Te kadutte vanhana sitä että elitte elämänne virtuaalisesti :(

Vierailija kirjoitti:

Muistan ikuisesti yhden edellisen työpaikkani konsultin, joka kävi julistamassa 2000-luvun alussa, miten kätevää on lähettää työkaverille sähköpostia. Kysyin siltä, että eikö ole kätevämpää kävellä naapuritoimistoon. 

Sähköpostista innostuneelta konsultilta meini pulla vissiin väärään kurkkuun, kun ei vastannut mitään vaan tuijotti minua kuin peura ajovaloissa. Lopulta totesi, että voihan sitä noinkin kommunikoida. 

Valitettavasti konsultin neuvot ovat moneen uponneet. Minä silti edelleen hoidan asiat nopeammin puhelimella.

Täytyy tosin myöntää, että toisaalta nettiyhteydet ovat parantaneetkin yhteydenpitoa. Tiedän somen ansiosta, mitä kaikille vanhoille kavereilleni kuuluu ilman, että olisin soitellut kaikkien kanssa. Ja edellisen aniosta olen monta kertaa soittanut ja tavannut heitä. 

Eli molempi parempi. 👍

Vierailija kirjoitti:

Ihme oletuksia taas, minulla on paljon kavereita ja perhettä. Pakko kuitenkin töiden takia aika paljon olla koneella, ja jostain syystä vauvapalstalla kuluu hyvin aika.

Olet töissä ja vapaa-ajalla koneella. Miksi et vietä aikaa kavereittesi ja perheesi kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin se voi kyllä olla, toisaalta voi olla ajatusvirhe olettaa kaiken toisin tekemällä eläneensä paremman elämän.

Aivan takuulla elämä internetin ulkopuolella on parempaa. En kadu hetkeäkään sitä päätöstä, kun 20-vuotiaana asetin ehdottoman rajan ruutuajalle ja aloin harrastamaan kaikenlaista ja sitä myötä tutustuin ihmisiin.

Jotenkin tulee töissä jo päivän ihmiskiintiö täyteen, eikä huvita enää yhtään mikään sosiaalinen toiminta.

Hyvillä sosiaalisilla taidoilla kiintiö ei tule niin helposti täyteen, eivätkä hyvät ystävät kiintiötä kuluta juuri ollenkaan. Olen jopa introvertti, ja silti sanon näin.

Minä kyllä nautin netissä olemisesta suurimman osan aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko. Ikää nyt 50, ja aion elää niin virtuaalisesti kuin mahdollista loppuelämäni. Tässä on sekin etu, että sitten kun ikä alkaa tosissaan painamaan, niin voin edelleen seikkailla virtuaalimaailmoissa, jos vaan pää pelaa. Ei tarvi joidenkin sukulaisten tapaan vaan maata kunnalliskodissa vuosia tuijottamassa seinää, voi vaellella pelien maailmoissa, jos vaan controller-käsi vähänkin vielä pelaa.

Minusta todellisuus on yliarvostettua. Lapsena ja nuorena, kun ei ollut vielä virtuaalimaailmoja, minä loin omat maailmani päässäni, fantasioimalla. Minusta tosielämä oli tylsää, fantasia kiinnostavaa. Nyt on sitten mahdollisuus kuluttaa myös toisten tuottamia fantasiamaailmoita.

Mitään perhettä tai kavereita en ole koskaan kaivannut.

Otan osaa. Elämäsi kuulostaa perustavanlaatuisen surkealta.

Ja paskat, ihana oma rauha.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella aikakaudella on omat juttunsa, aika ulkopuolinen olo voisi olla jos nykyaikana ei käytä lainkaan vaikka somea.

Ei yhtään. En ole missään somessa.

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko. Ikää nyt 50, ja aion elää niin virtuaalisesti kuin mahdollista loppuelämäni. Tässä on sekin etu, että sitten kun ikä alkaa tosissaan painamaan, niin voin edelleen seikkailla virtuaalimaailmoissa, jos vaan pää pelaa. Ei tarvi joidenkin sukulaisten tapaan vaan maata kunnalliskodissa vuosia tuijottamassa seinää, voi vaellella pelien maailmoissa, jos vaan controller-käsi vähänkin vielä pelaa.

Minusta todellisuus on yliarvostettua. Lapsena ja nuorena, kun ei ollut vielä virtuaalimaailmoja, minä loin omat maailmani päässäni, fantasioimalla. Minusta tosielämä oli tylsää, fantasia kiinnostavaa. Nyt on sitten mahdollisuus kuluttaa myös toisten tuottamia fantasiamaailmoita.

