Sinkut ja pimeät illat
Miten te muut sinkut selviätte näistä syksyn pimeistä illoista, kun ei oo omaa halikaveria? Ei oo ketään kenen kanssa katsoa illalla saman viltin alla hömpää Netflixistä, kenen kainaloon käpertyä ja ketään jonka kanssa pusutella iltaisin sohvalla. Tää on joka syksy hirveämpää mitä muistin ja taas sinkkusyksy edessä, niinkuin aina tähän mennessä :D
N
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko valoisat aamut parempia?
Much better. Paitsi oon kyllä iltaihminen, mut pimeys ja yksinolo ei oo kiva yhdistelmä :(
-ap
Jaan tunteesi, vaikka joskus minusta tuntuu, että itse tunnen kateuden piston sisälläni kun esin kauniina kesäpäivänä näen toisiinsa liimautuneita pareja.
Tai nuoria tai nuorehkoja naisia nähdessäni kuvutelken, että kuinka heillä taatusti on n kappaletta muuta vaihtoehtoa tehdä jotain yksin tai yhdessä jonkun kamssa.
Ja jos minä joskus kelpaankin niin korkeintaan kaveriksi, joka toki on paljon mutta aina josku sutävtoivoidi enemmänkin. Mutta ei uhriutuminen tai kenenkään syyttely asiaa muuta.
Ehkä ensi kesä on toisin.
Ihan kivasti olen selvinnyt, kun on keksitty sähkövalot. Ei tarvitse olla pimeydessä syksylläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko valoisat aamut parempia?
Much better. Paitsi oon kyllä iltaihminen, mut pimeys ja yksinolo ei oo kiva yhdistelmä :(
-ap
Pimeys ja yksinolo on paras yhdistelmä. Näin me ollaan erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko valoisat aamut parempia?
Much better. Paitsi oon kyllä iltaihminen, mut pimeys ja yksinolo ei oo kiva yhdistelmä :(
-ap
Pimeys ja yksinolo on paras yhdistelmä. Näin me ollaan erilaisia.
Niinpä. - Itselleni raskain aika on monesti kevät.
Tuntuu, että hämärässä on helpompaa vetäytyä ja eristäytyä. Kun taas keväällä auringon kutitraessa nenön pieltä on helposti vain ikon pilaaja, jos ei liity niihin, jotka kertovat pitävänsä siitä kun pian tulee kesä ja lämmin....
Itse vain yrittää psyyka itseään, että kyllä sitä selviät ja kestät taas yhden kesänkin sinkkuna vaikka et tänäkään kesänä saisi jakaa sitä yhdenkään naisen kanssa.
eipä ne illat eroa yhtään siitä mikä vuodenaika on. 36 v tässä jo menty ilman miestä ja minkäänlaista läheisyyttä niin enköhän mä pärjää jatkossakin. N36
Mä oon kaipaillut satunnaista unikaveria. Seksiä tuntuu olevan helpompi saada, kuin yöseuraa. M40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn kävelyllä iltaisin, syksy on parasta aikaa siihe. Antakaa tunteiden tulla ja mennä. Vuodenaikojen vaihtuminen on tosiaan vaikeaa aikaa monelle, koska luonnosta tulevat hajut etenkin tuovat kaikkia muistoja mieleen. Tää tapahtuu itselle joka kerta kun vuodenaika vaihtuu.
Vuodenaikojen vaihtuminen konkretisoi ajan kulumisen ja sen että elämä kuluu yksinäisyydessä.
Niin se kuluu parisuhteessa ollessakin. Katsoo jotain sohvalla pierevää viidettä viikkoa mököttävää miestä josta ei irtoa kuin korkeintaan äreä murahdus.
Vierailija kirjoitti:
Muistelen niitä kariutuneita parisuhteita ja sitä henkisen pahoinvoinnin määrää jota niissä koin ja käperryn onnellisena yksikseni katsomaan tv:tä/ lukemaan kirjaa.
Monikossa? Millaista se kohtelu oli sinua kohtaan?
Metallimusiikki auttaa itselläni jaksamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä voin tulla panee sua.
Kiitti, mut fyysinen läheisyys tulee vasta henkisen läheisyyden jälkeen.
-ap
Ei se ainakaan ennen ollut noin. Kyllä nuorilla tuli kunnon kiima diskossa, eikä siinä pidätellyt mikään. Valomerkki tuli klo 01 ja sitten moni pari lähti panemaan, tuntematta lainkaan toisiaan. Tanssilavoilla naitiin autossa tai parkkipaikan vieressä olevassa lepikossa. Mikä näitä nykynuoria oikein vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistelen niitä kariutuneita parisuhteita ja sitä henkisen pahoinvoinnin määrää jota niissä koin ja käperryn onnellisena yksikseni katsomaan tv:tä/ lukemaan kirjaa.
Monikossa? Millaista se kohtelu oli sinua kohtaan?
