Te kadutte vanhana sitä että elitte elämänne virtuaalisesti :(

Puhutko ap kokemuksesta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella aikakaudella on omat juttunsa, aika ulkopuolinen olo voisi olla jos nykyaikana ei käytä lainkaan vaikka somea.

Mä en käytä somea, koska migreenini ei sovi yhteen tietokoneen ruudun tuijottelun kanssa. Somessa on aina niin paljon kuvia, ettei dark modekaan auta. On kieltämättä jonkin verran ulkopuolinen olo. Se ei kuitenkaan johdu siitä, että olisin vääränlainen, vaan siitä, että muut luuhaavat siellä somessa. Onneksi ulkopuolellakin voi tavata ihmisiä kasvokkain.

Keskustelupalstat oli ekoja someja. Täälläkin olet somessa. 

Nyt oli melkoinen aloitus, mutta tottahan se on. Virtuaalinen maailma ei korvaa aitoa koskaan. On surku, jos varsinkin teinit uppotuu sinne ja jättää elämänsä elämättä. 

Se katumus voi tulla paljon aikaisemminkin. Huono duuni, ei kunnon parisuhdetta, ei yhteyttä lapsiin, pihalla kaikesta, mikä on todellista.

Vierailija kirjoitti:

Olethan ap sinäkin täällä sen sijaan että viettäisit laatuaikaa läheistesi kanssa.

Tämä! 

Kaikki netin/somen paheksunta tai "en kaipaa ihmiskontakteja" -avautumiset keskustelupalstalla, joka on nettiä/somea ja ihmiskontaktia on aika huvittavia. Täällä olemme, nimenomaan koska kaipaamme sopivan etäistä ihmisten kanssa juttelua, mutta ihmisten kanssa juttelua joka tapauksessa. Ja tämä on myös somea ja nettiä. Aikansa vanhanaikaista somea. 

Lääsyn, lässyn.

Miksi katuisin? Olen käyttänyt nettiä 2000-luvun alusta ja nähnyt sen kehityksen ja muutoksen. Minulla on ollut kymmeniä tuhansia keskusteluita kotimaan foorumeilla ja ulkomaisilla. Lisäksi Discordissa on satoja ihmisiä ja aina on joku, jonka kanssa voi puhua suomea tai englantia. Ja löysin vaimonikin netin kautta ihan toisesta maasta.

Ilman nettiä minusta ei koskaan olisi tullut mitään muuta kuin tyhmä duunari, joka ei ajattele omilla aivoillaan.

Vierailija kirjoitti:

Nyt oli melkoinen aloitus, mutta tottahan se on. Virtuaalinen maailma ei korvaa aitoa koskaan. On surku, jos varsinkin teinit uppotuu sinne ja jättää elämänsä elämättä. 

Se riippuu ihan siitä miten tehokkaasti sitä osaa käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi katuisin? Olen käyttänyt nettiä 2000-luvun alusta ja nähnyt sen kehityksen ja muutoksen. Minulla on ollut kymmeniä tuhansia keskusteluita kotimaan foorumeilla ja ulkomaisilla. Lisäksi Discordissa on satoja ihmisiä ja aina on joku, jonka kanssa voi puhua suomea tai englantia. Ja löysin vaimonikin netin kautta ihan toisesta maasta.

Ilman nettiä minusta ei koskaan olisi tullut mitään muuta kuin tyhmä duunari, joka ei ajattele omilla aivoillaan.

Et saanut koskaan kokea muiden nuorten läheisyyttä, iloa, tunnelmaa, kosketusta.. olit vain netissä. Se on luonnonvastaista.

Mitä sä sönkötät ap? Netti on nykyajan kirjasto + radio + televisio + puhelin + kamera.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi katuisin? Olen käyttänyt nettiä 2000-luvun alusta ja nähnyt sen kehityksen ja muutoksen. Minulla on ollut kymmeniä tuhansia keskusteluita kotimaan foorumeilla ja ulkomaisilla. Lisäksi Discordissa on satoja ihmisiä ja aina on joku, jonka kanssa voi puhua suomea tai englantia. Ja löysin vaimonikin netin kautta ihan toisesta maasta.

Ilman nettiä minusta ei koskaan olisi tullut mitään muuta kuin tyhmä duunari, joka ei ajattele omilla aivoillaan.

Et saanut koskaan kokea muiden nuorten läheisyyttä, iloa, tunnelmaa, kosketusta.. olit vain netissä. Se on luonnonvastaista.

Täh? Tämän kaiken lisäksi minulla on myös Suomessa kymmeniä ihmisiä, joita näen livenä lähes päivittäin. Jos sinulla ei ole asiat samalal tavalla, niin se ei ole minun ongelmani. Olen aina ollut supersosiaalinen. ja kuten sanoin, niin minulla on vaimo, lapset ja lemmikkejä. Mitä sinulla on, paitsi pelkkää mutua toisista ihmisistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi katuisin? Olen käyttänyt nettiä 2000-luvun alusta ja nähnyt sen kehityksen ja muutoksen. Minulla on ollut kymmeniä tuhansia keskusteluita kotimaan foorumeilla ja ulkomaisilla. Lisäksi Discordissa on satoja ihmisiä ja aina on joku, jonka kanssa voi puhua suomea tai englantia. Ja löysin vaimonikin netin kautta ihan toisesta maasta.

Ilman nettiä minusta ei koskaan olisi tullut mitään muuta kuin tyhmä duunari, joka ei ajattele omilla aivoillaan.

Et saanut koskaan kokea muiden nuorten läheisyyttä, iloa, tunnelmaa, kosketusta.. olit vain netissä. Se on luonnonvastaista.

