Lue keskustelun säännöt.
Hautaustoimistolla uurna- ja arkkuesittely vanhainkodissa
29.08.2024 |
Onko tällainen ihan asiallista? Isäni hoitokodissa oli ollut eilen tällainen.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, jos joku 80-100 vuotias ei ole vielä sujut kuolevaisuutensa kanssa. Moni paljon heitä nuorempikin kirjaa ylös tahtonsa hautajaisistaan.
No mulle ei kannattaisi järjestää mitään esittelyä vanhana 200v, alkaisin karjumaan kuin leijona. Ei kiinnosta yhteistilaisuudet ja roska mitä tyrkytetään. Moni haluaa elää omaa elämää miten haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Vanhat mallit nyt poistohintaan", "Nopean varaajan etu -15%", "Äkkilähdöt nyt halvalla", "Ota 3 maksa 2", Uusiin malleihin lohkolämmitin kaupan päälle"
Naurahdin, kyllä on ap hukassa.
Kuolema on aivan luonnollinen asia ja siihen on hyvä varautua. Kyllä ne vanhukset ymmärtää sen, että lähtö on tulossa.
Oma vaimo halusi valita arkkunsa ja suunnitella hautajaisensa. Käytiin katsomassa mieleinen arkku jossa lähti viimeiselle matkalle.
En usko että tää on totta, eivät he ole enää kykeneviä mitään sopimuksia tekemään. Toki omaisille vois esitellä, mutta heitä voi ahdistaa.
"Kuolema tuntuu nuorille ja keski-ikäisille kamalalta puheenaiheelta, vanhuksille ei."
Kyllä keski-iässä mietitään jo useinkin kaikkea kuolemaan liittyvää. Jotkut aloittaa kuolinsiivouksen ja jotkut miettivät muuten vaan, millaiset hautajaiset haluavat tai minne haluavat tulla haudatuksi. Keski-ikäisillä on jo monet hautajaiset käytynä, niin näitä asioita tulee väkisinkin mietittyä. Ja hyvä niin. Helpompihan se on jälkipolville, jos vainaja on jo hyvissä ajoin kertonut omista toiveistaan.
Viime hautajaisissa missä olin, oli pari ihan outoa virttä, jota oikein kukaan ei osannut. Ne taisi olla jotain vainajan suosikkeja. Mutta kun oli niin surkeaa se virrenveisuu, niin päätin kyllä, että omiin hautajaisiin vain tuttuja biisejä, ettei mene surkeaksi piipitykseksi. Tai laitan ohjeet, että pitää ottaa joku iskuryhmä kuorolaisia sinne yleisön joukkoon.
Arkkuihin ja uurniin tutustuminen on vanhainkodissa asuville juuri sopivaa puuhaa! Mitä muuta tuossa iässä enää shopattaisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liekö tämä nyt tottakaan. Eihän ne mummut ja papat edes pysty ostamaan mitään eli ihan turhaan ne haaskat siellä kyttää vanhusten omaisuuksia.
En tiedä. Minusta tuntuu, että keksitty tarina! Olen ollut hoitoalalla vanhustyössä 25 vuotta, enkä ole nähnyt mitään arkkuesittelyä. Miten tuo edes olisi mahdollista? Asiakkuus on salassa pidettävä tieto, eli ei meillä kukaan pystyisi mitään ostamaan, emme kertoisi edes kenenkään nimeä. Käyttörahaa on 10-50€ per asukas, eikä sillä ihan arkkua osteta. Meillä käyttörahatkin on kolmen lukon takana.
Vierailija kirjoitti:
"Vanhat mallit nyt poistohintaan", "Nopean varaajan etu -15%", "Äkkilähdöt nyt halvalla", "Ota 3 maksa 2", Uusiin malleihin lohkolämmitin kaupan päälle"
Ai kauhee 😂 Saisko myös WiFi-yhteyden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naurahdin, kyllä on ap hukassa.
