Voiko suhde kestää miehen "5-kympin" villityksen?

Kurjaakin kurjempaa, jos ja kun ei kestä.

Sit kun järki palaa päähän, ei se suhde enää palaa entiselleen.

Lapset ja lapsenlapset pitää yhdessä.

ex-miehen ja minun elämät ja tavoitteet muuttui siinä vähän vajaa viisikymppisenä, itse aloin valmistautua vanhenemiseen siten, että opettelin hyväksymään muutokset esim. ulkonäössä, viihdyin entistä paremmin kotona ja iltaisin halusin aikaisin nukkumaan. Mies taas alkoi toteuttaa kaikenlaisia nuoruuden unelmiaan, ei halunnut hyväksyä vanhenemista vaan oli sitä mieltä, että vielä tässä ollaan nuoria jne. Tässä vaiheessa alkoi myös (uskoakseni) ensimmäinen avioliiton ulkopuolinen suhde 15 vuotta nuoremapaan naiseen, vaikka tästä kuulin vasta myöhemmin, pari vuotta eron jälkeen. 

Joka tapauksessa mies halusi erota, hänen mielestään olimme jo kasvaneet niin eri suuntiin ja muutenkin oli kaikenlaisia ongelmia parisuhteessa, vaikka varsinaisia riitoja ei ollut. Huomasin kyllä, että mies alkoi nähdä minut ja kaiken mitä tein ja sanoin jotenkin negatiivisessa mielessä, ihan eri tavalla kuin olin esim. tarkoittanut. Ajattelin, että kyse on juuri viidenkympin villityksestä ja ajattelin, että pitää vaan jaksaa, tämä menee ohi. Mutta mies ei jaksanut, vaan erosimme.

Meni aika pian uusiin naimisiin nuoren naisen kanssa, jonka oli tuntenut vasta puolisen vuotta, oli naimisissa vajaa kaksi vuotta ennen kuin erosi. On pyytänyt jälkeenpäin minulta anteeksi, itsekin epäili että kyse oli viidenkympin villityksestä tai vastaavasta, sanoi että jos olisi tiennyt paremmin, olisi toiminut eri tavalla (ei tosin tainnut tarkoittaa itse eroa vaan sitä, miten se tapahtui, ei mennyt ihan kaikin puolin kauniisti, mutta toisaalta tunnistan myös omat virheeni prosessissa).

Oli vaikeaa antaa anteeksi, mutta tein parhaani lasten vuoksi, ja onnistukin, enää en ole vihainen enkä kanna kaunaa (esim. siitä pettämisestä, josta kuulin vasta jälkikäteen). Nykyään olemme väleissä, voisin sanoa että jopa ystäviä, koska tapaamme aina silloin tällöin ihan muuten vaan, toisaalta olimme ystäviä jo ennen avioliittoa ja sen parikymmentä vuotta, jotka yhdessä olimme. Rakkautta ei välillämme enää ole, vaikka kumpikaan ei ole ollut muutamaan vuoteen parisuhteessa. 

"tutustui selkäni takana naiseen jonka salasi pari kuukautta,  lähti avustamaan häntä logistisessa ongelmassa, ilmoitti siitä päivää ennen lähtöään ja palasi parin päivän päästä kotiin, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sanoi että mitään ei tapahtunut hän vain halusi auttaa."

Nyt tyrskähti iltapäiväteet näppikselle.

Totta kai jotain tapahtui. Mies nussi tuota naista koko matkan ja "logistinen ongelma" oli peitetarina heidän lemmenlomalleen. Heillä on salasuhde, avaa nyt silmäsi, hyvänen aika!

Kuinka sinisilmäisiä naiset voivatkaan olla! 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni muuttui täysin lähemmäs viittäkymppiä. Osti harrikan, varasi vain itselleen lentoja thaimaahan, tuli laskuja kotiin asti strippiklubeilta, välillä suihkun lattialla oli tyhjiä olut tölkkejä ja puoliksi syötyjä makkaroita..... Päätin silloin että meidän pitää asua erillään niin kauan kunnes hän palaa ennalleen. No ei mennyt kuin pari kuukautta ja hän oli jo onnistunut hankkimaan jostain kolmekymppisen blondin bimbon silikoonirinnoilla varustettuna..... Että ei se rakkaus kaikkea kestä.

