Haluatko, että kirjan, sarjan tai elokuvan on tarkastanut sensitiivisyyslukija, ennenkuin luet tai katsot sen?
Tekeekö se kokemuksesta turvallisemman, kun joku on tarkastanut, ettet näe tai kuule mitään ideologiaasi ja maailmankuvaasi sopimatonta? Ja pitäisikö sensitiivisyyslukijoita olla erilaisia? Eikö myös konservatiivit kaipaa omia sensitiivisyyslukijoita, ne voisivat tarkastaa esim. ettei kirjassa, sarjassa tai elokuvassa ei ole wokea, jos on, niin se poistettaisiin.
Kommentit (50)
En halua elää asioita sensuorivassa totaaliresessa valtiossa, vaan vapaassa demokratiassa, jossa on sananvapaus.
Eli ehdoton ei, ei sensitiivisyystarkastajalle.
Vaikea sanoa, kun en tiedä mikä sensitiivisyyslukuja on!
Vierailija kirjoitti:
En halua elää asioita sensuorivassa totaaliresessa valtiossa, vaan vapaassa demokratiassa, jossa on sananvapaus.
Eli ehdoton ei, ei sensitiivisyystarkastajalle.
Mitenkäs tuon sensitiivisyystarkastajan sananvapaus?
Se on vaarallinen tie, jos ja kun lähdetään sensuroimaan kirjoja, tv-sarjoja ja muuta. En halua sensuuria yhtään sen enempää kuin on pakko sietää. Jos joku on niin typerä, että loukkaantuu jostain 80-luvulla tehdystä teoksesta eikä osaa sijoittaa sitä siihen aikaan ja sen ajan kulttuuriin se on heidän oma ongelmansa, eikä muiden.
Mitenkäs nuo faktat? Jos kirjoitan kirjan vaikka metsätaloudesta, saanko luettaa sen metsäinsinöörillä, jotta saan faktat kohdilleen? Vai pitääkö minun välttämättä tehdä virheitä tietämättömyyttäni, jotta sananvapaus toteutuisi?
Luin jostain, et leffasta It Ends with Us on noussut jenkeissä hirveä haloo, kun markkinoinnissa ja leffajulisteessa ollaan niin seesteisiä, ihanissa kukkamekoissa onnellisena ja sitten leffassa käsitelläänkin parisuhdeväkivaltaa. Tuossa olisi kuulemma pitänyt ottaa huomioon ihmiset, jotka ovat kokeneet parisuhdeväkivaltaa, että kuinka tuo leffa traumatisoi, kun yhtäkkiä tulee sisältöä, jonka on itse kokenut.
Itse kyllä ihmettelen sitä, että eikö leffojen ja kirjojen juoni kärsi siitä, että ne pitää etukäteen selittää auki, et kukaan ei vahingossakaan mene katsomaan/lukemaan jotain sellaista, joka voi jollain tavoin tuoda mieleen aikaisemmat traumat.
Ei ole kyse enää taiteesta, jos tuotoksen tarkistaa sensitiivisyyssensori.
En halua, koska taiteen tarkoitus ei ole olla pelkästään mukavaa ja siloista höttöä, joka ei vahingossakaan loukkaa tai ahdista ketään. Ihmisillä on aiemmin ollut vastuu oman ympäristönsä suodattamisesta, eli jos tuntuu siltä, että jotain leffaa ei kannata katsoa niin ei sitten katso sitä. Nykyään kaikki pitäisi suodattaa valmiiksi ja mieluusti myös kertoa, että mikä on hyvää ja oikein, ja mikä pahaa ja väärin. Miten minkäänlainen mediakriittisyys voisi kehittyä sellaisessa ympäristössä?
En missään nimessä. Minulla on nyt alkamassa lukuprojekti, että luen vai kiellettyjä kirjoja.
Kyllä, sensitiivisyyslukijan pitäisi etukäteen kuunnella kaikki kuuntelemani musiikki esim.
En. Taide on taidetta, ja herättää mielipiteitä, kuten kuuluukin.
Heh heh. Ihan hyvä idea. Mutta luulen että pärjään tällä, jos alkaa tökkiä laitan kirjan pois. Ei muu auta. Elokuva on ehkä hyvä tarkastaa jollain tavalla yms.
Jos kirjan on tarkistanut sensitiivisyyslukija, en missään nimessä halua sitä lukea.
Kysehän on siis vallasta, ap. Woket ehtivät ensin tunkea itsensä joka paikkaan valvomaan, mitä saa sanoa ja mitä ei. Konservatiivit nukkuivat ruususennunta samaan aikaan.
En. Kirjailijan ja kustannustoimittajan yhteistyö riittää. Nykyään tietty äänikrjaosasto ja markkinointikin haluaa sotkeentua sisältöön. Ei kiitos sensitiivisyyslukijoille - en oikeasti luota johonkin Bella Forsgrenin ammattitaitoon kirjallisuudessa.
Minä itse valitsen mitä kirjoja haluan lukea! Kukaan sensitiivisyyslukija ei niitä päätä minun puolestani, sanakaan ei sovi sensuroida.
Jonninjoutavaa paskaa koko sensitiivisyyslukija, oikea termi sille olisi KIRJOJENSENSUROIJA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on aika iso bisnes nykysi jenkeissä ihan kauhuelokuvienkin suhteen, siellä on ihmisiä ketkä oikeasti kattoo sun puolesta ja kertoo että kannattaako sun kattoa niitä
Se on aika huvittavaa mihi suuntaa me ollaa menossa
Ennen elokuvissa oli kannet ja niiden takana luki kaikki tarvittava. Kelatkaa kuinka yksinkertasta
Nykyään kyse ei ole niinkään siitä, onko elokuva tai kirja liian pelottava tms., vaan siitä, esitetäänkö siinä "vääriä" mielipiteitä ja onko tarpeeksi "diversiteettiä". Sen takia esim. 70's shown jatko-osa 90's show ei muistuta ollenkaan 1990-luvun kulttuuria, kun pääosiin on pitänyt ahtaa monivärinen näyttelijäkaarti. Ei silloin vielä ollut tuollaista monimuotoisuuteen pakottamista.
Ihanko tosissaan luulet, ettei Yhdysvalloissa ollut 90-luvulla moniväristä? 😂
Onneksi on olemassa antikvariaatit... Tulevaisuuden kirjallisuus on täynnä wokepaskaa, eli vain wokeilijoita miellyttäviä opuksia
Kyllä. Sitten tietää mitkä kirjat ja sarjat on lukemisen ja katsomisen arvoisia. Eli jos sensitiivisyyslukija pitää sitä hyvänä niin sitä ei kannata lukea tai katsoa.