Kuolema on aivan luonnollinen asia ja siihen on hyvä varautua. Kyllä ne vanhukset ymmärtää sen, että lähtö on tulossa.
Oma vaimo halusi valita arkkunsa ja suunnitella hautajaisensa. Käytiin katsomassa mieleinen arkku jossa lähti viimeiselle matkalle.
On tuo kyseenalaista siinä mielessä että röyhkeimmät firmat esittelee ja tekee ehkä ennakkotilauksia ja hienotunteisemmat jäävät ilman noita.
Ei vain yhden yrityksen kuuluisi tuota tehdä vaan useamman, niin saisivat mielensä mukaan valita toimittajan ja keneltä tilaavat (mikäli edes muistavat edellisiä esittelijöitä ja tuotteita)
Vierailija kirjoitti:
On asiallista. Kun kuoleman läheisyys on itsestäänselvä, miettii jokainen lähtöään.Kuolema tuntuu nuorille ja keski-ikäisille kamalalta puheenaiheelta, vanhuksille ei. Monelle omista hautajaisista puhuminen on tapa käsitellä asiaa, ehkä halutaan myös ilmaista toiveitaan hautajaisiin liittyen.
Järjestin hautajaiset läheiselle tänä vuonna kolmatta kertaa. Arkkua valitessa kerroin omalle sukulaiselle mikä tyylisen uurnan itse haluan. Ajattelin että en niitä ehkä pääse enää katselemaan kuten nyt.
Työskentelen hoivakodissa. Voi kun olisikin noin, että kaikki olisivat ihan sovussa sen ajatuksen kanssa, että lähtö täältä pian tulee, ja voisivat jutella siitä arkisena asiana. Mutta on paljon vanhuksia, joille kuolema on hirvittävä pelon ja ahdistuksen aihe. Eräs sanoi, että hän tuntee niin kuin olisi liukuhihnalla joka kulkee kohti edessä siintävää silppuria, ja häntä pelottaa ja ahdistaa. Hän ei halunnut masennuslääkitystä kuitenkaan, vaan halusi vaan pitää sen kuoleman pois ajatuksistaan niin kauan, kunnes ehkä uudet oireet tai kivut taas pakottaa sitä miettimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä kun hautaustoimistot tarjoaisivat samalla eutanasia palvelun eli koko paketin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liekö tämä nyt tottakaan. Eihän ne mummut ja papat edes pysty ostamaan mitään eli ihan turhaan ne haaskat siellä kyttää vanhusten omaisuuksia.
En tiedä. Minusta tuntuu, että keksitty tarina! Olen ollut hoitoalalla vanhustyössä 25 vuotta, enkä ole nähnyt mitään arkkuesittelyä. Miten tuo edes olisi mahdollista? Asiakkuus on salassa pidettävä tieto, eli ei meillä kukaan pystyisi mitään ostamaan, emme kertoisi edes kenenkään nimeä. Käyttörahaa on 10-50€ per asukas, eikä sillä ihan arkkua osteta. Meillä käyttörahatkin on kolmen lukon takana.
Siis jos teillä on miljonääri siellä asumassa, hän saa käyttää 10-50€, missä ajassa? Päivässä? Mikä ihmeen vankila tuommoinen paikka on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin ajatellut ilmoittautua puutyö kerhoon vai onko se kurssi? Aivan sama mikä on niin tekisi itse arkun. Vuoraisi sen vaikka kuumien beibejen julisteilla. Ne palaa kivasti siinä samalla kuin minäkin.
M.53
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, jos joku 80-100 vuotias ei ole vielä sujut kuolevaisuutensa kanssa. Moni paljon heitä nuorempikin kirjaa ylös tahtonsa hautajaisistaan.