 

Se ei ollut rakkautta koskaan. Kuten edellä jo johonkin kommentoin, onko mies kykenemätön tuntemaan aitoa rakkautta? En yhtään ihmettele, miksi nuoret naiset eivät halua pariutua ja sitoutua, kuka haluaa ehdoin tahdoin rikkoa itsensä tulevaisuudessa, sen jälkeen kun olet ensin antanut parhaimmat vuotesi ihmiselle, joka ei välittänyt pätkääkään. Olen pohtinut myös

Saman voi sanoa myös naisista. Ymmärrän hyvin miksi osa miehistä ei halua parisuhdetta ja osin myös naisvihan.

Vierailija kirjoitti:

toveruutta ilman se**iä

Tuo ei selvästikään kuulunut miehen suunnitelmiin.

Vierailija kirjoitti:

"tutustui selkäni takana naiseen jonka salasi pari kuukautta,  lähti avustamaan häntä logistisessa ongelmassa, ilmoitti siitä päivää ennen lähtöään ja palasi parin päivän päästä kotiin, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sanoi että mitään ei tapahtunut hän vain halusi auttaa."

Nyt tyrskähti iltapäiväteet näppikselle.

Totta kai jotain tapahtui. Mies nussi tuota naista koko matkan ja "logistinen ongelma" oli peitetarina heidän lemmenlomalleen. Heillä on salasuhde, avaa nyt silmäsi, hyvänen aika!

Kuinka sinisilmäisiä naiset voivatkaan olla! 

 

Mies ei ole ollut koskaan suhteemme aikana seksuaalisesti kovinkaan aktiivinen, ei edes nuoruus vuosina. Hänen aloitteestaan seksi on loppunut jo monia vuosia sitten. Minä kyllä olisin tahtonut ja tahtoisin edelleen. Voiko siis andropaussi aiheuttaa sen, että hän on alkanut uudelleen haluamaan seksiä, mutta toisen/toisien naisen/naisten kanssa? Minä olen nuorempi, edelleen kaunis ja hyvävartaloinen, eikä hän koskaan tule saamaan enää ulkoisesti kaltaistani naista, jos pelkästään niitä avuja katsotaan. Joten siinä syy ei ainakaan ole. ap.

Mieheni muuttui täysin lähemmäs viittäkymppiä. Osti harrikan, varasi vain itselleen lentoja thaimaahan, tuli laskuja kotiin asti strippiklubeilta, välillä suihkun lattialla oli tyhjiä olut tölkkejä ja puoliksi syötyjä makkaroita..... Päätin silloin että meidän pitää asua erillään niin kauan kunnes hän palaa ennalleen. No ei mennyt kuin pari kuukautta ja hän oli jo onnistunut hankkimaan jostain kolmekymppisen blondin bimbon silikoonirinnoilla varustettuna..... Että ei se rakkaus kaikkea kestä.

 

Se ei ollut rakkautta koskaan. Kuten edellä jo johonkin kommentoin, onko mies kykenemätön tuntemaan aitoa rakkautta? En yhtään ihmettele, miksi nuoret naiset eivät halua pariutua ja sitoutua, kuka haluaa ehdoin tahdoin rikkoa itsensä tulevaisuudessa, sen jälkeen kun olet ensin antanut parhaimmat vuotesi ihmiselle, joka ei välittänyt pätkääkään. Olen pohtinut myös

Saman voi sanoa myös naisista. Ymmärrän hyvin miksi osa miehistä ei halua parisuhdetta ja osin myös naisvihan.



Kunpa samankaltaiset miehet ja naiset löytäisivät aina toisensa, niin säästyisimme monilta surullisilta elämäntarinoilta.

" Itse olen henkisesti varautunut että jos omat halut vähenee mutta miehen ei, aion silti harrastaa seksiä, koska tiedän niin monta avioliittoa jotka ovat kaatuneet siihen ettei toinen osapuoli halua seksiä."

