsivät, mihin lokeroon omat vanhemmat kuuluvat.

että työt tulevat ensin. Yllättäen mänteimmin/ilkeimmin/kostonhimoisimmin asiaan ovat suhtautuneet naiset, joilla kyllä on lapsia, mutta aikuisia. Siis todella eivät hyväksy sitä ja suorastaan yrittävät kostaa minulle sitä, että lapsi sairastaa. Viimeksi kuopus oli sairaalassa ja pari päivää myöhemmin kuulin, kuinka siitäkin oli menty valittamaan esimiehelle. Miehet suhtautuvat paljon asiallisemmin, samaten toiset pienten lasten vanhemmat.

siis että _lapset_ tulevat ensin...

Vierailija:

eivät pysty olemaan töistä pois. suurin syyllinen on työnantaja. ei hyväksytä poissaoloja. olen itse kotona ja mies voi saada yhtääkkiä viestin ole silloin ja silloin töissä. kysyinkin mieheltä että mitäs jos olisinkin töissä mitäs sitten tekisit.

Kyllä jokainen puolensapitävä aikuinen pystyy asettamaan oman perheensä ja lapsensa hyvinvoinnin etusijalle, jos on täysjärkinen ihminen. Sitten jos on kyseessä tahdoton selkärangaton nössö, niin huonompi juttu - lapsen kannalta. Kuka hänestä välittäisi?

olla pois mistä vaan, ellei ihmisten turvallisuus ja terveys vaarannu tastä poissaolosta. Joku palaveri jossain it-firmassa on turhaa.

Ei ole ollut ikinä mitään huomauttamista siitä, jos joku on ollut kotona lapsiaan hoitamassa sairauden vuoksi, päinvastoin, aina on esimies (mies) toivotellut paranemisia ja jälkikäteenkin kysellyt lapsen vointia.

Onkohan esimieheni jotenkin poikkeustapaus?

kyllä se kuulkaa on niin, että jos MLL:sta/Väestöliitosta ei saa hoitajaa (samana aamuna kun lapsi sairastuu, on vaikea saada enää ketään, eikä sairauksia läheskään aina pysty ennustamaan etukäteen) ja isovanhemmat ovat matkoilla (usein viikkoja putkeen), niin on keinot aika vähissä! Eikä kannata tyrkyttää ratkaisuksi yksityisen hoitajan palkkausta, nekin sairastelee ja sitten ei ole hoitajaa ollenkaan, vaikka lapsi olisi terve!



Sitten täytyy yrittää sovitella töitä miehen kanssa, mutta aina sekään ei ole mahdollista. Miehellä johtoryhmän kokous ja itselläni palaveri vedettävänä, jossa suunnitellaan seuraavien päivien työt 20 hengen osastolle. Vaihtoehdot on joko viedä lapsi kipeänä hoitoon tai jättää itsekseen kotiin videoiden vahdittavaksi.



Ja kyllä yleinen ilmapiiri on nykyään se, että sairastavan lapsen kanssa kotona oleminen ei ole työpaikalla kovin hyväksyttyä. Katsotaan, että yksi sluibailee. Kyllä itsekin melkein edellyttäisin alaisiltani, että ensin on koetettava löytää hoitaja sukulaisista tai ostettuna ja kotiin jääminen on vasta viimesijaisin vaihtoehto (ellei ole vakavasta sairaudesta kyse).

sinä olet itse esimies ja selvästikin vaikutat osaltasi työpaikkasi ilmapiiriin. Minä taas olen vahvasti sitä mieltä, että kiristysmentaliteetilla ei sitoutuneita työntekijöitä saa. Ihminen joka selvästi osaa asettaa elämän prioriteetit oikein, on minusta järkevä ja vastuuntuntoinen. Sellainen josta haluaa pitää kiinni.



Ihminen joka työpaikan menettämisen pelossa suostuu mihin vaan, ei ole työntekijänä mikään saalis, vaan hän on paitsi heikko, myös vaarassa palaa loppuun, koska ei osaa asettaa omia eikä toisten rajoja.



Ja teidän suvussanne tuo prioriteettien hämärtyminen on selvästi periytyvää, koska isovanhemmat mieluummin reissaavat kuin hoitavat sairaita lapsenlapsiaan. Ei omena kauas puusta putoa.