Kuolevaisuuden tiedostaminen on vähän asteittain etenevä prosessi. Jokainenhan sen älyllisesti tietää, kaksikymppinenkin, että vaikka tänään voi kuolema tulla, onnettomuus tai sairaskohtaus tai mitä vaan. Mutta kaksikymppisellä se ajatus on pääosan aikaa pelkästään kylmän älyllinen toteamus. Keski-iässä, varsinkin jos omia vanhempia kuolee, kuolevaisuuden todellisuus iskee aivan eri tavalla tunnepohjaisesti omalle kohdalle. Siinä sitä äidin tai isän arkun äärellä miettii, että minä olen seuraavien lähtijöiden sukupolvea. Tällöin monet tosiaan miettii noita hautajaisjärjestelyjä, testamenttaamisia yms. jo.
Mutta vaikka useimmat keski-ikäiset käsittelee ja hyväksyy kuoleman tuossa vaiheessa, niin se ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö vanhana voisi tulla uusi kauhu kuolemaa kohtaan. Se kun tulee taas monta astetta ihan omakohtaisesti lähemmäksi kuin edes keski-ikäisenä, jolloin se koettiin jo tunnepohjaisesti eikä vain älyllisesti. Tätä ei tule kaikille, mutta kyllä niitä on paljon, jotka ei todellakaan pysty rauhaisasti vaan miettimään kuolemaansa vanhana. Niitäkin on, jotka kasikymppisenä hyväksyvät, mutta sitten tulee joku sairaus tai oire joka saa miettimään, että nyt saattaa olla lähtö, juuri nyt, ja sitten tuleekin valtava pelko ja halu takertua elämään, ja jos siitä sitten selviää niin valtava kiitollisuus jokaisesta päivästä (vaikka olisi sitä ennen saattanut jopa valittaa, että pääsisipä jo taivaskotiin tms.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, jos joku 80-100 vuotias ei ole vielä sujut kuolevaisuutensa kanssa. Moni paljon heitä nuorempikin kirjaa ylös tahtonsa hautajaisistaan.
Kuolevaisuuden tiedostaminen on vähän asteittain etenevä prosessi. Jokainenhan sen älyllisesti tietää, kaksikymppinenkin, että vaikka tänään voi kuolema tulla, onnettomuus tai sairaskohtaus tai mitä vaan. Mutta kaksikymppisellä se ajatus on pääosan aikaa pelkästään kylmän älyllinen toteamus. Keski-iässä, varsinkin jos omia vanhempia kuolee, kuolevaisuuden todellisuus iskee aivan eri tavalla tunnepohjaisesti omalle kohdalle. Siinä sitä äidin tai isän arkun äärellä miettii, että minä olen seuraavien lähtijöiden sukupolvea. Tällöin monet tosiaan miettii noita hautajaisjärjestelyjä, testamenttaamisia yms. jo.
Mutta vaikka useimmat keski-ikäiset käsittelee ja hyväksyy kuoleman tuossa vaiheessa, niin se ei to
Näinpä. Monta kertaa olen hoitajana miettinyt, että aika vahva se eloonjäämisen vietti ihmisessä on, ja se usein voittaa loppuvaiheessa ihmisen aiemmat teoreettiset, filosofiset ja uskonnolliset mietelmät kuolemasta. Raaka eloonjäämisen halu, raaka vietti saada lisää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On asiallista. Kun kuoleman läheisyys on itsestäänselvä, miettii jokainen lähtöään.Kuolema tuntuu nuorille ja keski-ikäisille kamalalta puheenaiheelta, vanhuksille ei. Monelle omista hautajaisista puhuminen on tapa käsitellä asiaa, ehkä halutaan myös ilmaista toiveitaan hautajaisiin liittyen.
Järjestin hautajaiset läheiselle tänä vuonna kolmatta kertaa. Arkkua valitessa kerroin omalle sukulaiselle mikä tyylisen uurnan itse haluan. Ajattelin että en niitä ehkä pääse enää katselemaan kuten nyt.
