Voiko suhde kestää miehen "5-kympin" villityksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät ole ilmeisesti koskaan tyytyväisiä, nainen on joka tapauksessa se, joka tilanteesta kärsii oli hän millainen tahansa.  ap.

Miehet on siinä kohtaa kärsineet jo pitkään kun nainen pääsee jakamaan sitä kärsimystä.

Kerro millä tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vietin omat viiskymppiset Pattayalla parikymppisten tyttöjen kanssa, kuukausi Pattayalla, ei tullut ikäkriisiä.

Tämä pitäisi jokaiselle miehelle suoda, niin kotonakin jaksaisi paremmin tavallista arkea.

Sen että naiset ovat sun kanssa vain rahasta?

Minulla ainakaan ei ole seksihalut kadonneet vaikka yli 50 mittarissa ja vaikka se sama tuttu ihminen on siinä niin jännite on silti sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytin itse juuri 50, vaimo jonkun verran nuorempi. Meillä ollut jo hetken aikaa juuri tuo tilanne, vaihdevuodet vieneet vaimon halut. Terapioita ja hormoneja ja ties mitä kokeiltu. Avoimesti puhutaan asioista, ilman riitelyä ja syyttelemistä. Vaimo väittää kivenkovaan että vika ei ole minussa. Olen tietysti epäillyt, mutta pakko kai se on uskoa jos niin väittää. Läheisyyttä ja rakkautta ja hellyyttä on päivittäin, mutta ei sen enempää.

Kuten sinunkin tapauksessa, voin rehellisesti sanoa että tähän asti asiat ovat olleet hyvin. Nyt alan kuitenkin huomaamaan että kiinnostus muuhun läheisyteen ja yhteiseen tekemiseen (siihen normaaliin hyvään, rakastavaan parisuhteeseen siis) alkaa hiipua. Enenevässä määrin haluaisin olla yksikseni, en samalla tavalla enää kaipaa vaimoa siihen vierelle. Yhteiset tekemiset alkavat tuntua väkinäiseltä suorittamiselta.

Jos tämä näin jatkuu....

Tuota. Olethan sinä tietoinen, että libidovetoista, aktiivista elämää on luultavasti sinullakin edessä enää korkeintaan kymmenisen vuotta? Ja sen jälkeen - mikäli olet siihen kykenevä - koko pakka on rakennettava uudelta pohjalta, minuus nimittäin. Se tekemisen ponsi on löydettävä myös kumppanin kanssa muusta kuin seksuaalisuudesta. 

Olen toki tietoinen tästä. Jossain vaiheessa omakin seksuaalisuus sammuu, jonka jälkeen ollaan taas vaimon kanssa samalla tasolla, eikä ongelmia ole. En usko että siinä kuitenkaan tarvitsee rakentaa mitään minuutta uudestaan. Ei vaimokaan ole rakentanut mitään uudestaan tässä kohtaa. Halut vaan hiipuu, ei enää syty kuten ennen. Mitä sitten? Eihän se ole ongelma jos molemmilla on sama tilanne. Sen sijaan tällä hetkellä tässä on ristiriita, ja tiedostan että periaatteessa on riski että mikäli nyt tapaan jonkin uuden, minusta seksuaalisesti kiinnostuneen naisen (jota itsekin pidän viehättävänä), voisi edessä olla suuria muutoksia. Joko ero, tai avoin suhde, tai jotain muuta. Ollaan kuitenkin vaaravyöhykkeellä, vaikka mitään tällaista ei tällä hetkellä ole ilmassa. Enkä siis mitenkään sellaista ole myöskään etsimässä. Pointtini oli että mikäli sellainen materialisoituisi, tulisi se varmaankin yllätyksenä vaimolle, kuten sille alkuperäiselle kirjoittajalle jolle vastasin.

Mikäli en tapaa ketään tällaista, elämä jatkunee ihan kuten tähänkin asti, sillä erolla että minun kiinnostukseni läheisyyteen ja yhteiseen tekemiseen hiipuu. Ei minulla kuitenkaan ole mitään velvollisuutta tarjota tätä vaimolleni, aivan kuten hänelläkään ei ole velvollisuutta tarjota mitään minulle. Omasta halustahan kaiken on lähdettävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytin itse juuri 50, vaimo jonkun verran nuorempi. Meillä ollut jo hetken aikaa juuri tuo tilanne, vaihdevuodet vieneet vaimon halut. Terapioita ja hormoneja ja ties mitä kokeiltu. Avoimesti puhutaan asioista, ilman riitelyä ja syyttelemistä. Vaimo väittää kivenkovaan että vika ei ole minussa. Olen tietysti epäillyt, mutta pakko kai se on uskoa jos niin väittää. Läheisyyttä ja rakkautta ja hellyyttä on päivittäin, mutta ei sen enempää.

