Miksi tunnen epätoivoa avioliitossa?

Olen pian 38-vuotias nainen ja minulla on varmasti jokin ikäkriisi meneillään, olen ihan kaunis ja pidän itsestäni huolta. Nyt olen huomannut saavani paljon huomiota miespuolisista ihmisiltä ja mietin usein että miltä tuntuisi olla ihan erilaisessa elämäntilanteessa. Kaipaan sitä aikaa kun olin sinkku eikä minun tarvinnut miettiä sitä kenen kanssa olen ja miten aikaani vietän. En koskaan pettäisi miestäni mutta miksi janoan huomiota muilta miehiltä, esitän etten muka välitä vaikka oikeasti välitän. Pelkään että kaikki aika menee hukkaan kun olen sitoutunut vain yhteen ihmiseen loppuelämäni enkä pysty ikinä elämään sellaista elämää kuin haluan. 

En tiedä rakastanko oikeasti miestäni. Rakastan ehkä mutta se on jossain piilossa ollut tuolla enkä ole osannut tuoda sitä esille. Mieheni on aina ollut estoinen tunteiden esille tuomisesta, ei usein edes katso minua silmiin... On poissaoleva. Olen tehnyt kyllä paljon suhteemme eteen mutta aina tunne että jotain puuttuu... kemia tai kipinä, en tiedä. Tapasimme nuorina ja ajattelin naiivina että hän ajan saatossa muuttuu. Voi olla että olemme kuitenkin loppupeleissä hyvin erilaiset ihmiset. Parisuhdeterapiassa olemme käyneet mutta se auttoi vain sen hetken ja olemme taas tässä tilanteessa kun ajatukseni laukkaavat ja siirtyvät jonnekin muualle kuin mieheeni.