Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa parisuhdetta työn ja lasten päälle?
31.08.2024 |
Minulla on työ, josta kyllä tykkään, mutta joka on aika kuluttavaa, kun siinä on jatkuva kiire ja koko ajan ollaan tekemisissä uusien ihmisten kanssa (sote-ala siis). Aamut menee siinä, että hoidan lapsen aamutoimet ja aamupalat ja kuskaan hänet päiväkotiin. Sitten työpäivä jatkuvassa vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, jotka kaikki odottavat ja vaativat minulta jotain ja joudun ratkomaan heidän ongelmiaan (no, sitähän tuo työ on). Sitten päiväkodille, kuulumisten vaihto siellä lastenhoitajien kanssa, lapsen kanssa kotiin, ruoanlaittoa (lapsi siinä mukana keittiössä), lapsen kanssa olemista, lapselle iltasadut, iltapalat, iltapesut ym ym. Ei siis aamu 6:30 jälkeen käytännössä yhtään taukoa vain yksin hiljaisuudessa. Kun lapsi klo 20:30 nukahtaa, niin mies (lapsen isä siis, aviomieheni) odottaa että kuuntelisin hänen kuulumiset, viettäisin hänen kanssa parisuhdeaikaa jne. En vain jaksa. Haluaisin olla vain hiljaa yksin, kun ilta vihdoin tulee. Olen introvertti ja tarvitsen paljon aikaa yksin, nyt en saa sitä juuri yhtään. Minulla ei ole yhtään energiaa kuunnella illalla enää miehen juttuja. Miten te muut oikein jaksatte jotain parisuhdetta työn ja pikkulapsirumban lisäksi?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset, jotka tarvitsevat ns omaa aikaa tekevät lapsia. Ymmärrän, että monet eivät tee kun ovat tajunneet, että se lapsi/työ vie kaiken ajan. Ja toi kuulostaa vielä helpolta, jos lapsi nukahtaa iisisti 20.30.
Olispa mulla ollut edes yksi noin helppo lapsi.
t. Kolmen äiti
Eli tarkoitatko, että kenenkään introvertin ei pitäisi koskaan tehdä lapsia? Suomalaisista puolet taitaa olla introverttejä, eli aika hurja neuvo sinulla. Sitäpaitsi en minä valita lapsen kanssa jaksamisesta, kyllä minä lapsen jaksan hoitaa. Sen ja työn päälle en vain enää jaksa parisuhdetta. Ja huomatkaa etten tehnyt toista lasta, tajusin että energiat ei siihen riittäisi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut, syy oli ettei mies tehnyt kotona ja lapsen osalta lähellekään puolia vaan ehkä vain 10 prosenttia. Erohan siitä tuli ja mies ihmetteli miksi.
Sama homma meillä. Ahdistaa, kun aina joku on kimpussa. Minun pitäisi vain jaksaa täyttää aina muiden tarpeita ja tunnen itseni maailman huonoimmaksi ihmiseksi, kun haluaisin vain iltaisin istua ihan yksin rauhassa sohvalla ilman, että joku lääppii tai höpöttää jotain.
Vierailija kirjoitti:
Sama homma meillä. Ahdistaa, kun aina joku on kimpussa. Minun pitäisi vain jaksaa täyttää aina muiden tarpeita ja tunnen itseni maailman huonoimmaksi ihmiseksi, kun haluaisin vain iltaisin istua ihan yksin rauhassa sohvalla ilman, että joku lääppii tai höpöttää jotain.
Sama täällä. En vain jaksa enää ja eroa mietin, ihan vain saadakseni olla välillä yksin rauhassa. Lapsi vielä menee mutta mies tarpeineen ja vaatimuksineen siihen päälle ei.
Ei mitenkään. Sano miehelle totuus ja kerro päivän kulkusi, voimavarasi. Ei ole mahdollista jaksaa kaikkia ja kaikkea. Ellet ole eri alalla. Ellei mies sano ne asiat aiemmin aikaisin eri huoneessa, ei myöhään. Soittaisiko mies äidilleen jos etsii tukea? Eroko?