Kuten sinunkin tapauksessa, voin rehellisesti sanoa että tähän asti asiat ovat olleet hyvin. Nyt alan kuitenkin huomaamaan että kiinnostus muuhun läheisyteen ja yhteiseen tekemiseen (siihen normaaliin hyvään, rakastavaan parisuhteeseen siis) alkaa hiipua. Enenevässä määrin haluaisin olla yksikseni, en samalla tavalla enää kaipaa vaimoa siihen vierelle. Yhteiset tekemiset alkavat tuntua väkinäiseltä suor

 

Entä jatkossa, hiipuuko halusi yhteiseen tekemiseen myös silloin, kun oma halusi katoaa? Onko pointti siinä, että koet koko suhteen alustaksi tällä hetkellä seksin? Eikö niin? Muuten kirjoittamassasi ei ole mitään logiikkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakaan ei ole seksihalut kadonneet vaikka yli 50 mittarissa ja vaikka se sama tuttu ihminen on siinä niin jännite on silti sama.

Odotahan kymmenen vuotta. Libidon viimeiset laulut. Ollaan ihan kuitenkin vain elukoita, ja se hormonitoiminta ja seksuaalisuus on pohjimmiltaan vain lisääntymisen väline tietyn ajanjakson. Vaikka siitä ollaankin nykyisin tehty lähes taiteen muoto. Valitettavasti.

"Entä jatkossa, hiipuuko halusi yhteiseen tekemiseen myös silloin, kun oma halusi katoaa? Onko pointti siinä, että koet koko suhteen alustaksi tällä hetkellä seksin? Eikö niin? Muuten kirjoittamassasi ei ole mitään logiikkaa. "

Siis hetkinen, yrität kumota tunteita logiikalla? Eihän se niin toimi. Minä _tunnen_ että etäännyn vaimostani tällä hetkellä, ei tunnu siltä että haluaisin tehdä hänen kanssaan niin paljon ja olla niin tiiviisti kuin ennen. Minulla on täysi oikeus tunteisiini, eikä niitä tarvitse perustella. Tulevaisuudesta en osaa sanoa, sen näkee sitten. Tällä hetkellä tunnen näin. Avioliiton koen kokonaisvaltaisena kumppanuutena, jossa seksi on vain yksi osa kokonaisuutta.

On kyllä pelottavaa settiä, kuinka tärkeää on tuo seksi miehille. Ollaan oltu yli 30 vuotta yhdessä, ja aina vaan ei jaksaisi seksiä. Meillä tuttu kuvio, mies jaksaisi vaikka kuinka, nainen ei. Onko se siis se tärkein asia miehille? Kysyn ihan neutraalisti, ilman syyllistystä. Onko mitään lääkettä naisille, että olisi enemmän haluja. Kun tuntuu että välillä on vaan niin kertakaikkisen kyllästynyt koko seksiin.

Vierailija kirjoitti:

"Entä jatkossa, hiipuuko halusi yhteiseen tekemiseen myös silloin, kun oma halusi katoaa? Onko pointti siinä, että koet koko suhteen alustaksi tällä hetkellä seksin? Eikö niin? Muuten kirjoittamassasi ei ole mitään logiikkaa. "

Siis hetkinen, yrität kumota tunteita logiikalla? Eihän se niin toimi. Minä _tunnen_ että etäännyn vaimostani tällä hetkellä, ei tunnu siltä että haluaisin tehdä hänen kanssaan niin paljon ja olla niin tiiviisti kuin ennen. Minulla on täysi oikeus tunteisiini, eikä niitä tarvitse perustella. Tulevaisuudesta en osaa sanoa, sen näkee sitten. Tällä hetkellä tunnen näin. Avioliiton koen kokonaisvaltaisena kumppanuutena, jossa seksi on vain yksi osa kokonaisuutta.

Saathan sinä toki _tuntea_, mutta kyllä tunteetkin on ihan järjellä ja älyllisesti perusteltavissa. Pakko ei toki ole - muuta kuin kuolla maksa veroja 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakaan ei ole seksihalut kadonneet vaikka yli 50 mittarissa ja vaikka se sama tuttu ihminen on siinä niin jännite on silti sama.

Odotahan kymmenen vuotta. Libidon viimeiset laulut. Ollaan ihan kuitenkin vain elukoita, ja se hormonitoiminta ja seksuaalisuus on pohjimmiltaan vain lisääntymisen väline tietyn ajanjakson. Vaikka siitä ollaankin nykyisin tehty lähes taiteen muoto. Valitettavasti.