Mitään perhettä tai kavereita en ole koskaan kaivannut.

Minäkin olen fantasioinut pikkulapsesta asti ja fantasioin edelleen kolmekymppisenä :) tosimaailma on yksi saatanallinen helvetti mielikuvitusmaailmaan verrattuna.

En kadu ollenkaan, koko ikäni pc pelaaja, olen kokenut henkisen heräämisen tämän kautta, kun olen saanut olla omissa oloissa.

Olen introvertti ja artisti.

Perhe on valhe, jolla on tarkoitus pitää sinut häirittynä kokoajan.

Jeesuksellakaan ei ollut perhettä.

Vierailija kirjoitti:

En kadu ollenkaan, koko ikäni pc pelaaja, olen kokenut henkisen heräämisen tämän kautta, kun olen saanut olla omissa oloissa.

Olen introvertti ja artisti.

Perhe on valhe, jolla on tarkoitus pitää sinut häirittynä kokoajan.

Jeesuksellakaan ei ollut perhettä.

Ei ole minullakaan perhettä, vaan ystäviä ja kodin ulkopuolisia harrastuksia.

Artistiksi en itseäni kutsu, vaikka musiikkia olen parille levylle tehnyt. Perheettömyys on aivan ok, mutta eristäytyminen kotiin on oire mielenterveysongelmasta.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella aikakaudella on omat juttunsa, aika ulkopuolinen olo voisi olla jos nykyaikana ei käytä lainkaan vaikka somea.

Mä en käytä somea, koska migreenini ei sovi yhteen tietokoneen ruudun tuijottelun kanssa. Somessa on aina niin paljon kuvia, ettei dark modekaan auta. On kieltämättä jonkin verran ulkopuolinen olo. Se ei kuitenkaan johdu siitä, että olisin vääränlainen, vaan siitä, että muut luuhaavat siellä somessa. Onneksi ulkopuolellakin voi tavata ihmisiä kasvokkain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin se voi kyllä olla, toisaalta voi olla ajatusvirhe olettaa kaiken toisin tekemällä eläneensä paremman elämän.

Aivan takuulla elämä internetin ulkopuolella on parempaa. En kadu hetkeäkään sitä päätöstä, kun 20-vuotiaana asetin ehdottoman rajan ruutuajalle ja aloin harrastamaan kaikenlaista ja sitä myötä tutustuin ihmisiin.

Jotenkin tulee töissä jo päivän ihmiskiintiö täyteen, eikä huvita enää yhtään mikään sosiaalinen toiminta.

Hyvillä sosiaalisilla taidoilla kiintiö ei tule niin helposti täyteen, eivätkä hyvät ystävät kiintiötä kuluta juuri ollenkaan. Olen jopa introvertti, ja silti sanon näin.

Ennen kävin käytännössä joka viikko perjantain ja usein myös lauantain riekkumassa kylillä ja nykyään olen ihan hemmetin onnellinen, jos puhelin ei soi viikonloppuna kertaakaan, jokainen whatsapp viesti on potentiaalinen uhka, joka häiritsee zen-fiilistä. Ei aikatauluja, ei ole pakko tehdä mitään, voin syödä aamupalan vaikka vasta aamukympiltä tai mennä heti aherättyäni saunaan, voin lukea koko iltapäivän kirjaa tai käydä maaseudulla tai metsässä lataamassa akkuja, jotenkin vapauttavaa kun ei ole pakko mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin se voi kyllä olla, toisaalta voi olla ajatusvirhe olettaa kaiken toisin tekemällä eläneensä paremman elämän.

Aivan takuulla elämä internetin ulkopuolella on parempaa. En kadu hetkeäkään sitä päätöstä, kun 20-vuotiaana asetin ehdottoman rajan ruutuajalle ja aloin harrastamaan kaikenlaista ja sitä myötä tutustuin ihmisiin.

Jotenkin tulee töissä jo päivän ihmiskiintiö täyteen, eikä huvita enää yhtään mikään sosiaalinen toiminta.

Hyvillä sosiaalisilla taidoilla kiintiö ei tule niin helposti täyteen, eivätkä hyvät ystävät kiintiötä kuluta juuri ollenkaan. Olen jopa introvertti, ja silti sanon näin.

