Syötkö päivällisen vai illallisen?
Sivistysvaltioissa syödään illallinen. Yleensä hyvässä ravintolassa punaviinin kanssa. Suomessa on syöty yleensä päivällinen. Itse kapinoin näitä vanhanaikaisia, suomalaisia tapoja vastaan.
En juo maitoa laisinkaan ruokajuomana. Syön illallisen yleensä 21 jälkeen illalla. Lasi punaviiniä ruokajuomaksi.
Joskus kokkaan itse, joskus menen ravintolaan.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vapaa- ja etäpäivinä syön aamaisen (klo 10), lounaan (klo 14), iltspalan (klo 19).
Toimostopäivinä aamiaisen (klo 7), lounaan (klo 11), välipalan (klo 14), päivällisen (klo 17) ja iltapalan (klo 20).
Ulkomailla yleensä aamiaisen (klo 9), lounaan (klo 13), iltapäiväkahvin (klo 16) ja illallisen (klo 20).
Eli riippuu enemmän sijainnista ja aikataulusta syömiset.
Illallinen ei tarkoita myöhäistä syömistä vaan on juhla-ateria kattauksineen ja viineineen.
Wikipedia sanoo, että illallisella on 4-6 ruokalajia ja se on juhlavin kaikista aterioista.
Nooo, aapee ...joko olet saanut tarpeeksi tieto tuntemattomien ruokailutavoista , että voit jatkaa aamupäivää uusilla pohdinnoilla ???????
Vierailija kirjoitti:
Wikipedia sanoo, että illallisella on 4-6 ruokalajia ja se on juhlavin kaikista aterioista.
Juuri näin! Ihmettelenkin, miten jotkut eivät tiedä, mitä illallinen tarkoittaa.
En syö kumpaakaan, syön iltaruoan sitten kun on nälkä ja aikaa, noin 17-19 välillä. Muut nimitykset kuulostaa hienostelulle.
Vierailija kirjoitti:
Säännölliset ja terveelliset ateriat ovat hyväksi, olipa kyse sitten ravintolan antimista tai kotiruuasta. Täytyy vain pitää huolta siitä, että ateria on ravinto-opillisesti hyvin tasapainotettu.
Ap:n tilanteesta tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän
Kyllä mummo tietää. Sääli, että hän ei ole enää neuvojaan antamassa.
Olin viime viikolla illallisella liittyen ystävän syntymäpäivään. Aterimia oli kolmet + jälkiruokaa varten omat. Lasejakin oli neljä jokaisella.
Joo kyllä minä tiedän päivällisen ja illallisen eron, jo lapsena sen opin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa päivällisen klo 17, ulkomailla illallisen klo 19
En tiedä miksi näin, Suomessa ei ikinä onnistu tuo illan venyttäminen. Luultavasti johtuu omalla kohdalla siitä kun usein on huono sää ja pimeää silloin tulee useammin nälkäkin. Hyvässä kelissä huomio on muualla
Päivällinen ja illallinen ovat erilaisia. Illallisella on aina useampi ruokalaji ja se on selvästi päivällistä juhlavampi.
Meillä syödään päivällinen n.klo 19. Illallisia meillä on vain muutama kerta vuodessa ja nekin aloitetaan n.klo 19.
Ulkomailla syömme aina 2-3 ruokalajia illalla, kotonakin (asumme siis osittain ulkomailla)
Suomessa pitkän kaavan mukaan päivällisiä 5-6 vuodessa. Aloitus silloinkin n klo 17 ja pöydästä noustaan puolen yön aikaan. 3-5 ruokalajia tilanteen mukaan. Enemmän tai vähemmän juhlavasti.
Mulle nuo termit on enemmän kellonaikaan sidottuja.
Säännölliset ja terveelliset ateriat ovat hyväksi, olipa kyse sitten ravintolan antimista tai kotiruuasta. Täytyy vain pitää huolta siitä, että ateria on ravinto-opillisesti hyvin tasapainotettu.
Ap:n tilanteesta tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli luultavasti alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä sanutkaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.