Juuri netin ansiosta ysärillä löysin ekat kaverini ja pääsin mukaan "tavalliseen nuoruuteen" muiden nörttien kanssa. Elimme sitä ehkä pari vuotta myöhemmin kuin muut, mutta joka tapauksessa elimme, kosketuksineen ja draamoineen kaikkineen. 

Joo älkää eläkö puhelimienne kautta. Jos menette nettiin niin menkää sinne kunnon pöytäkoneella ja vähintään 2 näytöllä, kuulokkeilla ja mikrofonilla. Älypuhelin näyttää tekevän ihmisistä tyhmiä ja hitaita.

On ihan ok, jos jättäytyy netin ja somen ulkopuoelle ja panostaa "oikeaan" elämään. Mutta mistä tulee tarve varoitella muita netissä, että tekevät virheen? Miksi someton/netitön edes ajattelisi jotain keskustelupalstaa ja ihmisiä siellä? Eikö tämä maailma olisi silloin ihan näkymätön ja yhdentekevä? 

Vierailija kirjoitti:

Muistan ikuisesti yhden edellisen työpaikkani konsultin, joka kävi julistamassa 2000-luvun alussa, miten kätevää on lähettää työkaverille sähköpostia. Kysyin siltä, että eikö ole kätevämpää kävellä naapuritoimistoon. 

Sähköpostista innostuneelta konsultilta meini pulla vissiin väärään kurkkuun, kun ei vastannut mitään vaan tuijotti minua kuin peura ajovaloissa. Lopulta totesi, että voihan sitä noinkin kommunikoida. 

Valitettavasti konsultin neuvot ovat moneen uponneet. Minä silti edelleen hoidan asiat nopeammin puhelimella.

Sähköpostin ohella on tuhansia eri alustoka, joiden kautta voi kommunikoida netin yli nykypäivänä.

Mä olen jo vanha ja mun mielestä on pelkästään hyvä juttu, että muihin ihmisiin voi pitää yhteyttä netin kautta. Ihan jo käytännön asioitakin helppo hoitaa. Kuten vaikka sen, että kun äitini keväällä kuoli, pystyin somen kautta ilmoittamaan asiasta äitini kummilapsille. Ei mulla heidän puhelinnumeroitaan eikä osoitteitaan ole ollut vuosikymmeniin, joten ilmoittamatta olisi jäänyt niin äidin kuolema kuin hautajaisten ajankohta ja paikkakin. Netin kautta voi myös viestitellä ihmisille, jotka ovat sairaalassa, töissä, auton ratissa jne. Puhelimella soittaessa ei voi tietää, onko sopiva ajankohta vai ei. Messengerillä kun laittaa viestin, toinen vastaa siihen, kun ehtii/jaksaa/pystyy. 

Livetaapaamisetkin on silloin tällöin ihan kivoja, mutta enemmän tulee pidettyä yhteyttä ihmisiin, kun on myös netti. Olen viime aikoina huomannut, että vaikka mulla itsellänikin on kaikenlaista kremppaa, valtaosa ystävistäni on sairaampia kuin minä. Ykskin ystävä ollut jo 3 kuukautta sairaalassa. Vähän nihkeää ehdottaa leffaan tai ravintolaan menoa, kun toinen makaa sängynpohjalla eikä pysty kävelemään. Ja itseasiassa kaikkiin tämänhetkisiin ystäviini olen tutustunut netissä. 

Jos se on kaikki, mitä tarvitsee katua, niin elämähän on mennyt oikein hyvin! 

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmisillä olisi ok-talo tai rivitalonpääty 2 krs, auto, matkoja, kumppani tai koira, kiva sää, upeat maisemat, terveyttä - luuletko että joku olisi netissä. Silti ei nyt vaarallisiin paikkoihin kannata itseään tunkea.

Öö, en ainoastaan luule, vaan tiedän, että toiset on. 

Oletusarvo on aina se, että jokainen ihminen on sosiaalinen perhonen ja elämäntarkoitus on mennä tilaisuudesta toiseen tavaten ihmisiä 24/7 ja hän nauttii siitä.

Kaikille tuo elämä ei ole tavoittelemisen arvoista, kaikki eivät halua tuollaista elämää. Pelkkä ajatuskin ahdistaa, jotkut meistä kaipaa omaa rauhaa ja viihtyy ihan hyvin omissa oloissaan.

Sensijaan, että yritätte jatkuvasti määritellä miten muiden pitäisi elää heidän omaa elämäänsä, mitä jos opisitte hyväksymään erilaisuutta ja erilaisia ihmisiä. Se sinun tapasi elää oli se mitä hyvänsä ei välttämättä sovi jollekin toiselle, mutta en minä ole tuomitsemassa sinua, joten älä sinäkään jatkuvasti tuomitse muita.

Siis kuka väittää ettei ole ollut arvokkaita hetkiä kavereiden tai perheen kanssa? Munkin ystäväpiiri olisi huomattavasti pienempi jos ei olisi ollut nettiä. Nykyisestä "ydinporukasta" tapasin ensimmäisen netin kautta erään yhteisen harrastuksen kautta ja tämä taas esitteli minut eräälle toiselle ja nyt ollaan oltu kolmisteen erottamattomia ystäviä noin kymmenen vuotta. 

Netin kautta onnistuu myös yhteydenpito, esim kun taannoin lähdin ulkomaille opiskelemaan niin oli jo Whatsapp ja muut sovellukset onneksi juuri keksitty, niin pystyi pitämään yhteyttä ilmaiseksi, soittelemaan, viestittelemään ja puhumaan vaikka videopuheluita. En tiedä kuinka olisi onnistunut ihmissuhteiden ylläpito kotimaahan tuona aikana, jos oltaisiin eletty aikaa ennen nettiä.