Lue keskustelun säännöt.
Äitiys on maailman epäitsekkäintä?
31.08.2024 |
Lähtökohtaisesti jokainen voi valita, tekeekö lapsia vai ei. Kummin valitseekaan, tekee sen todennäköisesti, koska itse niin haluaa. Eli jos tulee äidiksi, se on omasta tahdosta. Ja sitten ne on mun lapsia. Ja mä huolehdin mun lapsista ja mun perheestä ja uhraan niihin mun aikaa ja rahaa jne. koska ne on mun. Ja noinhan sen kuuluu ollakin, tuo on ihan luonnollista.
Eikö kaikesta mitä on mennyt itsellensä hankkimaan pitäisi pitää huolta, ainakin jos se on joku elävä olento, jolla on tunteet?
Jos pitää huolta koirastaan, se ei varmaan ole kenenkään mielestä erityisen epäitsekästä? Koska se henkilö on sen itse mennyt vapaasta tahdostaan itselleen hankkimaan. Jos omistaakin hevosen, johon käyttää huomattavasti enemmän aikaa ja rahaa kuin koiraan, sekään ei liene kenenkään mielestä erityisen epäitsekästä samasta syystä?
Niin mikä siitä äitiydestä tekee niin epäitsekästä? Haluaisin oikeasti saada selville. En tehnyt tätä keskustelua vinoillakseni enkä myöskään kaipaa sellaisia vastauksia. Varmasti joku tätäkin keskustelua pitää provosoivana, vaikka yritin tehdä tästä mahdollisimman vähän sellaisen kuitenkin niin, että asia tulee esille.
Mun mielestä aidosti epäitsekästä on esim. pitää huolta jonkun muun lapsista tai muuten auttaa ihmisiä, erityisesti jos ei ne ole itselleen mitään sukua. Koska silloin ne ei ole mun sukulaisia. Geenit on itsekkäitä. Toki on paljon muitakin yleisestikin epäitsekkäänä pidettyjä asioita mitä voi tehdä, esim. lahjoittaminen eläinten- tai luonnonsuojeluun.
Toivoisin asiallista keskustelua.
Kommentit (21)
No en osaa tuohon vastata mutta sen tiedän että äiti voi olla joko itsekäs tai epäitsekäs eikä se liity geeneihin. Lapsen kannalta on hyvin ikävää jos äiti on itsekeskeinen ja itsekäs ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hyviä ja huonoja äitejä. Pelkkä äitiys ei tee ihmisistä samanlaisia. Näin lyhyesti sanottuna.
Äitiys on kamalinta mitä voit tehdä luonnolle. Ihmisen hiilijalanjälki on hirvittävä arpi maan pinnalla, älä lisäänny ja jätä lapsillesi parempi maailma.
No kyllä minusta ainakin tuli lasten myötä parempi ihminen. Ei pyöri elämä vain oman navan ympärillä. Niin sitä myös vanhemmat kasvaa yhdessä lasten kanssa. Team perhe!
Joillakin ihmisillä on hyvinkin itsekkäät motiivit hankkia lapsia.
Mutta kyllähän toki vanhemman rakkaus lastaan kohtaan on parhaita esimerkkejä epäitsekkäästä rakkaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitiys parhaimmillaan kasvattaa valtavasti. Sitten on niitä vanhempia, joille ei mikään haaste elämässä ole kasvattava. Vanhemmuus on sitä, että oppii ajattelemaan toisen parasta.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se superitsekästä tunkee lisää lapsia valmiiksi ylikansoittuneeseen maailmaan! Mitä tuossa on keskustelemista?
Ajattelitko että kiinalaiset teidän eläkkeenne maksavat ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitiys on kamalinta mitä voit tehdä luonnolle. Ihmisen hiilijalanjälki on hirvittävä arpi maan pinnalla, älä lisäänny ja jätä lapsillesi parempi maailma.
Älä lisäänny mutta jätä lapsillesi parempi maailma ! Aivopierun juuri laskit !
Vierailija kirjoitti:
Joillakin ihmisillä on hyvinkin itsekkäät motiivit hankkia lapsia.
Mutta kyllähän toki vanhemman rakkaus lastaan kohtaan on parhaita esimerkkejä epäitsekkäästä rakkaudesta.
Ei ole, jos vanhempi on päästään pipi. Hakkaa, halventaa ja laiminlyö lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekkäistä syystä kaikki tuntemani lapset on hankittu.