Ennen kävin käytännössä joka viikk

En rieku koskaan perjantai- tai lauantai-iltaisin turhilla kylillä. Toivottavasti tuo ei ole sinun käsitys kodin ulkopuolisesta elämästä. 

Asutko jossain maaseudulla, jossa tosiaan ei ole muuta sosiaalista tekemistä kuin ryypätä?

En usko että kadun koska kaikki läheiset asuvat kaukana ja ilman somea yhteydenpito olisi lähes nollassa. Ystävät jotka eivät ole somessa, ovat käytännössä entisiä ystäviä. 

Netti on tuonut minulle myös tuloja tuhansia euroja. Ilman niitä euroja olisin ollut pulassa, pahimmillaan jopa ulosotossa.

Netin kautta olen saanut myös hyvän ystävän jota en ole koskaan livenä tavannut mutta jonka kanssa on viestitelty hyvinkin syvällisiä.

Kiitollinen olen netille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin se voi kyllä olla, toisaalta voi olla ajatusvirhe olettaa kaiken toisin tekemällä eläneensä paremman elämän.

Aivan takuulla elämä internetin ulkopuolella on parempaa. En kadu hetkeäkään sitä päätöstä, kun 20-vuotiaana asetin ehdottoman rajan ruutuajalle ja aloin harrastamaan kaikenlaista ja sitä myötä tutustuin ihmisiin.

Jotenkin tulee töissä jo päivän ihmiskiintiö täyteen, eikä huvita enää yhtään mikään sosiaalinen toiminta.

Hyvillä sosiaalisilla taidoilla kiintiö ei tule niin helposti täyteen, eivätkä hyvät ystävät kiintiötä kuluta juuri ollenkaan. Olen jopa introvertti, ja silti sanon näin.

Mäkin olen intro, ja olen myös Asperger. En jaksa ihmisiä. Suurin osa on tyhmiä ja ärsyttäviä. Olen harvakseltaan tekemisissä vain aikuisten lasteni kanssa. 

Se tulee olemaan uusi mielen sairaus, ettei enää erota virtuaalia todellisuudesta. Ei edes kaukana tulevaisuudessa. Virtuaalisisältöä lisätään koko ajan kaikkialle. Tuntoaisti hoitaa lopun sekoamisen, kun vr-pukineet yleistyy.

Vierailija kirjoitti:

En rieku koskaan perjantai- tai lauantai-iltaisin turhilla kylillä. Toivottavasti tuo ei ole sinun käsitys kodin ulkopuolisesta elämästä. 

Asutko jossain maaseudulla, jossa tosiaan ei ole muuta sosiaalista tekemistä kuin ryypätä?

Sellainen se on herkästi kasarin lapsen mielenmaisena. Ei huvita juosta sosiaalisesti pallon perässä, eikä sen puoleen istua trendikahvilassa juustokakulla. Ei ole sen suuremmin edes oikein mitään asiaa kellekään. Muutama ulkomaan matka Eurooppaan vuodessa kavereiden kanssa täyttää sosiaaliset tarpeet.

Olethan ap sinäkin täällä sen sijaan että viettäisit laatuaikaa läheistesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole perhettä eikä ystäviä.

Ja ne ystävät joita on hengaavat myös lähinnä virtuaalimaailmassa.

Haluaisin nähdä ihmisiä enemmän ihan livenä mutta jos kaikki muut rakastavat elää netissä niin minkäs sille voin. Ja somesta poisjättäytymällä jäävät ne kaveritkin sitten.

Oon harrastanut mm. teatteria nuorempana ja opiskellut sosiaaliselle alalle. Tutustuin moniin ihmisiin ja kävin tapahtumissa opiskeluaikoina. Seurustelinkin pidempään. Oon usein elänyt ja tuntenut kaikissa ihmissuhteissa syvästi, pitäny lupauksista kiinni, tukenut jos toisella murheita ja ollu muita kohtaan empaattinen, mutta usein joutunut pettymään ihmissuhteissa, kun kokenut ettei ne monet "ystävät" ole vastavuoroisesti läsnä jos itsellä vaikeaa aikaa. Oon lapsesta lähtien viihtynyt hyvin yksinkin ja videopelit tuo itselle paljon sisältöä ja iloa elämään. Sanoisin, että videopelien pelaaminen esim korona-aikanakin tuki omaa mielenterveyttä paljonkin. En silti ole täysin eristäytynyt yhteiskunnasta. Käyn töissä ja omiin vanhempiin sekä muutamaan kaveriin on hyvät välit.