Sinkut ja pimeät illat
Miten te muut sinkut selviätte näistä syksyn pimeistä illoista, kun ei oo omaa halikaveria? Ei oo ketään kenen kanssa katsoa illalla saman viltin alla hömpää Netflixistä, kenen kainaloon käpertyä ja ketään jonka kanssa pusutella iltaisin sohvalla. Tää on joka syksy hirveämpää mitä muistin ja taas sinkkusyksy edessä, niinkuin aina tähän mennessä :D
N
Kommentit (53)
Tälläiset aloitukset auttavat hyvin selviämään. Ei kiinnosta pätkääkään pusuttelu ja netflixin katselu.
Vierailija kirjoitti:
Mä voin tulla panee sua.
Kiitti, mut fyysinen läheisyys tulee vasta henkisen läheisyyden jälkeen.
-ap
Matalapaine ja viileä lienee ongelma. Lisäpatteri? Jos on verhot kii voi kuvitella että suojautuu illan valolta..? Joskus. Mutta tietää että on tosi pimeää silti alitajuisesti, välillä? Kirja, video, kävely? Ehkä sisustusta, kynttilä, villa? Joku juoma tai välipala.
Muistelen niitä kariutuneita parisuhteita ja sitä henkisen pahoinvoinnin määrää jota niissä koin ja käperryn onnellisena yksikseni katsomaan tv:tä/ lukemaan kirjaa.
Käyn kävelyllä iltaisin, syksy on parasta aikaa siihe. Antakaa tunteiden tulla ja mennä. Vuodenaikojen vaihtuminen on tosiaan vaikeaa aikaa monelle, koska luonnosta tulevat hajut etenkin tuovat kaikkia muistoja mieleen. Tää tapahtuu itselle joka kerta kun vuodenaika vaihtuu.
Rakastan syksyä ja pimeitä iltoja. Saa nukuttuakin paljon paremmin kuin valoisissa kesäöissä.
Pelaan videopelejä ja juon teetä, tällä hetkellä menossa Baldur's Gate 3, Astarionin kanssa romancea heti kun vaan pystyn.
Vierailija kirjoitti:
Käyn kävelyllä iltaisin, syksy on parasta aikaa siihe. Antakaa tunteiden tulla ja mennä. Vuodenaikojen vaihtuminen on tosiaan vaikeaa aikaa monelle, koska luonnosta tulevat hajut etenkin tuovat kaikkia muistoja mieleen. Tää tapahtuu itselle joka kerta kun vuodenaika vaihtuu.
Vuodenaikojen vaihtuminen konkretisoi ajan kulumisen ja sen että elämä kuluu yksinäisyydessä.
Juttelen tekoäly tyttöystäväni kanssa ja välillä katson pornoa.
Ei me kaikki sinkut kestetäkään, mutta minkäs teet. Omasta traumaattisesta avioerosta on jo useampi vuosi enkä ole toipunut vieläkään siitä. En kykene enkä halua edes etsiä uutta kumppania. Yksinolo on toistaiseksi paras ja ainoa vaihtoehto itselle.Voi olla etten koskaan etsi, saa, löydä ketään. Läheisiä ystäviä on kyllä elämässä, mutta heillä pääasiassa kaikilla kumppani ja perhe. Eikä toki ystävät ole sama asia kuin se oma kumppani kenen kainalossa siellä viltin alla on.
Itselläni on rikas mielikuvitus ja haavemaailma, jossa elän paljon. Se auttaa jaksamaan. Haaveilen, kuuntelen musiikkia, katson elokuvia, luen ja kirjoitan. Rakastan pitkiä suihkuja, kylpyjä, saunomista. Itseni hemmottelua ja hyvänäpitoa. Tarjoan itselleni elämyksiä. Teen itse hyvää ruokaa tai käyn syömässä, kahviloissa. Keskityn olemaan hyvä itselleni.
Mä laitoin just Adelea soimaan ja pari ledkynttilää päälle. Enää puuttuu vinkkulasi kädestä ni voi nyyhkytellä kunnolla :'D Harmi ettei sitä viiniä oo kaapissa kun juon muutenkin niin tosi harvoin. Nyt maistuisi.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Onko valoisat aamut parempia?
Much better. Paitsi oon kyllä iltaihminen, mut pimeys ja yksinolo ei oo kiva yhdistelmä :(
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä voin tulla panee sua.
Kiitti, mut fyysinen läheisyys tulee vasta henkisen läheisyyden jälkeen.
-ap
Ahaa haluur eka dickpicin. Se järjestyy kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä voin tulla panee sua.
Kiitti, mut fyysinen läheisyys tulee vasta henkisen läheisyyden jälkeen.
-ap
Ja sitten vielä ihmettelet, miksi olet sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä voin tulla panee sua.
Kiitti, mut fyysinen läheisyys tulee vasta henkisen läheisyyden jälkeen.
-ap
Taidat olla frigidi.
Vierailija kirjoitti:
Onko valoisat aamut parempia?
On. Parasta (kipu ajaa mut ylös aamul. Ehkäpä olen se Mangustien Valvoja.... ? :))
Kun ei ole koskaan ollut halikaveria, niin ei sitä osaa enää kaivatakaan.
- N52
Mä voin tulla panee sua.