Juuri näinhän se menee. En ymmärrä miten moni nainen jotenkin kuvittelee että sen seksielämän voi vain päästää hiipumaan eikä siitä seuraisi mitään. Valitettavasti hyvin usein seuraa eikä koskaan mitään positiivista jos miehellä on enää yhtään haluja jäljellä.

Kyllä se on vain realismia että jotain seksuaalista aktiviteettia sitä on saatava järjestymään jos haluaa että liitto ei kaadu. Ei voi olla niin että pakotetaan toinen elämään kokonaan ilman seksiä siksi kun toista ei enää huvita.  

"Joka tapauksessa mies halusi erota, hänen mielestään olimme jo kasvaneet niin eri suuntiin ja muutenkin oli kaikenlaisia ongelmia parisuhteessa, vaikka varsinaisia riitoja ei ollut. Huomasin kyllä, että mies alkoi nähdä minut ja kaiken mitä tein ja sanoin jotenkin negatiivisessa mielessä, ihan eri tavalla kuin olin esim. tarkoittanut. Ajattelin, että kyse on juuri viidenkympin villityksestä ja ajattelin, että pitää vaan jaksaa, tämä menee ohi. Mutta mies ei jaksanut, vaan erosimme."

Ei tuo minusta kuulosta viidenkympin villitykseltä vaan juuri kuten miehesi sanoin, kasvoitte eri suuntiin. Sinä aloit jo laskeutua vanhuuteen, mies halusi edelleen elää täysillä. Kumpikin ihan ok valintoja ja suuntia mutta vain täysin päinvastaisia.

"Mies ei ole ollut koskaan suhteemme aikana seksuaalisesti kovinkaan aktiivinen, ei edes nuoruus vuosina. Hänen aloitteestaan seksi on loppunut jo monia vuosia sitten. Minä kyllä olisin tahtonut ja tahtoisin edelleen. Voiko siis andropaussi aiheuttaa sen, että hän on alkanut uudelleen haluamaan seksiä, mutta toisen/toisien naisen/naisten kanssa?"

Seksi voi sen vanhan ja tutun kumppanin kanssa hiipua vaikka niitä haluja olisikin vielä jäljellä. Monet parit ovat kertoneet miten se seksi oman kumppanin kanssa ei vain sitten jotenkin kuulu siihen normaaliin elämään ja alkaa vain tottua siihen että seksiä ei ole. Sen jälkeen sen aktivoiminen kumppanin kanssa voi olla vaikeaa koska häneen ei enää liitä mitään seksuaalista.

Uusi mahdollinen kumppani taas sitten voi herättää ne uinuvat halut koska kyse on jostain ihan eri ihmisestä.

Miehen keski-iän kriisi oli lähempänä neljääkymppiä. Hitokseen menevä kaveri ja perhanan kiukkuinen perheelleen. Omat rahat tulivat yhtäkkiä todella tärkeeksi, kun ennen mentiin yhteisillä.

Hän haluaa jo hemmotella itseään jotenkin tässä iässä. Olkaa hyvä vaan, kukaan ei ole mitään kieltänytkään. Jäin odottamaan sitä moottoripyörän hankintaan. EI TULLUT! :D Hän osti pleikkavitosen. Ja ravas ravintoloissa syömässä ja erilaisissa oluttapahtumissa.

Kyllä parisen vuotta oltiin koetuksella. Jätkä oli itsekkäämpi kuin koskaan ja teki ihme temppuja. Esim sovittu kesälomista yhdessä, niin hän sitten vaihtoikin viikkonsa aivan muuhun aikaan. Ok, me emme lomaile sitten yhdessä. Loukkaanuin ja otin eron puheeksi. Mies vaan, että joojoojoo.

Hankn oman kämpän. Muuttopäivä lähestyi ja sitten mies tajus, että mä en bluffaakaan. Aneluista huolimatta, muutin silti. Me tarvitaan tää breikki. Oltiinhan me oltu jo lähes 30 vuotta yhdessä. Mies sitten loukkaantui tuosta, että mä muutin. Vaikka hän oli tehnyt paljon asioita, että hänen kanssaan oli lähes mahdotonta olla. Kiukutteli aivan kaikesta ja mä en halunnut kulkea seiniä pitkin "pois tieltä".

