Mitä mummosi opetti sinulle?

Ruoka odottaa syöjiä

Että rään syöminen ei ole suotavaa sen jälkeen kun on kaivanut nenää.

Siriina kirjoitti:

Ruoka odottaa syöjiä

Mulle taas,että ei odota.

Isoäitiä en koskaan tavannut, mummi opetti olemaan ihminen lähimmäiselleen ja huolehtimaan. Lastenlapsille oli aina syli ja rakkautta. Hän eli palveluasunnossa enkä sillälailla käytännönjuttuja oppinut. 

Positiivisen elämanasenteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karjalanpiirakoitten teon. Opin katsomalla vierestä. Mummolla se ohut kuori pyöri pulikan alla.

Sama juttu. Mummo oli taitava näissä. Pöydän levy käännettiin leipomispäivänä toisinpäin ja näin saatiin leivinalusta. Sitten oli pitkät laudat tuvassa, johon nostettiin valmiit raaat piirakat odottamaan paistoa. Mummo työnsi uunista hiilet pois ja lopuksi lakaisi se märällä pitkävartisella kuin saunavastalla. Leipomisen jälkeen pyyhki leivinpöydän lopuksi jäniksenkäpälällä. 

Tiedän. Se oli kuin kerppi. Sellainen sidotunnäköinen saunavasta kepin Päässä. Se kasteltiin veteen ja sitten sillä siivottiin uuni paistamyksille.

Vierailija kirjoitti:

Toinen pelaamaan pasianssia ja toinen kuinka kamalalta vanhojen huonojen asioiden muistelu kuulostaa. 

Nytpä muistan. Opin muuten pelisäännöt ja strategisen ajattelun pelatessani korttia mummojen ja pappojen kanssa.

Mummoni ei varsinaisesti opettanut, oli sen verran viisas. Antoi mun olla luonaan , ja katsella ja ihmetellä ison Raamatun piirroskuvia, kuunnella hengellisiä levyjä. Hän ei saarnannut, ei jyrissyt käskyjä eikä kieltoja. Otti mut selkänsä taakse päiväunille, suojaan ja turvaan. Vuosikymmenten jälkeen oivalsin, että hän oli vaivihkaa istuttanut uskon siemenet sydämeeni, ja niistä olikin huomaamattomasti, ja vastoin kaikkea itse tunnustamaani todennäköisyyttä kasvanut kokonainen usko Jeesukseen Kristukseen. Erityisen liikuttavaa on se, että nyt vuosien kuluttua tiedän, etten olisi mitenkään selvinnyt elämäni raskaista vuosista ilman vahvaa luottamusta siihen, että Herra on kanssani jokaisessa hetkessä. Ja että Hän kantaa vaikeitten aikojen yli. Ilman mummon turvaa ja rakkautta olisin hukkunut jo kauan sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen pelaamaan pasianssia ja toinen kuinka kamalalta vanhojen huonojen asioiden muistelu kuulostaa. 

Nytpä muistan. Opin muuten pelisäännöt ja strategisen ajattelun pelatessani korttia mummojen ja pappojen kanssa.

Minä opin numerot pelikorteista. Oli pakko oppia, kun muuten huijattiin.

Opetti ostamaan lottoa.

Vierailija kirjoitti:

Mummoni ei varsinaisesti opettanut, oli sen verran viisas. Antoi mun olla luonaan , ja katsella ja ihmetellä ison Raamatun piirroskuvia, kuunnella hengellisiä levyjä. Hän ei saarnannut, ei jyrissyt käskyjä eikä kieltoja. Otti mut selkänsä taakse päiväunille, suojaan ja turvaan. Vuosikymmenten jälkeen oivalsin, että hän oli vaivihkaa istuttanut uskon siemenet sydämeeni, ja niistä olikin huomaamattomasti, ja vastoin kaikkea itse tunnustamaani todennäköisyyttä kasvanut kokonainen usko Jeesukseen Kristukseen. Erityisen liikuttavaa on se, että nyt vuosien kuluttua tiedän, etten olisi mitenkään selvinnyt elämäni raskaista vuosista ilman vahvaa luottamusta siihen, että Herra on kanssani jokaisessa hetkessä. Ja että Hän kantaa vaikeitten aikojen yli. Ilman mummon turvaa ja rakkautta olisin hukkunut jo kauan sitten. 

Tämä kuulostaa kauniilta. Kaikkea onnea sinulle.

Vain hyvään ja parhaaseen laitetaan rahaa. Jos raha ei riitä, niin säästetään. Halpaa paskaa ei osteta.

Mummo opetti karatea, kaljan juontia, ja auton korjaamista. Meidän mummo oli kova jätkä.

Lattiat lakaistaan joka aamu kunnolla. Tulehan tyttö tänne ruokahuoneeseen, sanoi sunnuntaisin ja sain korkilliset sorbusta. Meitä parempaa kun ei olekkaani. Hyvää, eikä tullut juoppoa. 

Mummi opetti käytöstavat. Tiedän missä järjestyksessä kätellään ja kuka sanoo mitä ja kenelle.

Pitää verrata itseään muihin ja huonompi ei saanut olla.

Että sunnuntaina ei tehdä työtä. En ole tehnyt.

Että naisella pitää aina olla omaa rahaa.

Osakesijoittamista. Mummi oli töissä pankissa 2000-luvun alkupuolelle asti ennen eläkkeelle jäämistä, antoi aina osakkeita synttärilahjaksi (ei mitään isoja summia) ja kun ikää tuli meille lapsenlapsille vähän lisää niin opetti rahamarkkinoista ja sijoittamisesta paljon. Iloa on niistä osakkeista ja opeista ollut.

Mummoni ei käyttänyt kynsilakkaa eikä ollut permanenttia, maalaisemäntä kun oli. 

Tärkein oppi oli se, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Ei lajitella hyviin eikä huonoihin, ei arvokkaampiin ja arvottomampiin. Valtiopäivämiehen tytär oli, mutta ei koskaan pitänyt itseään, isäänsä tai ketään muutakaan sen parempana ihmisenä kuin vähemmän ansioituneita.