Tämä stereotypia liittyy sitkeään äitimyyttiin. Kulttuurilliseen odotukseen siitä, että äiti uhraa oman itsensä perheensä vuoksi ja asettaa kaikki muut itsensä edelle. Hänen työuransa ei ole yhtä tärkeä kuin perheen isän ura, joten hänen oletetaan olevan se joka joustaa perheen eteen työnsä kustannuksella. Nainen joka priorisoi omaa uraansa nähdään kylmänä ura-äitinä joka sydämettömästi hylkää lapsensa jahdatessaan pinnallista menestystä.
Hänen vapaa-aikansa ei ole niin tärkeää kuin miehen vapaa-aika. Jos mies sankarillisesti katsoo omien lastensa perään hetken, äidin odotetaan käyttävän tämä hetki "hyödyksi" vaikkapa siivoamalla. Siinä missä miehen on sopivaa pitkän päivän päätteeksi rojahtaa sohvalle ja korkata kylmä huurteinen, äidin tehdessä näin hän on patalaiska juoppo.
Äidin harrastukset on sopivaa olla pieniä, edullisia ja helposti keskenjätettäviä mikäli lasten tai isän tarpeisiin täytyy vastata. Isän on okei ostaa tuhansien eurojen virveli ja lähteä poikain kanssa kalareissulle, mutta äidin täytyy olla aina saatavilla ja harrastuksen mielellään hyödyttävän perhettä, kuten vaikkapa neulominen. Jos nainen laittaa rahaa harrastukseensa, hän on sydämetön ja vie tyyliin lapsilta leivän suusta omien itsekkäiden mielihalujensa takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäitsekästä olisi asettaa esim kuka tahansa lapsi etusijalle.
Äiti vaan asettaa vaan sen miniminän etusijalle. Ennen hän on ollut minä-minä, nyt hän on mun lapsi-mun lapsi, mikä ei ole epäitsekästä.
Ja jotkut voi pitää itsekkäänä kallista ja aikaavievää lemmikkiä. Vaikka sillä ei muille aiheuttaisi vaivaa eikä pakkosyöttäisi muille sen kuvia ja videoita ym. Senkö takia, että sillä ei ole ihmisarvoa..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä stereotypia liittyy sitkeään äitimyyttiin. Kulttuurilliseen odotukseen siitä, että äiti uhraa oman itsensä perheensä vuoksi ja asettaa kaikki muut itsensä edelle. Hänen työuransa ei ole yhtä tärkeä kuin perheen isän ura, joten hänen oletetaan olevan se joka joustaa perheen eteen työnsä kustannuksella. Nainen joka priorisoi omaa uraansa nähdään kylmänä ura-äitinä joka sydämettömästi hylkää lapsensa jahdatessaan pinnallista menestystä.
Hänen vapaa-aikansa ei ole niin tärkeää kuin miehen vapaa-aika. Jos mies sankarillisesti katsoo omien lastensa perään hetken, äidin odotetaan käyttävän tämä hetki "hyödyksi" vaikkapa siivoamalla. Siinä missä miehen on sopivaa pitkän päivän päätteeksi rojahtaa sohvalle ja korkata kylmä huurteinen, äidin tehdessä näin hän on patalaiska juoppo.
Äidin harrastukset on sopivaa olla pieniä, edullisia ja helposti keskenjätettäviä mikäli lasten tai isän tarpeisiin täytyy v
Hyvin sanottu!
Äitiys tekee osasta ihmisistä empaattisempia ja toiset huomioon ottavia. Ymmärtävät kärsimyksestä edes jotain.. mutta ei sekään mitään takaa. Moni nisti pääsee huumeista eroon kun saa lapsen esimerkiksi. Joillakin syttyy lamppu, mutta jotkut ovat koko ikänsä tapahtuipa mitä hyvänsä aina samanlaisia..
Tietäisit vaan miten itsekäs ihminen mun äitini on. Koko maailma pyörii hänen ympärillään.
Kuka tahansa ihminen, joka synnyttää itsestään ihmisen, on äiti. Siitä huolimatta millainen persoona on.
Itsekästä se on pitää huolta asioita vaan siksi että ne ovat mun.
Äidin rakkaus on useimmiten epäitsekkäintä mihin ihminen osaa yltää. Se on itsessään hyvin suloista ja opettaa ihmisille uhrautumisen taitoa omien lasten hoitamisen ja kasvattamisen kautta.