Puoli vuotta erossa. Siinä pari kuukautta täysin näkemättä ja sitten pikku hiljaa alkoi tapailut. Keskusteltiin paljon. Paljon sai muuttuakin, että takaisin suostun tulemaan. Mitään ei silloin myöntänyt, eikai nehän oli hänen kuningasvuotensa.

Ja itse taas en voi palata, jos hän ei ota vastuuta omasta käytöksestään. Ajattelin, että olisi jopa helpompi ymmärtää tuo kaikki, jos hänellä olisi ollut selkeä suhde. Vaan ei kuulemma ollut. Parilla treffeillä kävi sen paussin aikana, muttei sellainen häntä varten vaan ole.

Meinattiin myydä meidän yhteinen koti. Tyhjennettiin kämppä ja tehtiin järjetön remontti kaksin! Hän asui mökillä ja mä kaksiossani. Siitähän se ajatus sitten taas lähti. Nähtiin, että edelleen ollaan toisiamme varten. Hommat hoituu, kun tietää mitä toinen tekee ja voi luottaa, että tulee tehdyksi. yms. kyllä se rakkauskin sielä vielä oli.

Ne oli miehen itsenäistymisvuodet. Hän kasvoi vasta aikuiseksi silloin. Tai mistä hitosta mä tiedän. Odotan vaan, että kohta paukkuu taas, kun se oikea viiskymmentä tulee mittariin.

Muutettiinhan me sitten yhdessä tähän rempattuun kämppään. Tehtiin uusi pesä ja katotaan päiväkerrallaan mitä tästä oikein tulee. Hyvin on sujunut. Miehellä on kiukkuja, mutta vähemmän.

Mä olen nykyään lungimpi kuin parikymppisenä. Ei mua enää kiinnosta pätkääkään minkä näköisenä tuolla kulkee, että jos se haluaa hassun hatun, niin käyttäkööt. Se oma aikuiseksi kasvukin tässä tapahtunut ja itsetunnon kohotus.

Vierailija kirjoitti:

Miehen keski-iän kriisi oli lähempänä neljääkymppiä. Hitokseen menevä kaveri ja perhanan kiukkuinen perheelleen. Omat rahat tulivat yhtäkkiä todella tärkeeksi, kun ennen mentiin yhteisillä.

Hän haluaa jo hemmotella itseään jotenkin tässä iässä. Olkaa hyvä vaan, kukaan ei ole mitään kieltänytkään. Jäin odottamaan sitä moottoripyörän hankintaan. EI TULLUT! :D Hän osti pleikkavitosen. Ja ravas ravintoloissa syömässä ja erilaisissa oluttapahtumissa.

Kyllä parisen vuotta oltiin koetuksella. Jätkä oli itsekkäämpi kuin koskaan ja teki ihme temppuja. Esim sovittu kesälomista yhdessä, niin hän sitten vaihtoikin viikkonsa aivan muuhun aikaan. Ok, me emme lomaile sitten yhdessä. Loukkaanuin ja otin eron puheeksi. Mies vaan, että joojoojoo.

Hankn oman kämpän. Muuttopäivä lähestyi ja sitten mies tajus, että mä en bluffaakaan. Aneluista huolimatta, muutin silti. Me tarvitaan tää breikki. Oltiinhan me oltu jo lähes

Ihana tarina <3

Vierailija kirjoitti:

"Mies ei ole ollut koskaan suhteemme aikana seksuaalisesti kovinkaan aktiivinen, ei edes nuoruus vuosina. Hänen aloitteestaan seksi on loppunut jo monia vuosia sitten. Minä kyllä olisin tahtonut ja tahtoisin edelleen. Voiko siis andropaussi aiheuttaa sen, että hän on alkanut uudelleen haluamaan seksiä, mutta toisen/toisien naisen/naisten kanssa?"