Työskentelen hoivakodissa. Voi kun olisikin noin, että kaikki olisivat ihan sovussa sen ajatuksen kanssa, että lähtö täältä pian tulee, ja voisivat jutella siitä arkisena asiana. Mutta on paljon vanhuksia, joille kuolema on hirvittävä pelon ja ahdistuksen aihe. Eräs sanoi, että hän tuntee niin kuin olisi liukuhihnalla joka kulke
No, meillä julkisella ei ympärivuorokautisessa palveluasumisessa asiakkaat enää paljonkaan puhu. Nämähän on pitkälle edenneiden muistisairauksien kanssa eläviä ihmisiä. Jos joku puhuu, hän toistelee samoja juttuja. Kuolemasta ei paljon puhuta, ei heillä riitä enää verbaaliset kyvyt. Noin puolet ei puhu enää lauseita. On myös heitä, jotka ei puhu edes yksittäisiä sanoja tai lauseita, vaikka voivat äännellä. Ei näissä enää tiedä, pelkääkö joku vai eikö pelkää, kun eivät pysty sanomaan. Tai ehkä eivät ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liekö tämä nyt tottakaan. Eihän ne mummut ja papat edes pysty ostamaan mitään eli ihan turhaan ne haaskat siellä kyttää vanhusten omaisuuksia.
En tiedä. Minusta tuntuu, että keksitty tarina! Olen ollut hoitoalalla vanhustyössä 25 vuotta, enkä ole nähnyt mitään arkkuesittelyä. Miten tuo edes olisi mahdollista? Asiakkuus on salassa pidettävä tieto, eli ei meillä kukaan pystyisi mitään ostamaan, emme kertoisi edes kenenkään nimeä. Käyttörahaa on 10-50€ per asukas, eikä sillä ihan arkkua osteta. Meillä käyttörahatkin on kolmen lukon takana.
Siis jos teillä on miljonääri siellä asumassa, hän saa käyttää 10-50€, missä ajassa? Päivässä? Mikä ihmeen vankila tuommoinen paikka on.
Omaiset jättävät lukkokaappiin yleensä sen 50e esim. lääkärikäyntejä varten, koska Kela-taksi maksaa 25e per suunta. Enempää ei tarvita, kun ei hoivakodissa ole mitään ostosmahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole asiallista. Merkittävää osaa vanhuksista kuolema ahdistaa ja pelottaa. Ja jos joku haluaa pitää sen pois ajatuksistaan niin kauan kuin mahdollista, se heille sallittakoon, eikä väkisin hierota sitä naamaan että te olette pian kuolevaa porukkaa täällä. Samoin tietyt hoivakotien nimet tyyliin Joutsenlaulu tai Iltarusko on minusta mauttomia.
Iitin Ehtookoti, Järvenpään Kirkkopiha...
Vanhainkoteja ei enää ole ja laitoshoitoon pääsevällä vanhuksella ei enää ole kykyä tehdä valintoja. Poikkeuksena erilaiset vanhuksille suunnatut seniorikodit, joissa on ruoka- ja siivouspalvelua, mutta ei hoitoa.
Miksi tuollaista ei saisi olla? Moni vanhus haluaisi itse tehdä valinnan, mutta ei pääse hautaustoimistoon eikä pääsyä nettiin ole kuin puhelimella. Siitä pienestä ruudusta on vaikea tihrustella valintoja.
Minusta tuo on vain hyvää palvelua. Jos kuolema pelottaa, ei tarvitse tulla esittelyyn. En minäkään käy koirapuiston reunalla katselemassa lemmikkejä, joilla ei ole omaa elämää.
Moniko on kiinnostunut mihin arkkuun joutuu ja millaiset hautajaiset tulee ? Mulle on sama mitä tapahtuu ja minne joutuu kun henki loppuu ja millaiset hautajaiset on tai ei ole . Todella törkeää ahdistella vanhuksia näillä asioilla ja muillakaan pakkomyynneillä joita tehdään kotioloissakin .
No on kyllä minusta erittäin asiatonta. Nämä arkut ja uurnat ovat jälkipolvien päänsärky eikä niitä tarvitse vanhainkodissa kaupata.