Ei välttämättä. Tiedän parikin kahdeksankymppistä naista, joilla olisi vielä haluja. Ei 50 nyt yleensä ole vielä yhtään mitään. Jotain vikaa, jos halut jo silloin loppuu.

parisuhteeseen siis) alkaa hiipua. Enenevässä määrin haluaisin olla yksikseni, en samalla tavalla enää kaipaa vaimoa siihen vierelle. Yhteiset tekemiset alkavat tuntua väkinäiseltä suorittamiselta.

Jos tämä näin jatkuu, ja sitten yhtäkkiä elämään tupsahtaisikin uusi ihas

Tuota. Olethan sinä tietoinen, että libidovetoista, aktiivista elämää on luultavasti sinullakin edessä enää korkeintaan kymmenisen vuotta? Ja sen jälkeen - mikäli olet siihen kykenevä - koko pakka on rakennettava uudelta pohjalta, minuus nimittäin. Se tekemisen ponsi on löydettävä myös kumppanin kanssa muusta kuin seksuaalisuudesta. 





Minä olen sen jo tehnyt ja sopeutunut tilanteeseen. Yllättyisit, jos kertoisin minkä ikäisenä. Siksi minä tiedän myös vaihtoehdot. Rakkaus on niin vahva tunne, että mikään määrä seksiä ei koskaan korvaa sitä ja saa vaihtamaan puolisoa sen vuoksi. Koska aina on vaihtoehtoja ratkaista tilanne, jos suhde perustuu aitoon rakkauteen.  Mutta rakkautta ei todellakaan ole tunteidensa salailu ja antaa toisen ymmärtää jotain muuta kuin mitä tilanne on ja lopuksi tuhota tuo "rakastamansa"  ihminen.  Se on itsekkyyttä ja sadismia toista ihmistä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakaan ei ole seksihalut kadonneet vaikka yli 50 mittarissa ja vaikka se sama tuttu ihminen on siinä niin jännite on silti sama.

Ihana lukea tällainen kommentti. ap.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä pelottavaa settiä, kuinka tärkeää on tuo seksi miehille. Ollaan oltu yli 30 vuotta yhdessä, ja aina vaan ei jaksaisi seksiä. Meillä tuttu kuvio, mies jaksaisi vaikka kuinka, nainen ei. Onko se siis se tärkein asia miehille? Kysyn ihan neutraalisti, ilman syyllistystä. Onko mitään lääkettä naisille, että olisi enemmän haluja. Kun tuntuu että välillä on vaan niin kertakaikkisen kyllästynyt koko seksiin.

On toki. On myös jarrua yliseksuaalisuuteen ja addiktioon. Sen sijaan miettisin, miksi ihmeessä sinun pitäisi olla epäsopivan kumppanin kanssa, joka vinkuu kassien tyhjennystä vuodesta toiseen, ja jota itse et edes halua/jaksa. Ei se ole miehille tärkeä asia, he ovat _tehneet_ siitä itselleen tärkeän asian. Tärkeimmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakaan ei ole seksihalut kadonneet vaikka yli 50 mittarissa ja vaikka se sama tuttu ihminen on siinä niin jännite on silti sama.

Odotahan kymmenen vuotta. Libidon viimeiset laulut. Ollaan ihan kuitenkin vain elukoita, ja se hormonitoiminta ja seksuaalisuus on pohjimmiltaan vain lisääntymisen väline tietyn ajanjakson. Vaikka siitä ollaankin nykyisin tehty lähes taiteen muoto. Valitettavasti.

 

Ei välttämättä. Tiedän parikin kahdeksankymppistä naista, joilla olisi vielä haluja. Ei 50 nyt yleensä ole vielä yhtään mitään. Jotain vikaa, jos halut jo silloin loppuu.

Ei ole mitään vikaa. Viisas gynekologian erikoislääkäri pamautti kerran suoraan, että ihmisen biologinen ikä on vain kasvanut, vaihdevuodet ilmoittelevat siitä, että olisi aika kuolla pois 😂 Toki joillakin haluja voi olla vanhanakin, mutta biologiselta kannalta katsottuna ne ovat turhia ja yhdentekeviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Entä jatkossa, hiipuuko halusi yhteiseen tekemiseen myös silloin, kun oma halusi katoaa? Onko pointti siinä, että koet koko suhteen alustaksi tällä hetkellä seksin? Eikö niin? Muuten kirjoittamassasi ei ole mitään logiikkaa. "

Siis hetkinen, yrität kumota tunteita logiikalla? Eihän se niin toimi. Minä _tunnen_ että etäännyn vaimostani tällä hetkellä, ei tunnu siltä että haluaisin tehdä hänen kanssaan niin paljon ja olla niin tiiviisti kuin ennen. Minulla on täysi oikeus tunteisiini, eikä niitä tarvitse perustella. Tulevaisuudesta en osaa sanoa, sen näkee sitten. Tällä hetkellä tunnen näin. Avioliiton koen kokonaisvaltaisena kumppanuutena, jossa seksi on vain yksi osa kokonaisuutta.