Seksi voi sen vanhan ja tutun kumppanin kanssa hiipua vaikka niitä haluja olisikin vielä jäljellä. Monet parit ovat kertoneet miten se seksi oman kumppanin kanssa ei vain sitten jotenkin kuulu siihen normaaliin elämään ja alkaa vain tottua siihen että seksiä ei ole. Sen jälkeen sen aktivoiminen kumppanin kanssa voi olla vaikeaa koska häneen ei enää liitä mitään seksuaalista.

Uusi mahdollinen kumppani taas sitten voi herättää ne uinuvat halut koska kyse on jostain ihan eri ihmisestä.

Voit olla oikeassa. Herättääkö andropaussi nuo halut uudelleen?   Asia on silti ristiriitainen siihen nähden miten miehet usein kertovat. Valitetaan ettei kotoa saa-> pitää hakea muualta, Mies ei halua, nainen on lihonut jne.-> pitää hakea muualta,  mies ei halua, vaikka nainen on kaunis ja hyvävartaloinen -> pitää hakea muualta.  Miehet eivät ole ilmeisesti koskaan tyytyväisiä, nainen on joka tapauksessa se, joka tilanteesta kärsii oli hän millainen tahansa.  ap.

"Nyt alan kuitenkin huomaamaan että kiinnostus muuhun läheisyteen ja yhteiseen tekemiseen (siihen normaaliin hyvään, rakastavaan parisuhteeseen siis) alkaa hiipua."

Tämä on ihan ymmärrettävää, tutkitusti rakastelu parisuhteessa on miehille hyvin tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät ole ilmeisesti koskaan tyytyväisiä, nainen on joka tapauksessa se, joka tilanteesta kärsii oli hän millainen tahansa.  ap.

Miehet on siinä kohtaa kärsineet jo pitkään kun nainen pääsee jakamaan sitä kärsimystä.

"Jäin odottamaan sitä moottoripyörän hankintaan. EI TULLUT! :D Hän osti pleikkavitosen. "

:D

 

Täytin itse juuri 50, vaimo jonkun verran nuorempi. Meillä ollut jo hetken aikaa juuri tuo tilanne, vaihdevuodet vieneet vaimon halut. Terapioita ja hormoneja ja ties mitä kokeiltu. Avoimesti puhutaan asioista, ilman riitelyä ja syyttelemistä. Vaimo väittää kivenkovaan että vika ei ole minussa. Olen tietysti epäillyt, mutta pakko kai se on uskoa jos niin väittää. Läheisyyttä ja rakkautta ja hellyyttä on päivittäin, mutta ei sen enempää.

Kuten sinunkin tapauksessa, voin rehellisesti sanoa että tähän asti asiat ovat olleet hyvin. Nyt alan kuitenkin huomaamaan että kiinnostus muuhun läheisyteen ja yhteiseen tekemiseen (siihen normaaliin hyvään, rakastavaan parisuhteeseen siis) alkaa hiipua. Enenevässä määrin haluaisin olla yksikseni, en samalla tavalla enää kaipaa vaimoa siihen vierelle. Yhteiset tekemiset alkavat tuntua väkinäiseltä suorittamiselta.

Jos tämä näin jatkuu, ja sitten yhtäkkiä elämään tupsahtaisikin uusi ihastus, voin hyvin nähdä että minulle kävisi juuri noin: joutuisin ilmoittamaan vaimolle että tiemme nyt erkanevat, ja oletan että se tulisi hänelle aikamoisena yllätyksenä.





Kauniista tekstistäsi huolimatta, sanomasi on: "Nakkaisin (rakastamani) vaimoni heti menemään, jos saisin naisen joka herättää ja tyydyttää himoni."  Et miehen tapaan tule ajatelleeksi mitä kaikkea menettäisit. Seksuaaliset halusi ohjaavat sinua ja ilmeisesti kaikkia miehiä, miksi siis vaivautua kirjoittamaan tunteista ja varsinkaan rakkaudesta mitään. Ole mies ja kerro vaimollesi, että himoni ovat suuremmat kuin rakkauteni sinuun, lähden menemään.  Toki, jos olisit fiksu mies ja tuntisit rakkautta vaimoasi kohtaan, kertoisit vaimollesi tunteistasi ja keskustelisitte, olisiko mahdollista, että haet seksin muualta.  Mutta ei, sinun täytyy pitää vaimosi hänen tietämättään löysässä hirressä odottamassa tuskaisaa suhteenne loppua. Nautitko siitä?