Emme voi silti kieltää, etteikö se olisi myös itsekkään rakkauden ilmaisumuoto. Se on pohjimmiltaan minä-keskeisen onnentunteen ja mielihyvän tavoittelua äitiyden välityksellä, henkilökohtaisten haaveiden ja tarpeiden toteuttamista äitiyden välityksellä, joskus kunnianhimonkin tyydyttämistä äitiyden välityksellä.
Se on enemmän tai vähemmän muut ulkopuolelleen sulkevaa. Aseta äiti valintatilanteeseen, jossa hänen täytyy valita oman tai vieraan lapsen edun välillä ja 99.9% äideistä valitsee oman lapsensa edun, vaikka vieras lapsi ansaitsisi edun suuremmalla syyllä. Tämä on sinällään aivan luonnollinen reaktio, näinhän luonto yleensä toimii. Se on usein myös siinä mielessä muut ulkopuolelleen sulkevaa, kuten persoonallinen rakkaus ylipäätään, että ihminen käpertyy herkästi omaan onnelliseen kuplaansa, eikä jaksa juuri murehtia muun maailman hädästä, niitä ei ole olemassa hänelle, kunnes mahdollisesti jonakin päivänä hän itse ajautuu vastaavaan hätätilaan; sairastuu vakavasti, menettää lapsensa tai aviopuolisonsa, kokee avioeron tai huostaanoton. Nyt hän tahtoisi huutaa unohtamaansa maailmaa avukseen, anoa apua suuressa surussaan.
Kuten joku jo arvelikin, epäitsekkäintä rakkauden ilmaisua on todennäköisesti toiminta, jossa muiden auttamisen ja palvelemisen vastapainoksi ei tavoitella mitään persoonallista hyötyä; ei vastarakkautta, läheisyyttä, iloa, kiitollisuutta, kiintymystä, elämystä, hellyyttä, seuraa, seksiä tai taloudellista hyötyä. Halutaan olla ainoastaan antajia, ei ottajia.
Myös ihmisen sisäisen motiivin selvittäminen on keskeistä, kun pyritään määrittelemään tällaisen rakkauden ilmaisun puhtautta. Jokuhan voi tehdä esimerkiksi hyväntekeväisyystyötä kiillottaakseen kilpeään sosiaalisissa piireissä, ylpeilläkseen somessa, kokeakseen itsensä muita paremmaksi tai jopa silkasta uteliaisuudesta hädänalaisten ihmisten elämää kohtaan. En kuitenkaan tahdo näillä huomioilla aliarvioida kenenkään hyväntekeväisyyttä tekevän työn arvoa sinällään. Työhän voi olla suurenmoisesti hyvää edistävää, vaikka henkilökohtaiset motiivit vielä olisivatkin jossain määrin itsekkäitä, aivan kuten on yleensä laita myös äidin rakkauden osalta.
Täydellisen epäitsekäs rakkauden työläinen kuitenkin tahtoo vain vilpittömästi auttaa ja palvella muita. Hänelle ei ole enää olemassa omia ja vieraita, minua/meitä ja muita. Hän tahtoo uhrata itsensä kaikkien hyväksi, myös sellaisten jotka eivät osaa palkita hänen apuaan. Hän toimii täysin ilman takia-ajatuksia, hän ei kalastele kiitosta, hän ei tavoittele minkäänlaista henkilökohtaista hyötyä, hän ei välitä vaikka työ tuottaisi mielihyvän sijasta kärsimystä. Hän ei ylipäätään enää ajattele itseään. Hänelle kaikkien onni, kaikkien hyvä, on tullut yhtä rakkaaksi kuin persoonallinen onni, persoonallinen hyvä olivat aikoinaan.
Epäitsekäs äitiys voi tarkoittaa eri asioita. Äiti voi asettaa lapsensa omien tarpeidensa edelle tai äiti voi asettaa muut kuin oman perheensä etusijalle. Uran kaiken edelle laittavat eivät välttämättä edes hanki lapsia.
Ei ole kovin epäitsekästä olla hankkimatta lapsia jos samalla tahkoo rahaa.
Onhan se superitsekästä tunkee lisää lapsia valmiiksi ylikansoittuneeseen maailmaan! Mitä tuossa on keskustelemista?