Saathan sinä toki _tuntea_, mutta kyllä tunteetkin on ihan järjellä ja älyllisesti perusteltavissa. Pakko ei toki ole - muuta kuin kuolla maksa veroja 😊

Kyllä nyt kuka tahansa parisuhde- tai seksuaaliterapeuttikin osaa kertoa että parisuhteessa on täysi oikeus sanoa "en halua" asioihin joita ei halua tehdä, eikä toinen saa pakottaa tai painostaa vaatimalla perusteluja ja loogisia syitä.

Seksuaaliterapeutti on kyllä maailman turhin ammatti 😂

Ai kauheeta, nyt mä lähden tästä ketjusta. Otin pari lasia skumppaa enkä osaa taas käyttäytyä. Anteeksi. Jatkakaa.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä pelottavaa settiä, kuinka tärkeää on tuo seksi miehille. Ollaan oltu yli 30 vuotta yhdessä, ja aina vaan ei jaksaisi seksiä. Meillä tuttu kuvio, mies jaksaisi vaikka kuinka, nainen ei. Onko se siis se tärkein asia miehille? Kysyn ihan neutraalisti, ilman syyllistystä. Onko mitään lääkettä naisille, että olisi enemmän haluja. Kun tuntuu että välillä on vaan niin kertakaikkisen kyllästynyt koko seksiin.

Ei se ole tärkein asia. Mutta ei se myöskään merkityksetön asia ole. Päinvastoin, jos sen poistaa kokonaisuudessaan, jäänee enää hyvä ystävyys jäljellä. Itse yllätyn siitä miten jotkut kuvittelevat että tämän yksittäisen asian voisi poistaa yhtälöstä ilman että mikään muu kuitenkaan muuttuisi. Pitäisi olla sen verran kokonaiskuvan ymmärrystä että tajuaisi että seksin poistaminen vaikuttaa kyllä väistämättä myös suhteen muuhun dynamiikkaan. Ei se välttämättä suhdetta lopeta, ei ollenkaan. Mutta hyvin todennäköisesti kyllä muuttaa sitä. Ei sitä jaksa enää olla samalla tavalla lämmin, rakastava, uhrautuva, läsnäoleva, omistautunut aviomies, kun ei tunne itseään enää mieheksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä pelottavaa settiä, kuinka tärkeää on tuo seksi miehille. Ollaan oltu yli 30 vuotta yhdessä, ja aina vaan ei jaksaisi seksiä. Meillä tuttu kuvio, mies jaksaisi vaikka kuinka, nainen ei. Onko se siis se tärkein asia miehille? Kysyn ihan neutraalisti, ilman syyllistystä. Onko mitään lääkettä naisille, että olisi enemmän haluja. Kun tuntuu että välillä on vaan niin kertakaikkisen kyllästynyt koko seksiin.

Ei se ole tärkein asia. Mutta ei se myöskään merkityksetön asia ole. Päinvastoin, jos sen poistaa kokonaisuudessaan, jäänee enää hyvä ystävyys jäljellä. Itse yllätyn siitä miten jotkut kuvittelevat että tämän yksittäisen asian voisi poistaa yhtälöstä ilman että mikään muu kuitenkaan muuttuisi. Pitäisi olla sen verran kokonaiskuvan ymmärrystä että tajuaisi että seksin poistaminen vaikuttaa kyllä väistämättä myös suhteen muuhun dynamiikkaan. Ei s

Jos siis menettäisit vaikkapa sairauden tai ihan vain vanhenemisen myötä mieskuntosi, loppuisiko siihen myös miehenä olemisesi? 😳

"Jos siis menettäisit vaikkapa sairauden tai ihan vain vanhenemisen myötä mieskuntosi, loppuisiko siihen myös miehenä olemisesi?"

Jos samaan aikaan vaimoni edelleen selvästi haluaisi seksiä, mutta minä en vaan enää syystä tai toisesta pystyisi siihen, niin kyllä siinä olisi jonkinlainen miehuuden kriisi, kyllä. Asia pitäisi käydä läpi. Ja minun pitäisi ymmärtää että vaikka suhde voi tottakai jatkua, en voi automaattisesti vaan olettaa että kaikki muu säilyy ihan ennallaan vaikka ilmoitan vaimolle että nyt en sitten enää koske sinuun tai ota osaa seksuaalisuuteesi, vaikka sitä toivoisit.