Vierailija kirjoitti:

Täytin itse juuri 50, vaimo jonkun verran nuorempi. Meillä ollut jo hetken aikaa juuri tuo tilanne, vaihdevuodet vieneet vaimon halut. Terapioita ja hormoneja ja ties mitä kokeiltu. Avoimesti puhutaan asioista, ilman riitelyä ja syyttelemistä. Vaimo väittää kivenkovaan että vika ei ole minussa. Olen tietysti epäillyt, mutta pakko kai se on uskoa jos niin väittää. Läheisyyttä ja rakkautta ja hellyyttä on päivittäin, mutta ei sen enempää.

Kuten sinunkin tapauksessa, voin rehellisesti sanoa että tähän asti asiat ovat olleet hyvin. Nyt alan kuitenkin huomaamaan että kiinnostus muuhun läheisyteen ja yhteiseen tekemiseen (siihen normaaliin hyvään, rakastavaan parisuhteeseen siis) alkaa hiipua. Enenevässä määrin haluaisin olla yksikseni, en samalla tavalla enää kaipaa vaimoa siihen vierelle. Yhteiset tekemiset alkavat tuntua väkinäiseltä suorittamiselta.

Jos tämä näin jatkuu, ja sitten yhtäkkiä elämään tupsahtaisikin uusi ihas

Tuota. Olethan sinä tietoinen, että libidovetoista, aktiivista elämää on luultavasti sinullakin edessä enää korkeintaan kymmenisen vuotta? Ja sen jälkeen - mikäli olet siihen kykenevä - koko pakka on rakennettava uudelta pohjalta, minuus nimittäin. Se tekemisen ponsi on löydettävä myös kumppanin kanssa muusta kuin seksuaalisuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä miehesi on siis ap tehnyt ? Miten hän on muuttunut ? Kauheaa, onko tämä oikeesti joku ilmiö. Oma mieheni on 43. En todellakaan kestä jos hänelle tulee jokin villitys. 

Minun mieheni on 23. En kestä jos muuttuu 27 vuoden päästä 😭

Ja se aika muuten menee äkkiä, just olin 16 ja mies 18 ja ihan just ollaan 50vtähän asti oltu yhdessä mut nyt erotaan, siltä ainakin näyttää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytin itse juuri 50, vaimo jonkun verran nuorempi. Meillä ollut jo hetken aikaa juuri tuo tilanne, vaihdevuodet vieneet vaimon halut. Terapioita ja hormoneja ja ties mitä kokeiltu. Avoimesti puhutaan asioista, ilman riitelyä ja syyttelemistä. Vaimo väittää kivenkovaan että vika ei ole minussa. Olen tietysti epäillyt, mutta pakko kai se on uskoa jos niin väittää. Läheisyyttä ja rakkautta ja hellyyttä on päivittäin, mutta ei sen enempää.

Kuten sinunkin tapauksessa, voin rehellisesti sanoa että tähän asti asiat ovat olleet hyvin. Nyt alan kuitenkin huomaamaan että kiinnostus muuhun läheisyteen ja yhteiseen tekemiseen (siihen normaaliin hyvään, rakastavaan parisuhteeseen siis) alkaa hiipua. Enenevässä määrin haluaisin olla yksikseni, en samalla tavalla enää kaipaa vaimoa siihen vierelle. Yhteiset tekemiset alkavat tuntua väkinäiseltä suorittamiselta.

Jos tämä näin jatkuu, ja s

 

Jumalauta! Kerrankin joku uskaltaa ja kehtaa sanoa tämän ääneen! Seksuaalisuus ns katoaa/libido heikkenee tietysti lisääntymisiän jälkeen kaikilla. Sen lisäksi sen voi viedä sairaus, lääkitys tai mikä tahansa sukupuoleen katsomatta. Ongelma monella on, ettei ihan oikeasti näe kumppanuutta - tai edes _itseään_(!!!) - ilman seksuaalisuutta. Ei uskalla edes ajatella! Ja lähes jokaiselle se hetki koittaa!