Sivusta. Eli tässä otetaan selvää, onko hän itse syyllinen eroihin ja luuleeko vain tulleensa huonosti kohdelluksi, vaikka voi hyvinkin ! olla niin, kuten tutkittu on, että väkivaltaisesta miehestä selvinnyt joutuu taas väkivaltaisen miehen kanssa suhteeseen. Miksi. Koska on jokin tuttuus, kaava, jota ei itse tiedosta tai tunnista, voi olla lähtöisin jo omien vanhempien kotoa jossa nähnyt tätä samaa eikä siksi näe red flageja kuin vasta myöhään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä voin tulla panee sua.
Kiitti, mut fyysinen läheisyys tulee vasta henkisen läheisyyden jälkeen.
-ap
Ei se ainakaan ennen ollut noin. Kyllä nuorilla tuli kunnon kiima diskossa, eikä siinä pidätellyt mikään. Valomerkki tuli klo 01 ja sitten moni pari lähti panemaan, tuntematta lainkaan toisiaan. Tanssilavoilla naitiin autossa tai parkkipaikan vieressä olevassa lepikossa. Mikä näitä nykynuoria oikein vaivaa?
Sillä tavalla ne lapset ja avioliitot ennen sai alkunsa. Datsun 100A'n takapenkillä, karvanoppien pomppiessa tuulilasissa.
N62
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä voin tulla panee sua.
Kiitti, mut fyysinen läheisyys tulee vasta henkisen läheisyyden jälkeen.
-ap
Ei se ainakaan ennen ollut noin. Kyllä nuorilla tuli kunnon kiima diskossa, eikä siinä pidätellyt mikään. Valomerkki tuli klo 01 ja sitten moni pari lähti panemaan, tuntematta lainkaan toisiaan. Tanssilavoilla naitiin autossa tai parkkipaikan vieressä olevassa lepikossa. Mikä näitä nykynuoria oikein vaivaa?
Mikromuovit on alentaneet meidän libidon 😂 Ei vaan, joillakin pysyy itsekontrolli paremmin kuin toisilla jos ei oo taudit ja jälkikasvu heti toiveena. Pitää eka selvittää millainen jantteri sitä kahvikutsuja oikein siellä diskossa(nykyaikana netissä) esittää.
Kuuntelen kasarimusaa, katson Frasieria, pelaan välillä konsolipelejä, katselen YouTubesta kissa- ja koiravideoita, lueskelen ja kirjoittelen keskustelupalstoille, käyn kävelylenkillä ja joskus mökillä. Haaveilen kyllä välillä nörtähtävästä keski-ikäisestä sinkkuneidosta, joka voisi olla myös kiva, kiltti ja kaino. Siinä 45-vuotiaan setämiehen elämää!
"Ei oo ketään kenen kanssa katsoa illalla saman viltin alla hömpää Netflixistä, kenen kainaloon käpertyä ja ketään jonka kanssa pusutella iltaisin sohvalla."
Olen väärä vastaaja, kun en ole sinkku, mutta... Emme istu samalla sohvalla, saati saman viltin alla. Ei ole Netflixiä eikä muutakaan suoratoistopalvelua, emmekä koskaan katso hömppää. En käperry kumppanin kainaloon enkä muista, milloin olisi viimeksi pusuteltu, onko koskaan? Ei kiinnosta fyysinen läheisyys, seura kuitenkin vähäsen jossain määrin.
Ahdistuisin, jos joku haluaisi samalle sohvalle kylki kyljessä kiehnäämään, ja filtin alle käperryn vain harvoin, yleensä on muutenkin turhan kuuma.
Lisäksi olen aamuihminen ja illalla menen vain nukkumaan aikaisin. Illat voisin vallan hyvin viettää sinkkuna, yksin.
Minä oikein odotan pimeneviä iltoja. Kynttilät palamaan, lökövaatteet päälle, villasukat jalkaan, saa katsoa telkkarista mitä haluaa, punaviini lasillinen, hyvää syötävää. Eikä tarvitse vääntää asioista kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minä oikein odotan pimeneviä iltoja. Kynttilät palamaan, lökövaatteet päälle, villasukat jalkaan, saa katsoa telkkarista mitä haluaa, punaviini lasillinen, hyvää syötävää. Eikä tarvitse vääntää asioista kenenkään kanssa.
Tää on ihan jees, mutta siinä kohtaa kun joka ilta pitää mennä yksin nukkumaan, sitä alkaa miettimään että voisko olla jotain muutakin, vai oliko tää tosiaan tässä :D
-ap
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole koskaan ollut halikaveria, niin ei sitä osaa enää kaivatakaan.
- N52
Perustarpeeseen on aina kaipuu, vaikka sitä ei olisi kokenutkaan!
Oikeastaan nyt kysyttäessä, niin en ole koskaan ollut vuodenaikaan riippuvainen tuossa asiassa. Teen sitä, mitä muulloinkin iltaisin. Lueskelen, katselen tuubista jotain, askartelen jotakin. Jos innostuisi kokeilemaan värityskirjaa.